Raiteita pitkin Santa Cruzista Los Angelesiin

Jyrkkä mutka - Juna - San Jose - Los AngelesMatkasimme junalla myös Santa Cruzista Los Angelesiin. Matka kesti 11 tuntia ja oli järjestetty hieman erillä tavalla kuin lyhyemmän matkan junat. Tässäkin junassa jokaisella vaunulla oli oma konduktöörinsä, joka vastasi omasta vaunustaan. Junaan astuessamme konduktööri määräsi meille istuinpaikat  ja vaikka matkasimmekin päiväaikaan saimme tyynyt matkan ajaksi.

Hieman lähtömme jälkeen ravintolavaunusta vastaava kiersi vaunuissa, jolta pystyi varaamaan lounas ja päivällisaikoja. Junassa oli myös kahvila, josta sai kaikenlaista pientä purtavaa. Vaunuissa oli paljon jalkatilaa ja jokaisen istuinparin kohdalla oli virtapistoke, jottei läppäristä päässyt virta loppumaan. Wi-Fiä junassa ei ollut tai jos oli, niin se ei ainakaan toiminut. Matkan aikana aikuisille järjestettiin ravintolavaunussa viinin ja juuston maistelu samalla, kun lapset pystyivät katselemaan elokuvavaunussa elokuvaa. Junassa oli myös pelivaunu, jossa oli isoja vanhanaikaisia kolikkopelejä.

Matka Los Angelesiin kulki vuoristoisilla raiteilla vihreiden kukkuloiden keskellä. Loppumatkasta alkoi merikin näkyä. Kokemus se oli taas tämäkin 😉

Santa Cruz aka Holy Cross

Hippiauto vai terroristibussi - Santa Cruz - CaliforniaIhana rauha, ranta ja raikas meri-ilma! Hotellin ikkunasta näkyy palmuja sekä rannalla sijaitseva huvipuisto. Välillä hiljaisuuden rikkoo hot rodien ja choppersien pärähdys niiden kiitäessä ohi. Lähellä on myös skeittiparkki, jossa nuorin näkemämme skeittaaja on ollut kolmen vuoden kieppeillä ja vanhin lähempänä 70 ikävuotta. Aamu alkaa yleensä sumuisena ja koleana, mutta päivän mittaan aurinko näyttäytyy ja lämpötila nousee 20°C paremmalle puolelle.

Santa Cruz on 60 000 asukkaan kaupunki, joka sijaitsee Tyynenmeren rannalla 115 km San Franciscosta etelään. Kaupunki on niin laaja, että se tuntuu paljon pienemmältä, kuin mitä väkimäärän mukaan voisi ajatella. Kaupunki on skeittailijoiden ja surffareiden kaupunki, jossa vallitsee rauhallinen ilmapiiri. Santa Cruzin keskusta on pienehkö kahviloista, ravintoloista ja putiikeista koostuva alue, jossa hintataso on huomattavasti halvempi San Franciscoon verrattuna. Ruokakauppojen tarjonta koostuu pääasiassa paikallisista luomutuotteista ja bongasimmepa Pandan lakuakin yhdestä liikkeestä. Ukulelet ovat myös yksi kaupungin ”jutuista” ja täällä on n. 50 ihmisestä koostuva seura, joka kokoontuu silloin tällöin jammailemaan keskenään. Meidänkin piti tietty saada oma soittopeli: yli 50 vuotta vanha  ”Uke”. 🙂

Santa Cruz sopii mainiosti suurkaupungin jälkeiseksi paikaksi, koska täällä voi hyvin hengähtää ja nauttia rauhasta. Rannalla sijaitsevan huvipuiston, The Beach Boardwalkin, ympärille on rakennettu useita pieniä hotelleja, joista on varaa valita mieluisin. Apostolinkyydillä liikkuminen onnistuu helposti ja esimerkiksi rannalta keskustaan kävelee n.10 minuutissa. Vaihtoehtoisesti voi kyllä myös käyttää Trolleytä.

