Phuket – Kata Beach

Mitäs sitä voisi Phuketista sanoa. Näin yli seitsemän kuukautta reissanneena tuntui oudolta mennä paikkaan, jossa suunnilleen joka toinen vastaantulija oli turisti ja joka viides suomalainen sellainen. Kivaahan se kyllä oli solmia uusia suomalaisia tuttavuuksia ja samalla tuli taas huomattua kuinka Suomi on pieni maa, jossa tuttuja tai ainakin tutun tuttuja löytyy, kun tarpeeksi kauan turistaan.

Kävimme Phuketissa katsastamassa Big Buddhan, kobrashown, perhospuutarhan, Phuket Townin sekä Patongin ja useat markkinatkin tuli koluttua läpi. Ruoka oli hyvää, ihmiset mukavia ja hintataso kohtalainen, vaikka turismin myötä hinnat nousevatkin kuulemma vuosi vuodelta.

Kata Beach oli kivan rauhallinen paikka verrattuna Patong Beachiin, mutta siellä oli kuitenkin kaikki tarvittava kaupoista, apteekeista ja hoitoloista lähtien. Paljon sielläkin oli kyllä turisteja, jotka olivat tulleet vain halvan viinan ja muiden oheistuotteiden perässä.

Loppujen lopuksi oli kuitenkin kiva pyöriä suomalaisten seurassa ja ottaa ensiaskeleita kohti kotosuomea. Ja lämpöä kyllä riitti myös! Yli 30 astetta joka päivä 😉

Kiertelyä Koh Samuilla

Ja taas ollaan lentokentällä, viikko vierähti nopeaa. Olimme varanneet linja-autokuljetuksen Phuketiin, mutta aikamme pähkäiltyämme päätimme kuitenkin lentää. Lento ei tullut loppujen lopuksi paljo kalliimmaksi ja se mitä olisimme viettäneet 12 tuntia bussissa, vietämme alle tunnin koneessa.

Matkalaukkujen paino meinasi aiheuttaa ongelmia, mutta sitten huomasimme, että jos liittyy ilmaiseen Bangkok Airlinesin kanta-asiakasohjelmaan, niin saa laittaa ruumaan matkatavaroita 20 kg:n sijasta 30 kg! Loistavaa! Se ratkaisikin ongelman. Paitsi, että sen verran tuli taas shoppailtua, ettei matkalaukku mennyt kiinni, joten joutui laittamaan päälle kaikkea “turhaa”. Niin kuin esimerkiksi nahkasaappaat, jotka ostin. Ja hupparin, ja pari laukkua tunkemaan sisäkkäin.

Tässä sitä istutaan 28 asteen helteessä mustat polviin asti ulottuvat saappaat jalassa. Aukaisin kyllä vetoketjun, että vähän tuulettuu jalat, mutta nyt minusta tuntuu, etten saa niitä enää kiinni 😀 Koh Samuin kenttä ei olekaan nimittäin ihan tyypillinen lentokenttä, sillä tämä on ulkona. Osa kaupoista on sisätiloissa ilmastointeineen, mutta emme jaksa niissä kierrellä, joten istuskelemme pihalla.

Muistan joskus 20 vuotta sitten katselleeni matkaesitteitä tehden mielikuvitusmatkoja ympäri maailmaa. Koh Samui oli sillon minulle mysteerinen paratiisisaari, joka tuntui tavoittamattomalta. Mutta täällä sitä ollaan, eli näin sitä haaveet toteutuvat! Se minkä mielikuvan lapsena sain päähäni paratiisista osoittautui osittain oikeaksi. Täällä on todella hienoja paikkoja ja maisemia ja jos olisimme lähteneet vaikka veneellä tutkimaan saarta enemmän, olisimme varmasti nähneet vieläkin upeampia paikkoja.

Tällä kertaa kävimme tutkimassa vain saarta maalta käsin, emmekä lähteneet vesille. Näimme vesiputouksen, syötimme elefantteja, kävimme tervehtimässä muumioitunutta munkkia ja näimme useita Buddha-patsaita. Hotellimme oli meren rannalla, joten tuli myös uitua meressä ja vain chillailtua. Seuraavaksi odottaa kaksi viikkoinen Phuketissa, Kata Beachilla.

Kappas, kajareista pärähti soimaan November Rain! Ei kylläkään Gunnareiden versiona, mutta loistava biisi kuitenkin.

