Enkelten kaupunki

Sunset Bulevard - Hollywood - Los AngelesReilun vuoden poissaolon jälkeen löysimme itsemme taas tallailemasta Los Angelesin maaperällä. Saavuimme yöllä junalla Union Stationille, josta suunnistimme metrolla Long Beachille. Yöllinen viikonloppua vasten tehty matka julkisilla osoittautui mielenkiintoiseksi, kun metrossa pyöri kaiken näköista ja kokoista eläjää. Siinä missä yksi puheli itsekseen ja kertoili sotajuttuja toinen (mies naisten vaatteissa) tanssi ympäri metron käytäviä ja lauleskeli Madonnan Like a virginiä. Metromatka Long Beachille kesti melkein tunnin, joten siinä ehti nähdä yhden jos toisenkin vapaan sielun viikonlopun vietossa.

Julkinen liikenne toimii Losissa hyvin, vaikkakin välimatkat ovat monesti pitkiä ja paikasta paikkaan siirtyminen voi viedä huomattavan kauan. Los Angelesin suuralueella asustelee 18 miljoonaa ihmistä. Paikalliset naureskelivatkin kuullessaan Suomen kokonaisväkiluvun, että Suomi on samankokoinen kuin heidän yksi pikku kaupunginosansa.

Long Beach - Los AngelesVietimme viime kesän Venice Beachilla, joten tämän reissun varasimme tarkoituksella Long Beachille, jossa on myös huomattavasti halvempi majoittua. Long Beach on n. 670 000 asukkaan kaupunki Los Angelesin maakunnassa. Siinä kun Venice Beachilla on rannan lisäksi paljon muutakin toimintaa (putiikkeja, kuntoiluvälineitä, ravintoloita…) Long Beachilla on oikeastaan pelkkä ranta parine grilleineen. Ranta on ihanan pitkä valkoisine hiekkoineen, mutta vesi näytti turhan mutaiselta uimiseen.

Olimme tosiaan jo viime kesänä kiertäneet kavereidemme Jutan ja Kaitsun kanssa suurimman osan nähtävyyksistä, joten ajattelimme ottaa turistikohteiden suhteen ihan rennosti. Töitä ajattelimme tehdä sen verran, että seuraavassa kohteessa, Hawailla, olisi mahdollisimman paljon vapaa-aikaa. Hotellin surkea nettiyhteys ajoi meidät työskentelemään läheiseen nettikahvilaan, jossa henkilökunta ehti jo vähän naureskellakin, että olemme heidän parhaimpia asiakkaitaan. Siellä kun välillä tuli istuttua kahdeksankin tuntia putkeen.

Friendit sohva - Warner Bross - Burbank - Los AngelesViime kesänä kiersimme mm. Hollywood-kyltin, Universal Studion, The Grove -ostoskadun ja Melrose Avenuen (josta löysin maailman ihanimman nahkatakin), mutta emme ehtineet Warner Bros Studioille, joten se oli ehdottomasti nyt suurena Frendit-fanina koettava! Ja eipä tuo kierros kyllä pettymyksiä tuottanutkaan.

Otimme ihan perus VIP-kierroksen, joka maksoi 49 dollaria per henkilö. Onnistuin vielä löytämään netistä alennuslipun, jolla sai 10 dollarin alennuksen. Kannattaa muuten googletella alennuskoodeja, niitä yleensä löytyy. Kierros kesti kolmisen tuntia, jonka aikana näimme aitoja kuvauspaikkoja, tarvikevaraston, pari studiota, elokuvissa käytettyjä autoja ja paljon muuta mitä elokuvafriikit himoitsevat nähdä. Nousimme välillä kävelemään “kaduille” ja saimme jopa koskea lavasteisiin, mitä Universalilla ei saanut tehdä. Mutta parasta kaikessa oli vierailu Central Perkin kahvilassa, jossa sai istua kuuluisalla sohvalla ja ottaa kuvia. Olin taivaissa!