Pääsimme kokemaan myös ensimmäisen maanjäristyksemme, kun eräänä iltana hotellihuoneistomme alkoi yhtäkkiä tärisemään. Tärinä kesti parisenkymmentä sekuntia, jonka aikana emme ehtineet, kuin tuijottaa toisiamme hölmistyneenä tajuamatta mitä tapahtuu. Myöhemmin kuulimme järistyksen olleen voimakkuudeltaan 4.6 Richterin asteikolla.

Luonnon hyökkäys - Santa Cruz - CaliforniaPuolentoista viikon aikana, jonka täällä vietimme, kävimme joka aamu aamiaisella samassa paikassa. Viimeisenä aamuna hämmästykseksemme tarjoilijamme oli opetellut sanomaan suomeksi ”oikein turvallista matkaa”! Vaikkakin paikallisten ystävällisyys on havaittavissa kaduillakin kulkiessa, oli tämä piste iin päälle. Ihana Santa Cruz ja sen ihanat asukit! Eihän täältä haluaisi lähteä 🙁 Niisk.

Meksikolaisen pääkallon metsästys

Valmis kuvaOlen vuosikausia halunnut uuden tatuoinnin, mutta yrityksistä huolimatta oikeaa hetkeä ei vain ole tullut vastaan. Muutamia kertoja on erinäisissä tatuointiliikkeissä tullut vierailtua, mutta taiteilijan tyyli on saattanut poiketa ideani tyylistä tai vaihtoehtoisesti joissain paikoissa ei ole ollut mitenkään epätavallista saada ylimielistä ja töykeää palvelua, joten aika on vain sitten jäänyt varaamatta.

Pohjois-Amerikassa kierrellessä olemme nähneet varmaan satakunta tatuointiliikettä ja käymissämme liikkeissä palvelu on tuntunut pääsääntöisesti olevan erittäin asiakasystävällistä. Suurin syy tähän lienee se että täällä on helppo kävellä kadun toiselle puolelle vastapäiseen liikkeeseen jos palvelu ei miellytä. Kuitenkin meressä uiminen on tähän mennessä kiinnostanut sen verran että esimerkiksi Love and Hate Tattoossa (Miami Ink) jäi kuva ottamatta, koska tatuoinnin paraneminen kestää noin kaksi viikkoa, jonka aikana se on suojattava auringolta.

Grim FandangoGrim Fandango peli ilmestyi 1998, josta heräsi mielenkiintoni meksikolaiseen juhlaan Day of the Dead (Día de los Muertos), jossa keräännytään perheen ja ystävien kanssa muistelemaan jo pois nukkuneita ystäviä ja sukulaisia. Juhlaan liittyvät kuvat ovat yleensä humoristisia, ehkä jopa hieman lapsellisia, koristeltuja pääkalloja ja luurankoja. Monesti näkee myös pääkallon silhuetin maalattuna naisen kasvojen päälle, jotka ovat koristeltu monivärisesti ja yleensä varsin kauniisti.

San Franciscossa vierailimme kirjakaupassa Haight Ashburyn hippialueella, josta bongasimme Day of the Dead -aiheisen taidekirjan. Yksi kirjan kuvista, joka ei mielestäni kylläkään kovin osuvasti ollut tapahtuman kuvien kaltainen, jäi mieleeni. Kuvassa knallipäinen luuranko soittaa laatikkokitaraa (yleensä valmistettu sikarilaatikoista, erityisesti bluesin alkuvaiheilta tuttu soitin) ja otimme kuvan sivusta kännykkäkameralla muistoksi.

Ranskalainen tatuointiKyseisessä kuvassa oli ranskankielistä tekstiä, jonka sanat löytyivät ”Le chant des partisans” -laulusta. Ymmärtääkseni tämä oli suosituin laulu ranskalaisten partisaanien piirissa, jotka jatkoivat sotimista Ranskan antautumisesta huolimatta toisessa maailmansodassa. Vaikka tekstissä oli jotain kiehtovaa sen ideologia oli vähän turhan kaukana omasta elämästäni, joten tekstin ottaminen mukaan kuvaani ei käynyt mielessä. Tämä myös selitti hieman meksikolaisesta taiteesta poikkeavan tyylin ja luurangon asustuksen.

