Junailua Amerikassa

JunaAjattelin muutamalla sanalla mainita Amerikan junaliikenteestä. Junayhteydet täällä ovat yleisesti ottaen hyvät. Amtrakin sivuilla pystyy tarkistamaan junien kulkuyhteydet sekä varaamaan ja maksamaan liput. Lipuissa ei ole tulostusmahdollisuutta, joten liput lähetetään maksun jälkeen ilmoittamaasi osoitteeseen tai ne pystyy noutamaan juna-asemalta joko automaatista tai luukulta.

Jokaisella asemalla ei kuitenkaan ole asiakaspalvelua eikä lippuautomaatteja, joten kannattaa tarkistaa kotisivuilta lähin asema, josta kyseinen palvelu löytyy. Lippujen hinnat ovat kohtuullisia ja yleisesti ottaen jatkoyhteydetkin on järjestetty hyvin niihin kohteisiin mihin kiskot eivät kulje.

Lippuja ei myydä tiettyyn junaan vaan lippu on voimassa tietyn aikaa, jonka sisällä se tulee käyttää. Myöskään paikkalippuja ei ole mahdollista ostaa, joten voi olla, että täydessä junassa jää ilman paikkaa. Junat ovat yleisesti kaksikerroksisia ja siistejä menopelejä, joilla on mukava matkustaa. Halutessa Amtrak ottaa matkustajan matkalaukut huolehdittavakseen, mutta tämäkään palvelu ei ole tarjolla jokaisella asemalla. Siirtyessämme San Franciscosta Santa Cruziin matkasimme ensin junalla San Joseen ja sieltä bussilla päämääräämme. Hinnaksi kahden henkilön matkalle tuli 40 dollaria, joten tosiaankin ihan kohtuullista.

Yksi vai viisi tähteä?

Asia mihin matkan alusta asti olemme törmänneet on moninaisten Internet-palveluiden hotelli- ja  ravintola-arvosteluiden luotettavuus, tai oikeastaan sen puuttuminen, oli sitten kyseessä Googlen palvelut, Hotels.com tai vaikkapa keskusteluketjut eri halpalentoyhtiöistä.

Perusideahan tässä ”huijauksessa” on se, että yritys tai henkilö palkkaa halvan työvoiman maasta yleensä täydellisen englannin omaavia henkilöitä keskustelemaan positiivisessa sävyssä yrityksestä eri arvostelu ja keskustelupalstoilla. Käytännössähän tästä ei koidu yritykselle kustannuksia kuin ehkä parisensataa dollaria kuussa joten voinette kuvitella miten yleistä se tänä päivänä on, koska voitot ovat kuitenkin mittavia.

Lisäksi samat palkatut henkilöt käyvät aktiivisesti arvostelemassa alueen kilpailevia yrityksiä negatiivisessa sävyssä mikä käytännössä aiheuttaa sen, ettei yhteenkään arvosteluviestiketjuun voi luottaa pätkääkään oli sitten hotelli tai ravintola saanut tähtiä yhden tai viisi.

Toki osa viesteistä on aika helposti havaittavissa markkinointiviesteiksi. Monesti positiiviset viestit ovat hyvin saman tyyppisiä tyyliin:  ”Hotelli näyttäisi olevan perheyritys ja he ovat uudistaneet paikkaa jo vuosien ajan,  saavuimme yömyöhään ja siitä huolimatta palvelu oli erityisen ihanaa ja huone erityisen puhdas”.

Voi olla että ongelma korostuu erityisesti Amerikassa, mutta varmasti se on kantautunut jo moneen Euroopan lomakohteeseen. Sama tuntuu koskevan ravintoloita. Lähes jokaisen paikan arvosteluissa on arvosteltu negatiiviseen sävyyn ruokaa, tarjoilijoita, hintoja ja milloin mitäkin. Kuitenkin luukuunottamatta New Yorkin kaupan kassoja, jokaisen ravintolan tarjoilijat ovat palvelleet meitä iloisesti ympäri Amerikkaa eikä ruoassa ole ollut moitteen sijaa lukuun ottamatta yhtä Subwayn pilaantunutta kanasalaattia, josta saatiin onneksi vain pelottavia vatsanväänteitä.

Ruoan kanssahan tämä ei ole niin iso ongelma, koska riski on ainoastaan parista kympistä yleensä seitsemänkymmenen dollarin hujakoille, mutta kun varaa useammaksi viikoksi hotellia San Franciscon laita-alueilta, kommenttien merkitys kasvaa ihan eri perspektiiviin.