Kävimme myös verestelemässä viime kesän muistoja Kodak-teatterin tuntumissa. Samalta paikka näytti kuin vuosi sittenkin. Eipä viime kesänä tullut mieleen, että sitä olisi samoilla kulmilla reilun vuoden päästä. Saas nähdä missä sitä on ensi vuonna tähän aikaan 🙂

Ja eipä kyllä voi taas muuta kuin kehua paikallisten ystävällisyyttä. Jos metrossa esim. kysyy neuvoa, niin siinä on heti useampi auttamassa. Samoin, jos näytät kadulla vähäkään eksyneeltä, niin ihan varmasti joku kohta kysyy tarvitsetko apua.

Olisipa sitä ollut täällä taas vaikka ja mitä nähtävää. Suuresti harmittamaan jäi Tim Burtonin näyttely, joka olisi ollut Lacmassa. Mutta eipä sitä kaikkea aina ehdi. Löysimme Long Beachilta myös aivan taivaallisen sushi-paikan. Mmmm. Nyt on kyllä syöty useampi viikko sushia putkeen, joten tuntuu, ettei yhtään califormia-rollia mene vähään aikaan alas.

Pitää vielä tässä mainita (kopkop), että meillä on ollut kyllä tuuri myrskyjen kanssa. Vältimme itärannikon vallanneen Irenen ja Miamin pienemmät myrskyt suurimmitta ongelmitta. Ainoa haitta mitä meille myrskyistä koitui oli, kun Miami-San Francisco -lento viivästyi huonon sään takia.

*Video:los angeles

Täytyy todeta, että viime kesän reissun jälkeen kaupungista mieleen jäänyt hieno kuva vain vahvistui uuden visiitin myötä. Gonna miss you L.A.!

“We are we are the saints we signed our life away
Doesn’t matter what you think, we’re gonna do it anyway
We are we are the saints one day you will confess
And pray to the saints of Los Angeles!”

Raiteita pitkin Santa Cruzista Los Angelesiin

Jyrkkä mutka - Juna - San Jose - Los AngelesMatkasimme junalla myös Santa Cruzista Los Angelesiin. Matka kesti 11 tuntia ja oli järjestetty hieman erillä tavalla kuin lyhyemmän matkan junat. Tässäkin junassa jokaisella vaunulla oli oma konduktöörinsä, joka vastasi omasta vaunustaan. Junaan astuessamme konduktööri määräsi meille istuinpaikat  ja vaikka matkasimmekin päiväaikaan saimme tyynyt matkan ajaksi.

Hieman lähtömme jälkeen ravintolavaunusta vastaava kiersi vaunuissa, jolta pystyi varaamaan lounas ja päivällisaikoja. Junassa oli myös kahvila, josta sai kaikenlaista pientä purtavaa. Vaunuissa oli paljon jalkatilaa ja jokaisen istuinparin kohdalla oli virtapistoke, jottei läppäristä päässyt virta loppumaan. Wi-Fiä junassa ei ollut tai jos oli, niin se ei ainakaan toiminut. Matkan aikana aikuisille järjestettiin ravintolavaunussa viinin ja juuston maistelu samalla, kun lapset pystyivät katselemaan elokuvavaunussa elokuvaa. Junassa oli myös pelivaunu, jossa oli isoja vanhanaikaisia kolikkopelejä.

*Video:san josesta junalla los angelesiin

Matka Los Angelesiin kulki vuoristoisilla raiteilla vihreiden kukkuloiden keskellä. Loppumatkasta alkoi merikin näkyä. Kokemus se oli taas tämäkin 😉

Budjettimatkailua Miamista San Franciscoon

Miami TerminalMiami, klo 8.00 paikallista aikaa
Lähtö lentokentälle.