Kävelimme viime sunnuntaina Santa Cruzin lähiöalueella ilman sen kummempaa päämäärää ja hetken mielijohteesta päätin katsoa Google Mapsista löytyykö lähistöltä tatuointiliikkeitä. Lähimpänä näytti olevan O’Reilly’s Tattoo, joten päätimme käydä haistelemassa paikan ilmapiiriä.

Tatuointi menossaPaikka näytti erittäin siistiltä ja palvelu oli erittäin miellyttävää. Henkilö, jonka nimeä en ikävä kyllä muista, oli kova suomalaisen Power Metallin kuluttaja ja olikin lähdössä käymään Suomessa lähiaikoina. Hetken juteltuani huomasimme olevamme katsomassa löytyisikö liikkeestä vapaita aikoja lähipäiville.

Kuten yleensäkkin hyvien liikkeiden kohdalla paikka oli buukattu jo moneksi kuukaudeksi eteenpäin, mutta Dan Wysuph nimisellä ihotaiteilijalla näytti tulleen peruutus seuraavalle päivälle. Kävimme jutustelemassa Danin kanssa joka innostui näyttämästäni kuvasta silminnähtävästi ja katseltuani Danin töitä huoneen seinältä huomasin, että nyt löytyi oikea mies hommaan. Kuvat kun olivat juurikin värikäitä, monesti Day of the Dead -henkisiä tatuointeja.

Tatuointi väritystä vaillaYöllä ei meinannut uni tulla silmään, ilmeisesti pientä jännitystä oli ilmassa. Seuraavana päivänä saavuimme puolilta päivin liikkeeseen jossa Dan olikin jo piirtämänsä kuvan kanssa valmiina ja kuva näytti upealta. Juurikin siltä mitä olin hakemassa.

Hetken päästä pääsimmekin jo tatuoinnin työstämiseen ja Dan osoittautui erittäin mukavaksi kaveriksi, jolla oli pitkä kokemus tatuointien parista. Hän tekikin kuvan uskomattomassa kahdessa tunnissa ja tuntihintaan pohjautuva laskutus olikin sitten aivan naurettavan halpa. Seuraavaksi odottelen tatuoinnin paranemista, koska kohta kutsuu Kahului! Jos satutte tännepäin, suosittelen kyseistä paikkaa, kannattaa toki olla yhteydessä hyvissä ajoin etukäteen.

Junailua Amerikassa

JunaAjattelin muutamalla sanalla mainita Amerikan junaliikenteestä. Junayhteydet täällä ovat yleisesti ottaen hyvät. Amtrakin sivuilla pystyy tarkistamaan junien kulkuyhteydet sekä varaamaan ja maksamaan liput. Lipuissa ei ole tulostusmahdollisuutta, joten liput lähetetään maksun jälkeen ilmoittamaasi osoitteeseen tai ne pystyy noutamaan juna-asemalta joko automaatista tai luukulta.

Jokaisella asemalla ei kuitenkaan ole asiakaspalvelua eikä lippuautomaatteja, joten kannattaa tarkistaa kotisivuilta lähin asema, josta kyseinen palvelu löytyy. Lippujen hinnat ovat kohtuullisia ja yleisesti ottaen jatkoyhteydetkin on järjestetty hyvin niihin kohteisiin mihin kiskot eivät kulje.

Lippuja ei myydä tiettyyn junaan vaan lippu on voimassa tietyn aikaa, jonka sisällä se tulee käyttää. Myöskään paikkalippuja ei ole mahdollista ostaa, joten voi olla, että täydessä junassa jää ilman paikkaa. Junat ovat yleisesti kaksikerroksisia ja siistejä menopelejä, joilla on mukava matkustaa. Halutessa Amtrak ottaa matkustajan matkalaukut huolehdittavakseen, mutta tämäkään palvelu ei ole tarjolla jokaisella asemalla. Siirtyessämme San Franciscosta Santa Cruziin matkasimme ensin junalla San Joseen ja sieltä bussilla päämääräämme. Hinnaksi kahden henkilön matkalle tuli 40 dollaria, joten tosiaankin ihan kohtuullista.