Enkelten kaupunki

Sunset Bulevard - Hollywood - Los AngelesReilun vuoden poissaolon jälkeen löysimme itsemme taas tallailemasta Los Angelesin maaperällä. Saavuimme yöllä junalla Union Stationille, josta suunnistimme metrolla Long Beachille. Yöllinen viikonloppua vasten tehty matka julkisilla osoittautui mielenkiintoiseksi, kun metrossa pyöri kaiken näköista ja kokoista eläjää. Siinä missä yksi puheli itsekseen ja kertoili sotajuttuja toinen (mies naisten vaatteissa) tanssi ympäri metron käytäviä ja lauleskeli Madonnan Like a virginiä. Metromatka Long Beachille kesti melkein tunnin, joten siinä ehti nähdä yhden jos toisenkin vapaan sielun viikonlopun vietossa.

Julkinen liikenne toimii Losissa hyvin, vaikkakin välimatkat ovat monesti pitkiä ja paikasta paikkaan siirtyminen voi viedä huomattavan kauan. Los Angelesin suuralueella asustelee 18 miljoonaa ihmistä. Paikalliset naureskelivatkin kuullessaan Suomen kokonaisväkiluvun, että Suomi on samankokoinen kuin heidän yksi pikku kaupunginosansa.

Long Beach - Los AngelesVietimme viime kesän Venice Beachilla, joten tämän reissun varasimme tarkoituksella Long Beachille, jossa on myös huomattavasti halvempi majoittua. Long Beach on n. 670 000 asukkaan kaupunki Los Angelesin maakunnassa. Siinä kun Venice Beachilla on rannan lisäksi paljon muutakin toimintaa (putiikkeja, kuntoiluvälineitä, ravintoloita…) Long Beachilla on oikeastaan pelkkä ranta parine grilleineen. Ranta on ihanan pitkä valkoisine hiekkoineen, mutta vesi näytti turhan mutaiselta uimiseen.

Olimme tosiaan jo viime kesänä kiertäneet kavereidemme Jutan ja Kaitsun kanssa suurimman osan nähtävyyksistä, joten ajattelimme ottaa turistikohteiden suhteen ihan rennosti. Töitä ajattelimme tehdä sen verran, että seuraavassa kohteessa, Hawailla, olisi mahdollisimman paljon vapaa-aikaa. Hotellin surkea nettiyhteys ajoi meidät työskentelemään läheiseen nettikahvilaan, jossa henkilökunta ehti jo vähän naureskellakin, että olemme heidän parhaimpia asiakkaitaan. Siellä kun välillä tuli istuttua kahdeksankin tuntia putkeen.

Friendit sohva - Warner Bross - Burbank - Los AngelesViime kesänä kiersimme mm. Hollywood-kyltin, Universal Studion, The Grove -ostoskadun ja Melrose Avenuen (josta löysin maailman ihanimman nahkatakin), mutta emme ehtineet Warner Bros Studioille, joten se oli ehdottomasti nyt suurena Frendit-fanina koettava! Ja eipä tuo kierros kyllä pettymyksiä tuottanutkaan.

Otimme ihan perus VIP-kierroksen, joka maksoi 49 dollaria per henkilö. Onnistuin vielä löytämään netistä alennuslipun, jolla sai 10 dollarin alennuksen. Kannattaa muuten googletella alennuskoodeja, niitä yleensä löytyy. Kierros kesti kolmisen tuntia, jonka aikana näimme aitoja kuvauspaikkoja, tarvikevaraston, pari studiota, elokuvissa käytettyjä autoja ja paljon muuta mitä elokuvafriikit himoitsevat nähdä. Nousimme välillä kävelemään “kaduille” ja saimme jopa koskea lavasteisiin, mitä Universalilla ei saanut tehdä. Mutta parasta kaikessa oli vierailu Central Perkin kahvilassa, jossa sai istua kuuluisalla sohvalla ja ottaa kuvia. Olin taivaissa!

