Thaimaan tantereilla

Tämä on näköjään jo muodostunut perinteeksi, että lentokentällä kirjottelee loppublogia. Phuketin kenttä on pienehkö ja normaalin lentokenttämäinen kompleksi, jossa ei pääse eksymään. Biisit täällä ei pauku ollenkaan ja putiikkejakin on suhteellisen vähän. Vähän jännitti laukkujen painot, mutta parilla kilolla jäätiin kokonaispainon alle, eli 58 kg painavat yhteensä. Tässä on kyllä taas perinteiset keinot käytössä, eli raskaimmat vaatteet päälle, takit kantoon ja käsilaukku täyteen romua. Vielä kertaakaan ei tällä reissulla ole käsimatkatavaroita muistaakseni punnittu. Ja ihan hyvä niin, sillä noissa kyllä kilorajat ylittyisivät kevyesti, koska niissä on läppärit ja kindlet ja laturit jne.

Thaimaa oli oikein kiva kokemus! Tänne pitää ehdottomasti päästä uudelleen Bangkokiin ja sitten noille pienemmille saarille. Olihan tuo Phuketkin ihan kiva, mutta ehkä liian turistoitunut omaan makuun. Ihmiset ovat jälleen kerran olleen oikein mukavia ja kyllä sitä tässä reissatessa on käsitys vahvistunut siitä, että ihmiset kohtelevat sinua siten miten itse kohtelet heitä. Niin uskomattomia törppöjä välillä näkee, että oikeen hävettää koko turistikunnan puolesta. Tänäkin aamuna, kun kävimme läheisessä pienessä kaupassa eräs suomalainen nainen tuli kysymään myyjältä moneltako viereinen kauppa aukeaa. Myyjä ei ensin ymmärtänyt kysymystä, josta nainen hermostui ja alkoi huutamaan rallienglannilla myyjälle kysymystä uudelleen. Lopulta, kun myyjä tajusi ja vastasi, ettei hän tiedä aukioloaikoja, nainen haukkui myyjän suomeksi ja lähti ovet paukkuen paikalta. Uskomatonta.

Olimme aikaisemminkin kuulleet, että thaimaalaiset eivät saa näyttää tunteitaan tai menettää kasvojaan julkisesti. Tämä tuli huomattua esimerkiksi, kun ravintolassa yritimme tilata ruokaa ja tarjoilija ei ymmärtänyt mitä tarkoitimme. Siinä hän kysyi tilauksen uudelleen ja sitten vain hymyillen poistui paikalta. Puolen tunnin odottelun jälkeen kysyimme toiselta tarjoilijalta, että onkohan meille tulossa mitään, niin hän sanoi, ettei meidän tilausta ole edes otettu vastaan. Samoin myös, jos kysyi neuvoa vastaantulijalta tai jopa hotellin aulasta, niin he neuvoivat aina jotain, vaikka heillä ei olisi ollut harmainta haisuakaan koko asiasta. Yleisesti täällä kyllä puhutaan englantia paljon paremmin kuin Vietnamissa.

Kuningas ja muutoinkin kansallishenki on täällä korkealle arvostettua. Kuninkaan kuvia on joka puolella ja hänestä ei saa rangaistuksen uhalla puhua pahaa. Bangkokissa meille kerrottiin, että siellä soi julkisilla paikoilla joka päivä klo 6 ja 20 kansallislaulu, jolloin kaikkien pitää pystähtyä ja istuvien nousta seisomaan. Jopa turistien. Itsekin pääsimme kokemaan moisen, kun menimme elokuviin vähän ennen kahdeksaa illalla ja ennen elokuvaa valkokankaalle pärähti pyörimään kansallislaulun säestämänä video, jossa kuningas oli pääroolissa. Kävi mielessä, että täällä ei tulisi kyseeseenkään skandaalihakuiset juorut mitä esim. Ruotsin kuninkaasta on vastikään laitettu liikkeelle tai miten yleensäkin julkkiksista useimmissa maissa halutaan kaivaa lokaa esille. Enpä kyllä nähnyt yhtäkään thaimaalaista juorulehteäkään, vaikka enpä niitä kyllä etsinytkään.

