Halpojen Broadway-lippujen metsästys

BroadwayBroadwaystä vielä vähän lisää 🙂 Vaikkei muuten teatteria ja musikaaleja rakastaisikaan, täytyy New Yorkissa ollessa kokea Broadway. Broadwayllä on jokaiselle jotain, sillä se tarjoaa 40 teatterin voimin näytöksiä tragediasta komediaan ja oopperaan, spektaakkelimaisista suurista esityksistä pieniin parin ihmisen näytöksiin. Näytöksiä on yleensä useita päivässä, kuutena päivänä viikossa poislukien maanantai. Usein Broadway-liput jäävät hankkimatta niiden kalliiden hintojen tai kuukausiksi loppuunmyytyjen esitysten takia. On olemassa kuitenkin keinoja, joilla mattimyöhäinenkin voi saada liput halvalla.

Netin kautta lippuja ostaessa (esim. Telechargen ja Ticketmasterin kautta) oston yhteyteen voi liittää alennuskoodin, jolla saa lipun hinnasta tietyn määrän alennusta. Tällaisia koodeja saa Playbill, TheaterMania ja BroadwayBox -sivustoilta. Kaksi ensin mainittua sivustoa vaativat rekisteröitymisen, mutta tarjoavat laajemman valikoiman alennuksia. BroadwayBox ei vaadi rekisteröitymistä, mutta siellä alennuskoodien valikoima on pienempi. Saimme kyseisen sivuston kautta Chris Rockin tähdittämän The Motherf**ker With the Hat -esitykseen 30% alennuksen.

LippuVoit myös mennä jonottamaan lippuja TKTS-kopeille, joissa lippuja myydään pääsääntöisesti saman illan esityksiiin 20%-50% alennuksilla. Jonot voivat muodostua todella pitkiksi, joten kannattaa mennä jonottamaan tarpeeksi ajoissa. Koppeja on New Yorkissa kolme:  The Times Square Booth, The South Street Seaport Booth ja The Downtown Brooklyn Booth.

Useisiin näytöksiin myydään myös teatterin omalla kopilla peruutus- tai myymättä jääneitä lippuja halvalla ennen näytöstä, joten kannattaa ohikulkiessa käydä kysymässä.  Suosituimmissa esityksissä järjestetään arvontoja pari tuntia ennen näytöstä, joista voittaneet saavat ostaa illan näytökseen alennusliput. Näissä esityksissä on yleensä myös mahdollista jonottaa peruutuspaikkoja tai halpoja seisomapaikkoja. Itse onnistuimme saamaan kuukausiksi eteenpäin loppuunmyydyn The Book of Mormon -näytöksen liput jonottamalla peruutuslippuja teatterin edessä viitisen tuntia.

So long NYC

Kaikki hyvä loppuu aikanaan. Kaksi viikkoa on nyt tallailtu New Yorkin katuja ja tallailua olisi voinut vielä jatkaa vaikkapa Brooklynin suunnasta. Kaiken kaikkineen Hell’s Kitchen osoittautui loistavaksi sijainniksi ensikertalaisille, koska siinä oli kaikki kulkuyhteydet ja päänähtävyydet lähellä. Majailimme nämä kaksi viikkoa homeaway.com -sivuston kautta varatussa huoneistossa, joten asumiskustannukset pysyivät kohtuullisina verrattuna hotelliasumiseen. Tietenkin nyt, kun kaupunki ja sen julkinen liikenne on tutumpi, voisi majoittua kauemmaksikin ja säästää kustannuksissa vielä enemmän. Meillä oli huoneistossamme käytössä täysin varustettu keittiö, joten luulen, että säästimme ruokakustannuksissa kuitenkin aika lailla.