Taidanpa hakea kahvit tässä odotellessa 😉

Busy Bangkok

Pikavisiitti Bangkokissa osoittautui oikein mieluisaksi kokemukseksi, eikä syy ollut ainoastaan viiden tähden hotellissa missä majailimme. Saatiin hotels.comista 70% alennuksella AETAS Residence -hotskusta huone ja voi juma mikä lukaali! Huoneessa oli pesukoneesta lähtien kaikki tarpeellinen ja henkilökunta oli yhtä aurinkoa. Kuntosali, uima-allas ja saunaosasto eivät myöskään olisi voineet olla parempia. Voi lämpimästi suositella!

Itse kaupunkikin vaikutti oikein viihtyisältä suurkaupungiksi. Emme tietty nähneet siitä kuin murto-osan, mutta hyvä fiilis jäi. Kävimme käppäilemässä Lumpini Parkissa, syömässä sushia Siam Centerissä ja katsastamassa katumarkkinoita. Halvalla lähtee ja hinnoissa ei ollut niin kova tinkiminen kuin Vietnamissa. Siitähän tietty seurasi se, että taas joutui ostamaan lisää kiloja seuraavaa lentoa varten. Onneksi tuo toimii Air Asialla hyvin ja kaiken voi hoitaa netin kautta. Kätsyä!

Seuraavaksi kohti Koh Samuita 🙂

So long Saigon

Ja taas lentokentällä. Tällä kertaa suuntana Thaimaa, Bangkok. Alunperin oli tarkoitus kierrellä Vietnamissa enemmänkin, mutta matkaväsymys iski emmekä jaksaneet lähteä Mui Ne:ta pidemmälle seikkailemaan. Tulihan tässä kuitenkin nähtyä suurkaupungin syke ja pikkukaupungin rantaelämä, joten onhan siinäkin. Vietnamista yleisesti täytyy sanoa, että aivan ihana paikka! Ihmiset ovat ystävällisiä, ruoka hyvää ja ostokset halpoja.

Meikäläinen on tässä ollut shoppailematta seitsemän kuukautta, joten eilen sitten annoin itselle luvan ja lapasistahan se lähti 🙂 Kuuden kilon edestä tuli matkalaukkuun lisää tavaraa ja ei meinannut kiinni mennä. Piti ostaa oikein lisää kiloja laukkuun, onneksi Air Asialla se onnistuu kätevästi netin kautta. Muutenkin on kyllä hyvä lentoyhtiö. Vaikka minkälaisia lisäpalveluja on ostettavissa, lennon päivien siirrot onnistuu ja kaikki voi tehdä netin kautta. Tuossa vähän suunnittelimme tulevaakin ja ostimme 22.2. lennot Phuketista Pariisiin! Hetken mielijohteessa ja halpojen hintojen perässä tulee tämmöisiä älynväläyksiä. Vielä on asiasta ihan hyvä fiilis, mutta katsotaas, kun on aika jättää aurinkorannat, että miltä Ranskan kylmyys maistuu.

Mitäs kivaa sitä jäikään Vietnamista mieleen…hmmm…Mitä tuossa juttelimme paikallisten kanssa, niin täällä palkkataso on Indonesiaa korkeampi. Porukka tienaa semmoista 400 usan dollaria per kuukausi. Erehdyin kysymään eräältä tytöltä, että onko hän opiskelija (kun ei täällä ikää osaa arvioida) ja hän katsoi minua pitkään ja sanoi, että ei todellakaan hän on 28-vuotias. Minä siihen sitten kerroin, että itse olen 33 ja valmistuin toiseen ammattiin vasta alle vuosi sitten. Siitä sitten alkoi keskustelu, ettei Vietnamissa ole aikuisopiskelua ollenkaan tai ainakin se on erittäin hankalaa ja epätavallista. Yleisesti vietnamilaiset eivät osaa puhua englantia ja kommunikointi oli joskus todella turhauttavaa. Eli heti, kun löytyi joku joka enkkua osasi, niin piti tentata vähän näitä perusjuttuja. Alkoholin juonnille ikäraja on 18-vuotta, mutta käytännössä sitä ei valvota. Kuulemma, jos baareissa sinulla on erittää henkilöllisyystodistus, että olet täysi-ikäinen, niin saat juomista alennusta. Muuten sillä ei ole vaikutusta mihinkään suuntaan.