Miami, klo 12.50 paikallista aikaa
Continental Airlines nousi juuri ilmaan ja otti suunnan kohti Houstonia, josta meidän pitää vaihtaa Los Angelesin koneeseen ja lentää sieltä San Franciscoon. Koneemme pääsi kuitenkin lähtemään myrskyn takia yli tunnin myöhässä, joten luultavammin tulemme myöhästymään vaihdoistamme. Saapas nähdä mikä seikkailu tästä tulee ja löydämmekö sekä me että matkatavaramme perille ja milloin. Oli meillä sentäs viihdettä kentällä. Koneeseen astumista odotellessamme saimme seurata huumekoirakoulutusta, jossa koiralle oli piiloteltu ympäri terminaalia paketteja, joita sen tuli löytää. Aina, kun koira löysi oikeanlaisen paketin palkittiin se lyhyellä palloleikkihetkellä. Koulutusta seuraillessa odottavan aikakaan ei tuntunut pitkältä, vaan meni oikein joutuisasti.

Houston, klo 14.10 paikallista aikaa
Saavuimme Houstonin kentälle melkein tunnin myöhässä. Lentomme Los Angelesiin oli merkitty lähteväksi 14.30, joten päätimme yrittää ehtiä koneeseen. Boardin Passissa lähtöportiksi oli merkitty G 37, joka oli toisessa päässä terminaalia. Ei siinä muuta, kuin kamat kantoon ja pikajuoksulla kohti terminaalia. Päästyämme perille huomasimme, että portilla luki San Diego. Siinä hetken hikisinä ja hengästyneinä ihmeteltyämme eräs miesmatkustaja sanoi, että Los Angelesin lento on siirretty portille E 8. Noh, kamat taas kantoon ja pikavauhtia toiseen päähän kenttää. Saavuttuamme oikealle portille helpotukseksemme huomasimme, että koneen lähtöä on siirretty 45 minuuttia eteenpäin, joten ehdimme hyvin koneeseen. Ja eikun taas menoksi.

Los Angeles TerminalLos Angeles, klo 17.15 paikallista aikaa
Huh! Vaikka lento lähtikin myöhässä saimme aikaa kurottua kiinni niin paljon, että lento oli lopulta vain 20 minuuttia myöhässä. Meillä oli 45 minuuttia aikaa siirtyä seuraavaan koneeseen. Tällä kertaa kysyimme lähtöportin henkilökunnalta, joka olikin vaihtunut aikaisemmin ilmoitetusta. Saavuttuamme portille siellä odotti kasa vihaisia ihmisiä. Jotain siellä kuulutettiinkin, mutta ääni oli niin pienellä, ettei siitä saanut selvää. Lopulta kysyimme vieressä seisovalta mieheltä mitä oli tekeillä ja hän kertoi, että ensinnäkin lentoja oli peruttu, mutta kukaan ei tiennyt mitä lentoja ja milloin seuraavat lennot lähtevät ja kuka niihin pääsee.

Siinä samalla huomasimme, että olimme saaneet lennolle kaksi Jamin nimellä olevaa boarding passia, joissa tietenkin oli sama istumapaikka. Noh, eipä siinä sitten kun jonottamaan muiden vihaisten ihmisten jatkoksi, josko ongelma vaikka selviäisi. Tiskille päästyämme meille vain todettiin, että asialle ei voi tehdä mitään ja meidän pitää vain mennä koneeseen ja katsoa onko siellä ylimääräistä paikkaa. Voimme kuitenkin yrittää mennä seuraavaksi lähtevään koneeseen. Teimme työtä käskettyä ja otimme suunnan konetta kohti, mutta meidät käännytettiin ovelta takaisin, koska toisella ei ollut paikkaa. Siinä asiaa sitten tovi selviteltiin, kunnes lopulta meidät päätettiin päästää koneeseen ja onneksi ylimääräinen paikkakin löytyi. Nyt on jännät paikat ovatko laukkumme löytäneet myös perille!

San Francisco, klo 18.30 paikallista aikaa
Perillä! Ja laukutkin löysivät oikeaan paikkaan. Lisätäksemme vielä jännitystä elämään päätimme suunnistaa hotellille julkisilla kulkuneuvoilla. Reilun tunnin verran matkassa meni, mutta perille päästiin. Näköjään olivat tutkineet matkalaukkuni, ottaneet hoitoaineen suojapussista, jättäneet sen niin, että se oli avautunut ja loput varmaan arvaattekin…

Mutta, 15 tuntia matkaa takana! Tämä se on sitä budjettimatkailua! 🙂