Kaiken kaikkiaan kaupungista jäi todella hyvä fiilis ja tunne, että sinne pitää jonain päivänä päästä uudelleen pidemmäksi aikaa. New Yorkin syke on jotain mitä ei aikaisimmilla reissuilla ole kokenut. Ja tällaisille kulttuuria rakastaville ihmisille kaupunki tarjoaa mitä moninaisempia elämyksiä Broadwaystä ja museoista lähtien. Vaikka kaupunki onkin iso ja miljoonien erilaisten ihmisten koti, tunsi siellä olonsa turvalliseksi. Kaikki ravintolat ja kaupat ovat auki melkeenpä 24/7 ja kaikkea on tarjolla orgaanisesta ruoasta kunnon pihveihin, K-martin halpatuotteista Versacen huippumuotiin. New Yorkista saa myös aivan uskomattoman hyviä pitsoja, jopa parempia kuin Italiasta! Mmmmmm.

Klikkaa kuvaa katsoaksesi koostevideo New Yorkista

*Video:new york

Viimeiset päivät vietimme kierrellen jo tutuksi tulleita katuja, kävimme kolikkopyykillä läheisessä pesulassa ja näimme vielä yhden Broadway-esityksen “The Motherf**ker With the Hat”, jota tähdittää Chris Rock. Esitys oli tavanomaisempi ja verrattavissa enemmän Suomalaiseen teatteriin, kuin aikaisemmin näkemämme Broadway-pläjäykset. Kävimme myös viimeisen illan kunniaksi syömässä ison veneellisen sushia ja katsomassa Harry Potterin 3D:nä. Täällä 3D-lasit ovat paljon kevyemmät ja sopivat päähän paremmin kuin Suomessa. Oli haikeaa pakkailla laukkuja, mutta onneksi emme ole vielä palaamassa Suomeen, vaan seuraava kohteemme on Orlando!

I like to see the pretty lights

Öinen New York. Ihan kuin kaupunki heräisi uudelleen henkiin päiväruuhkien jälkeen. Ihmisiä virtaa kaduilla: osa on tulossa töistä, osa menossa juhlimaan, turistit ihmettelevät yöllistä cityä ja kodittomat levittelevät patjojaan katujen kulmiin. Parhaimman kuvan öisen kaupungin valomerestä saa esimerkiksi Empire State Buildingin katolta.

Spooky Mormon Hell Dream

Olimme useampana päivänä kävelleet 49-katua ja panneet merkille Eugene O’Neill -teatterin edessä olevan valtavan ihmisparven. Teatterissa pyörii komediamusikaali The Book of Mormon. Googlasimme yhtenä iltana kyseisen Broadwayshown ja selvisi, että kyseinen show on Southparkin luojien tekemä ja tällä hetkellä suosituin musikaali Broadwayllä.

Eilen sitten satuimme puolen päivän jälkeen vahingossa taas kyseiselle kadulle ja huomasimme, että nyt teatterin edessä oli vain kahdeksan ihmisen jono. Tämän lisäksi kadun reunalla punaisen aidan sisällä istui kasa ihmisiä, mutta he eivät näyttäneet jonottavan, joten päätimme huviksemme mennä jonon jatkoksi ja katsoa, jos vaikka saisimme liput illan näytökseen.

Satuin kuulemaan jonossa edessä olevien naisten keskustelun, jossa toinen kertoi toiselle yrittävänsä saada liput syyskuulle. Toinen totesi tähän epäuskoisesti: “good luck with that“. Nainen tähän sitten korjasi, että “niin siis vuodelle 2012.” Tässä vaiheessa katselimme toisiamme epäuskoisesti ja päätimme, että jono on niin lyhyt, että ei se ota jos ei annakaan. Vähän aikaa jonossa seistyämme paikalle tuli teatterin turvamies, joka kyseli mitä lippuja kukin jonottaa. Tässä vaiheessa meille selvisi, että olemme väärässä jonossa. Kyseisestä jonosta jonotettiin vain tulevia lippuja, joka siis käytännössä tarkoitti ensi vuoden lippuja. Jonoja oli kolme lisää: arvontajono, seisomapaikkojen jono ja peruutuslippujen jono.