Ja seuraavaksi siis Pariisi! Olen tässä parin edellisen päivän aikana kaivellut 17 vuoden takaisia ranskan kielen opintoja muistin syövereistä. Saas nährä miten käy! Ymmärtääkö mua kukaan. Ainakin aion sitkeästi yrittää 😉

*Video:thaimaa

Phi Phi ja Bond -saaret

Nyt, kun Phuketissa kerran ollaan, niin pitäähän sitä päästä vähän pyörähtämään läheisillä saarillakin mutka. Intoa tietty lisäsi se, että Phi Phillä on kuvattu Leonardo Di Caprion “The Beach” -leffa ja Bond saarella Roger Mooren tähdittämä “Kultainen ase”. Kummatkin leffat olen nähnyt vuosia sitten, mutta muistan kyllä elävästi kuinka hienoilta maisemilta paikat elokuvissa näyttivät. Oli jännä päästä ihan itse upottamaan varmaat samaan hiekkaan Leonardon kanssa ja kahlaamaan veteen, missä itse herra Moore on uittanut varpaitaan. Kummatkin reissut olivan kokopäivän retkiä.

Phi Phi -reissulla pörräilimme ympäriinsä pikaveneellä, jossa oli viisi moottoria. Ensin pysähdyimme Maya Bayn -poukamaan, jossa odotti aikamoinen näky: parikymmentä turistipaattia yritti luovia pienessä poukamassa itselleen tilaan ja ranta kuhisi turisteja. Tunnelma ei ihan ollut leffan kaltainen, mutta jos kuvitteli kaikki muut pois ja itsensä yksin istumaan valkoiselle rantahiekalle, niin paikka oli kuin paratiisi turkoosine vesineen ja palmuineen. Pitääkin katsoa leffa uudestaan ja bongailla tutuksi tulleita paikkoja.

Maya Baysta kävimme mutkan apinasaarella, josta siirryimme snorklailemaan saaren pohjoispuolelle. Vesi oli kirkasta ja kalat uiskentelivat korallien seassa. Seuraavaksi kiirehdittiinkin jo syömään, josta matka jatkui Khai Nok -saarelle, jossa pääsi makoilemaan rannalla ja uimaan sekä snorklailemaan lisää. Reissu oli kiva, vaikka upeat maisemat olikin pilattu liiallisella turismilla ja turistien jättämillä roskilla.

Bond-saari -reissu oli myöskin kokopäivän matka, joka alkoi apinatemppeliin tutustumisella. Toisin, kun Balilla nämä apinat eivät varastelleet ihmisiltä laseja päästä ja sandaaleja jalasta. Ainoastaan, jos kädessä tai kassissa oli ruokaa, ne kiipeilivät olalle ja kurkottelivat kasseihin. Temppelillä oli myös hirveästi kulkukoiria, jotka olivat ihan kamalassa kunnossa. Minen voinut lopulta enää katsella niitä raasuja, vaan poistuin autolle takaisin etuajassa.

Siitä matka jatkui Phang Nga Bayn kautta Koh Pan Yi -saarelle ja siitä Bond-saarelle. Bond saari oli Phi Phin tavoin täynnä turisteja, mutta emme antaneet sen häiritä. Siellä se kivi törrötti keskellä vettä ihan kuin Kultaisessa aseessakin ja oli kyllä aika nostalgiset fiilikset. Olen aina ollut Bond-elokuvien suurkuluttaja ja mieleen palautui muistot, kun isän kanssa ensimmäistä kertaa katsoin kyseisen leffan. Oli siistiä päästä näkemään nyt itse kyseinen kivimöhkäle! Rogerin jalanjäljiltä siirryimme melomaan Tum Talu -luolille, jossa näimme mahtavien maisemien lisäksi rannalla tepastelevia kaloja.

Bond-reissulta jäi oikeastaan paremmat fiilikset kuin Phi Phi -matkalta. Ehkä osittain johtuu kyllä matkanjärjestäjästäkin. On se vaan kuitenkin harmi, että tuollaiset uskomattoman hienot paikat pilataan liiallisella turismilla.

Phuket – Kata Beach

Mitäs sitä voisi Phuketista sanoa. Näin yli seitsemän kuukautta reissanneena tuntui oudolta mennä paikkaan, jossa suunnilleen joka toinen vastaantulija oli turisti ja joka viides suomalainen sellainen. Kivaahan se kyllä oli solmia uusia suomalaisia tuttavuuksia ja samalla tuli taas huomattua kuinka Suomi on pieni maa, jossa tuttuja tai ainakin tutun tuttuja löytyy, kun tarpeeksi kauan turistaan.

Kävimme Phuketissa katsastamassa Big Buddhan, kobrashown, perhospuutarhan, Phuket Townin sekä Patongin ja useat markkinatkin tuli koluttua läpi. Ruoka oli hyvää, ihmiset mukavia ja hintataso kohtalainen, vaikka turismin myötä hinnat nousevatkin kuulemma vuosi vuodelta.

Kata Beach oli kivan rauhallinen paikka verrattuna Patong Beachiin, mutta siellä oli kuitenkin kaikki tarvittava kaupoista, apteekeista ja hoitoloista lähtien. Paljon sielläkin oli kyllä turisteja, jotka olivat tulleet vain halvan viinan ja muiden oheistuotteiden perässä.