E.T. Phone home & mannertenväliset puhelut

Kai se pitää meikäläisenkin täällä välillä vähän pölistä, ettei mene ihan höpinäksi 😀 Tekniikkaa on mukana reissulla ihan mallikkaasti, josta ajattelin avautua aina aika ajoin kaikkien muidenkin wannabe-nörttien ja reissaajien iloksi 😉 Tällä kertaa vuorossa puhelinliittymät sekä Skype. Pohjois-Amerikassa puhelinverkot toimivat vähän eri tavalla kuin Suomen maassa, katvealueet ovat ihan normaaleja vaikkapa ihan keskustassa, joten nyt ymmärrän paremmin elokuvien signaalinetsintäkohtaukset.

New Yorkissa reissaajalle voisin sanoa että ainakin Manhattanilla lienee helpompaa käyttää vapaita langattomia verkkoja, kuin puhelimen datapakettia. Tuntuu, että jopa 10 metrin pituisella pikkupuistolla on oma Wi-Fi ellei jopa omat kotisivut jossa kerrotaan sen historiasta (joku voipi korjata mitä tämä tarkoittaa hehtaareissa 😉 ). Toki tietoturva yms. asiat ovat sitten asia erikseen.

Nooh, tekniikasta kiinnostuneena löysimme aikamme kierreltyämme Prepaid-liittymän T-mobilelta joka toimii suojaamattomien puhelimien kanssa. Liittymään kuuluu 100MB surffausta 4G nopeudella kuukaudessa, jonka jälkeen se hidastuu 2G nopeuteen jolla lukee kyllä sähköpostit ja pakolliset sivut lataa muttei paljon muuta. Sinänsä liittymä on vähän turhan kallis ja vaikkakin sillä saa puhua rajattomasti Pohjois-Amerikassa, niin vaikea sille on käyttöä siltä saralta keksiä. Sim-kortti maksoi 10 taalaa ja kuukauden Prepaid-liittymästä piti pulittaa 50 taalaa. Onneksi sentään kurssi huitelee edelleen 1.4 tuntumassa joka helpottaa asiaa edes hieman.

Sprint ilmeisesti tarjoaa vastavaa puhelinliittymää 80 dollarin kuukausihintaan jossa voi surffata rajattomasti 4G nopeudella.

Näin hetken testanneena todettakoon, että Skype puhelut tuntuvat onnistuvan ilman isompia ongelmia. Mainittakoon kuitenkin tosin että viive voi kasvaa useampiin sekunteihin jos yhteys on huono, joten harkintaan jää missä ja milloin kannattaa esim. asiakkaille vastata. Lisäksi hommasin testiksi Skypen nettinumeron, joten meihin saa nykyään  yhteyden Helsingin paikallispuhelinnumerolla ja me vastaamme aina kun netti tai datapaketti löytyy, muina aikoina puhelut ohjautuvat Skypen vastaajaan.

Hyvänä puolena paikallisen dataliittymän omistamisella voi  sanoa, että paikannuksesta on ollut hyötyä. Esimerkiksi Androidista löytyvä navigaatio on aika pirun upea sovellus näin Nykistä käsin. Haittapuolena todettakoon vain että tietojen ajantasaisuus tuntuu olevan jonkinasteinen ongelma, liikkeet kun eivät tunnu olevan siellä missä pitäisi.

Endomondo ruutukaappaus

Endomondo ruutukaappaus

Endomondo taltioi lenkit suhteellisen mallikkaasti, tosin automaattinen pysähtymisen tunnistus piti ottaa pois päältä Central Parkin ”katvealueiden” takia, koska muuten se huusi lakkaamatta tauolle menemisestä tai sieltä poistumisesta.

Lisäksi on tullut kokeiltua normaaleita puheluita Skypen välityksellä sieltä ostetuilla krediiteillä. Puhelun hinnaksi tuntuisi tulevan juubaamisesta riippuen yleensä sellaista euron luokkaa, en nyt oikein osaa ottaa kantaa onko se nyt sitten kallis vai ei.

Ainoana haittapuolena liittymästä voisin tällä hetkellä mainita että puhelimessa näkyy kokoajan, että vastaajassa on viesti, mitä siellä siis ei ole eikä ilmoituksesta pääse eroon mitenkään. Näillä hetkillä muutamiin puhelinmalleihin, kuten tuohon omaan luuriin (HTC Sensation) on päivittymässä myös videoita tukeva versio Skypestä jota en ole vielä ehtinyt testaamaan. Palaan aiheeseen jos tarvetta ilmenee, saas nähdä miten homma toimii pallon toisella puoliskolla.

Joku voisi muuten fiksumpana kertoa miten tekstiviestit saa välitettyä johonkin toiseen numeroon?