Emme vieläkään oikein tajuneet, mitä mikin jono tarkoitti, mutta valitsimme peruutuspaikkajonon, johon pääsimme heti ensimmäisiksi. Peräämme alkoi kertymään jonolle jatketta ja siinä sitten alettiin keskustelemaan keskenämme. Meille selvisi, että punaisen aidan sisällä istuvat ihmiset jonottavat musikaaliin halpoja seisomapaikkoja, ja ovat tulleet jonottamaan jo kuudelta aamulla. Arvontajono taas oli sitä varten, että ennen jokaista näytöstä arvotaan kymmenkunta lippua, joiden voittajat saavat ostaa liput halvempaan hintaan. Sitten on meidän peruutusjono, joka tarkoitti sitä, että jos joku sattuu perumaan tulonsa, niin saamme ostaa peruutetut liput normaaliin hintaan. Mitään takeita sille, että saisimme lipun ei ollut.

http://www.youtube.com/watch?v=heNsdBOF_uI

Jonottaessa vierähti useampi tunti ja meille Cancellation-jonossa oleville syntyi hyvä yhteishenki. Siinä seistessä meille selvisi myös, että kyseinen musikaali on voittanut 9 Tony Awardsia, joka on kuulemma “teatterin Oscar-palkinto”. Tässä myös yksi syy kovaan kysyntään. Meille kerrottiin, että jos peruutuspaikkajonossa jonotti parina, toinen sai osallistua myös arvontaan. Päätinpä yrittää minäkin onneani ja heitin nimilappuni arvontakoneeseen.

Peruutuspaikkajono - JamiArvonta suoritettiin kaksi tuntia ennen esityksen alkua ja ihmisiä osallistui arvontaan n. 100, joten mahdollisuudet olivat todella pienet. Ei arpaonni kohdannut tällä kertaa, mutta onneksi olimme kärjessä silti peruutuspaikkojen suhteen, joten toivoa oli vielä. Lopulta tuntia ennen esityksen alkua meidät päästettiin sisään jonottamaan ja peruutuspaikkoja alettiin myymään. Onneksemme peruutuspaikkoja oli tullut ja me saimme niistä parhaimmat: viidenneltä riviltä alatasolta! Seuraavat saivat liput ylätason bokseista, jossa on rajoitettu näkyvyys lavalle. Usean tunnin jonotus siis lopulta kannatti!

Teatterin sali oli pienempi kuin Spider-Manissa, mutta se oli kuitenkin yhtä hieno ja koristeellinen. Musikaali kertoi kahdesta mormonista, jotka lähtevät lähetysretkelle Ugandaan. Tarinassa tehtiin komediaa mormonien kustannuksella erittäin nokkelalla ja hauskalla tavalla. Joseph Smithin opit sekä mormonien “käännyttämismetodit” olivat keskeisenä tekijänä. Tarina oli paikoin niin hauska, että nauroin vedet silmissä. Täydet pisteet taas roolivalinnoille sekä lavastukselle. Go Broadway go! Musikaali oli todellakin tuntien jonottamisen arvoinen.

Hämis Broadwayllä

Lähde: Broadway.comPuoli vuotta tätä hetkeä oli odotettu ja tänään se vihdoin oli käsillä! SPIDER-MAN! Olin tarkoituksella jättänyt lukematta arvostelut kyseisestä produktiosta, mutta korviini siitä huolimatta kantautui erilaisia kommentteja ohjauksesta ja käsikirjoituksesta sekä tietoja henkilöloukkaantumisista ja shown väliaikaisesta peruuttamisesta. Musikaali herätti alunperin mielenkiintomme, koska kuulimme, että U2:n Bono ja the Edge säveltävät siihen musiikkia. Toinen mielenkiinnon herättäjä oli sen tähänastisen Broadwayhistorian suurin budjetti, joka ylitti reippaasti yli 40 miljoonan dollarin. Tämä oli ensimmäinen wow-efektini musikaalin suhteen. Pakkohan tuo on nähdä! Siitä sitten vain lippuja metsästämään. Harmikseni huomasin,  vaikka luulin olevani ajoissa lippujen hankinnan suhteen (n. 4kk ennen haluttua päivää), olevani myöhässä. Halusin liput nimittäin välttämättä 3-vuotis hääpäivällemme 12.7. Aloitin viikon kestävän kirjeenvaihdon Broadwayn lippupalvelun kanssa ja lopulta onnistuin saamaan peruutuspaikat kyseiselle päivälle. Paikatkaan eivät olleet huonot: alatasolla keskellä kenttää.