Loppujen lopuksi oli kuitenkin kiva pyöriä suomalaisten seurassa ja ottaa ensiaskeleita kohti kotosuomea. Ja lämpöä kyllä riitti myös! Yli 30 astetta joka päivä 😉

Kiertelyä Koh Samuilla

Ja taas ollaan lentokentällä, viikko vierähti nopeaa. Olimme varanneet linja-autokuljetuksen Phuketiin, mutta aikamme pähkäiltyämme päätimme kuitenkin lentää. Lento ei tullut loppujen lopuksi paljo kalliimmaksi ja se mitä olisimme viettäneet 12 tuntia bussissa, vietämme alle tunnin koneessa.

Matkalaukkujen paino meinasi aiheuttaa ongelmia, mutta sitten huomasimme, että jos liittyy ilmaiseen Bangkok Airlinesin kanta-asiakasohjelmaan, niin saa laittaa ruumaan matkatavaroita 20 kg:n sijasta 30 kg! Loistavaa! Se ratkaisikin ongelman. Paitsi, että sen verran tuli taas shoppailtua, ettei matkalaukku mennyt kiinni, joten joutui laittamaan päälle kaikkea “turhaa”. Niin kuin esimerkiksi nahkasaappaat, jotka ostin. Ja hupparin, ja pari laukkua tunkemaan sisäkkäin.

Tässä sitä istutaan 28 asteen helteessä mustat polviin asti ulottuvat saappaat jalassa. Aukaisin kyllä vetoketjun, että vähän tuulettuu jalat, mutta nyt minusta tuntuu, etten saa niitä enää kiinni 😀 Koh Samuin kenttä ei olekaan nimittäin ihan tyypillinen lentokenttä, sillä tämä on ulkona. Osa kaupoista on sisätiloissa ilmastointeineen, mutta emme jaksa niissä kierrellä, joten istuskelemme pihalla.

Muistan joskus 20 vuotta sitten katselleeni matkaesitteitä tehden mielikuvitusmatkoja ympäri maailmaa. Koh Samui oli sillon minulle mysteerinen paratiisisaari, joka tuntui tavoittamattomalta. Mutta täällä sitä ollaan, eli näin sitä haaveet toteutuvat! Se minkä mielikuvan lapsena sain päähäni paratiisista osoittautui osittain oikeaksi. Täällä on todella hienoja paikkoja ja maisemia ja jos olisimme lähteneet vaikka veneellä tutkimaan saarta enemmän, olisimme varmasti nähneet vieläkin upeampia paikkoja.

Tällä kertaa kävimme tutkimassa vain saarta maalta käsin, emmekä lähteneet vesille. Näimme vesiputouksen, syötimme elefantteja, kävimme tervehtimässä muumioitunutta munkkia ja näimme useita Buddha-patsaita. Hotellimme oli meren rannalla, joten tuli myös uitua meressä ja vain chillailtua. Seuraavaksi odottaa kaksi viikkoinen Phuketissa, Kata Beachilla.

Kappas, kajareista pärähti soimaan November Rain! Ei kylläkään Gunnareiden versiona, mutta loistava biisi kuitenkin.

Taidanpa hakea kahvit tässä odotellessa 😉

Busy Bangkok

Pikavisiitti Bangkokissa osoittautui oikein mieluisaksi kokemukseksi, eikä syy ollut ainoastaan viiden tähden hotellissa missä majailimme. Saatiin hotels.comista 70% alennuksella AETAS Residence -hotskusta huone ja voi juma mikä lukaali! Huoneessa oli pesukoneesta lähtien kaikki tarpeellinen ja henkilökunta oli yhtä aurinkoa. Kuntosali, uima-allas ja saunaosasto eivät myöskään olisi voineet olla parempia. Voi lämpimästi suositella!

Itse kaupunkikin vaikutti oikein viihtyisältä suurkaupungiksi. Emme tietty nähneet siitä kuin murto-osan, mutta hyvä fiilis jäi. Kävimme käppäilemässä Lumpini Parkissa, syömässä sushia Siam Centerissä ja katsastamassa katumarkkinoita. Halvalla lähtee ja hinnoissa ei ollut niin kova tinkiminen kuin Vietnamissa. Siitähän tietty seurasi se, että taas joutui ostamaan lisää kiloja seuraavaa lentoa varten. Onneksi tuo toimii Air Asialla hyvin ja kaiken voi hoitaa netin kautta. Kätsyä!

Seuraavaksi kohti Koh Samuita 🙂