Toisin kuin Balilla, Vietnamissa tulee olla jokaisessa talossa talon numero ja osoite, mikä oli kyllä erittäin hyvä juttu. Suurkaupungissa eksyy muutenkin helposti, joten nyt pysyi suurinpiirtein kärryillä, että missä oltiin menossa. Sähkölinjat täällä ovat hurjia. Katujen päälle vedetyssä johtomeressä ei ole päätä eikä häntää, vaan sadat johdot on vaan kasattu yhteen pinoon. Aina, kun uusi johto tarvitaan, niin se vedetään koko matkalta uusiksi. Eipä huvittaisi olla sähkömies tuolla.

Kierrätystä täällä ei harrasteta minkäänlaista ja roskia heitellään kaduille ja mereen. Monet rannat olivat täynnä muoviroskaa ja sen takia täysin uimakelvottomia. Vietnamissa ei kuulemma saa pankkilainoja, joten jos haluaa esimerkiksi asunnon ostaa, niin siihen tulee säästää rahat. Näin nuoret parit joutuvat asumaan yleensä ensin jomman kumman vanhemmilla, ennen kuin voivat muuttaa omaan asuntoon.

Lentokentästä vielä. Aika jännä, että Balin lentokenttä oli paljon isompi, eläväisempi ja siellä oli paremmat ostosmahdollisuudet kuin Saigonissa. Täällä ei soi musiikkikaan, mutta onneksi perinteeksi tulleen puolen kilon m&m-pussin sai sentäs ostettua. 🙂 Ja nyt koneeseen!

*Video:vietnam

Rantaparatiisi nimeltään Mui Ne

Kuuden tunnin kuuden euron “ilmastoidun” bussimatkan jälkeen saavuimme rannikkokaupunkiin nimeltään Mui Ne. Täällä ei passaa aikataulujen varaan suunnitella mitään, sillä näköjään kesken matkan kuski voi pysähtyä tunniksikin kahvittelemaan ja turisemaan sukulaistensa kanssa jättäen bussillisen turisteja ihmettelemään tulikuumaan autoon. Jos jotain tällä reissulla on oppinut, niin se on kyllä kärsivällisyys. Alkumatkasta tuommoinen olis ottanut vihaksi oikein kunnolla, mutta nyt sitä vaan tuli tuumailtua, että tässä sitä sitten istutaan eikä muuta voida 🙂

Mui Ne oli kiva pikkuinen turistien valtaama rantakaupunki. Majailimme Pandanus hotel & Spa -nimisessä resortissa, joka aluksi tuntui, ettei se täydellisine palveluineen ole meidän paikka ollenkaan, mutta äkkiä olemiseen näköjään tottui. Tässä on seitsemän kuukautta menty tukka putkella nähtävyyksiä katsomassa, joten kahdentoista päivän oleminen tuntui oikein mukavalta. Tuota paikkaa voi todella suositella kaikille, jotka haluavat rauhallisen ja rentouttavan rantaloman. Kaikki tarvittava löytyi resortin sisältä, eikä sieltä olis tarvinnut poistua ollenkaan. Ja siellä pysyttelimmekin muuten, paitsi yhtenä päivänä kävimme katsastamassa läheiset hiekkadyynit. Ja päästiinpä sitä kokeilemaan hiekalla pulkkamäkeilyäkin!

Oikeastaan Saigoniin tulon jälkeen on reissufiilis ollut tasaiseen laskussa. Paikkaa ei voi missään nimessä syyttää, sillä Vietnam on mitä ihanteellisin lomapaikka halpoine hintoineen ja ystävällisine ihmisineen. Täältä pitäisi tulla monen asiakaspalvelualalla olevan hakemaan mallia. Sitä huomaa itsestääkin, että on paljon ystävällisempi ja huomaavaisempi näissä maissa, missä itseäkin kohdellaan hyvin. Tietty täältä löytyy noita perus taksihuijareita sun muita, jotka yrittävät huijata rahat, mutta yleinen fiilis on todella rento ja mukava. Tässä sitä ollaan pohdittu tulevaa ja muutettiinpa Thaimaaseen siirtymistäkin viikolla eteenpäin. Koti-ikävä siis iski seitsemän kuukauden reissauksen jälkeen ja iskikin rajusti. Otamma nyt päivän kerrallaan ja fiilistelemme mitä tässä tapahtuu. Mui Ne:n jälkeen ollaan vielä viisi päivää Saigonissa ennen Bangkokiin siirtymistä.

Niin ja nuo lohikäärmebilekuvat ovat uuden vuoden bileistä. Jäniksenvuosi vaihtui lohikäärmeenvuodeksi. 😉