Lähdimme innoissamme illalla kävelemään kohti 42-katua ja Foxwoods-teatteria. Noudimme will callilta liput ja menimme teatterin eteen muodostuneen jonon jatkoksi. Teatterin edessä oli iso kyltti “Sold Out” ja ilman lippua jääneet ihmiset kyselivät jonossa olijoilta olisiko joku valmis myymään lippunsa. Kukaan ei ollut. Ilta-aurinko paistoi selkäämme ja jännistys tiivistyi.

http://www.youtube.com/watch?v=75Buk7WGq9g

Sisään päästyämme istuimme tummanpunaisille samettisille penkeille ja tutkailimme teatteria sekä lavaa. Valokuvaus oli tietenkin kielletty, mutta pitihän sitä yksi kännykuva “esiripusta” ottaa. Valot himmenivät ja esitys alkoi. Lavasteet oli rakennettu todella suuriksi ja Marvelin henkeen sarjakuvamaisiksi. Henkilövalinnat olivat osuneet nappiin ja hahmoihin pystyi samaistumaan helposti. Kovaääninen musiikki ja surround-äänet kaappasivat katsojan mukaan tarinaan. Lavasteet vaihtuivat tiuhaan tahtiin ja jättimäiset liikkuvat screenit toivat esitykseen lisää syvyyttä. Spider-Man lenteli yleisön päällä turvaköysien varassa ja jo ensimmäisen esityksen puolivälissä huomasin tuijottavani esitystä suu auki. Kylmät väreet menivät kroppani läpi Arachnen laskeutuessa puoleen väliin lavaa ja alkaessa laulaa “Rise Abovea”. Koin toisen wow-efektini.

Lähde: Broadway.com

Tauon jälkeen esitys vain parani ja kulissit muuttuivat spektaakkelimaisemmiksi. Pahis Green Goblin oli kekseliäästi yhtäaikaa sekä hullu, nero, koomikko että pelottava hahmo. Spider-Man ja Green Goblin kävivät välillä yleisön joukossa, jolloin yleisö sai esiintyjiin sekä esitykseen ihan uudenlaisen kontaktin. Kaiken huipuksi esityksen lopussa Green Goblinin ja Spider-Manin välinen loppukamppailu käytiin yleisön päällä turvaköysien varassa temppuillen ja taistellen. Ihan uskomatonta! En ihmettele yhtään, miten loukkaantumisia on tullut niinkin paljon. Loppuablodit annettiin seisten hurraahuutojen saattelemana. Loppujen lopuksi wow-efektejä oli niin paljon, etten pysynyt enää perässä laskuissa. Suosikkihahmoikseni muodostuivat ehdottomasti Aracne sekä Green Goblin. Tämän ensikosketuksen Broadwayhyn jälkeen voin vain miettiä, että nähtävästi päästäksesi esiintymään Broadwaylle sinun tulee osata näytellä, laulaa, tanssia ja lentää! 😀

Koko matkan takasin kämpille kertasimme illan showta ja sen eri ulottuvuuksia. Koneen ääreen päästyäni oli pakko alkaa selvittämään enemmän musikaalin taustoista, jotka aikaisemmin tietoisesti olin jättänyt selvittämättä. Löysin seuraavaa: Musikaali aloitti esitykset marraskuussa 2010, mutta virallinen alkuilta oli vasta 14. kesäkuuta 2011. Tässä välissä Spider-Man ehti olla noin kuukauden tauolla tuotannollisista syistä. Tähän menennessä viisi ihmistä on loukkaantunut näytöksissä mukaan lukien alkuperäistä Arachnea näytellyt Natalie Mendoza, joka myöhemmin jätti roolin loukkaantumisten takia. Äänisuunnittelusta vastasi Jonathan Deans, joka on suunnitellut musiikit myös jokaiseen Cirque de Soleilin näytökseen.