Kävimme myös verestelemässä viime kesän muistoja Kodak-teatterin tuntumissa. Samalta paikka näytti kuin vuosi sittenkin. Eipä viime kesänä tullut mieleen, että sitä olisi samoilla kulmilla reilun vuoden päästä. Saas nähdä missä sitä on ensi vuonna tähän aikaan 🙂

Ja eipä kyllä voi taas muuta kuin kehua paikallisten ystävällisyyttä. Jos metrossa esim. kysyy neuvoa, niin siinä on heti useampi auttamassa. Samoin, jos näytät kadulla vähäkään eksyneeltä, niin ihan varmasti joku kohta kysyy tarvitsetko apua.

Olisipa sitä ollut täällä taas vaikka ja mitä nähtävää. Suuresti harmittamaan jäi Tim Burtonin näyttely, joka olisi ollut Lacmassa. Mutta eipä sitä kaikkea aina ehdi. Löysimme Long Beachilta myös aivan taivaallisen sushi-paikan. Mmmm. Nyt on kyllä syöty useampi viikko sushia putkeen, joten tuntuu, ettei yhtään califormia-rollia mene vähään aikaan alas.

Pitää vielä tässä mainita (kopkop), että meillä on ollut kyllä tuuri myrskyjen kanssa. Vältimme itärannikon vallanneen Irenen ja Miamin pienemmät myrskyt suurimmitta ongelmitta. Ainoa haitta mitä meille myrskyistä koitui oli, kun Miami-San Francisco -lento viivästyi huonon sään takia.

*Video:los angeles

Täytyy todeta, että viime kesän reissun jälkeen kaupungista mieleen jäänyt hieno kuva vain vahvistui uuden visiitin myötä. Gonna miss you L.A.!

“We are we are the saints we signed our life away
Doesn’t matter what you think, we’re gonna do it anyway
We are we are the saints one day you will confess
And pray to the saints of Los Angeles!”

Menoa ja meininkiä Miamissa

South Beach - Miami BeachRanta, lämpöä, ravintoloita ja aurinkoa. Niistä on hyvä lomakohde tehty ja niitä Miami Beachilla riittää. Miami Beach on n.14 kilometrin mittainen saarikaupunki Miamin itäpuolella. Hotellimme sijaitsee South Beachilla Ocean Drivella, joka on ihan rannan vieressä kulkeva koko eteläisen alueen mittainen tie. Tien toisella puolella on oikeastaan pelkkiä hotelleja ja ravintoloita ja toisella puolella ranta.

Ocean Drivesta tulee mieleen Välimeren rantakohteet vieri vieressä olevien ravintoloiden ja niiden sisäänheittäjien vuoksi. Jokaisessa ravintolassa on aamusta alkava happy hour ja erilaisia tarjouksia drinkkien suhteen. Juomat ovat valtavan kokoisia ja toinen toistaan ilosemman värisiä. Illan lähestyessä musiikin volyymi kohoaa ja terassit täyttyvät nuorisosta. Jos ei siedä melua kannattaa majoittua vähän syrjemmälle Ocean Drivesta. South Beachin rannoilla voi bongailla myös julkkiksia. Pari päivää sitten täällä oli nähty Cameron Diaz polskimassa ja ottamassa aurinkoa.

Ja eikun vesille - Miami BeachKävimme tänään tutustumassa Miamiin turistibussilla ja veneellä. Bussi kierrätti meitä ympäri Downtownia pysähtyen Coconut Grovella ja Little Havanassa. Coconut Grove on alue Miamin eteläosassa, jossa on korallista tehtyjä hienoja taloja ja on siellä myös ostoskatu, CocoWalk, pienine liikkeineen. Little Havana taas on keskustan länsipuolella sijaitseva alue, jossa asuu lähinnä Kuubasta tulleita maahanmuuttajia. Siellä on hienoja seinämaalauksia ja pikku ravintoloita, joista saa muun muassa todella suuria kuubalaisia leipiä ja tietenkin sikareita.

Shakiran koti - Miami BeachMatkamme jatkui veneellä, jolla kiersimme muun muassa Star Islandin, johon pääsee asumaan vain julkkikset. Näimme Shakiran, Madonnan, Cherin sekä usean muun tähden luksuskodit. Kalleimman saarella olevan talon arvo on 63 000 000 dollaria! Ei ihan kenen ulottuvilla tahansa.

Venekruisailun jälkeen meillä oli pari tuntia aikaa kulutettavana ennen paluumatkaa, joten päätimme käydä testaamassa Miamin Downtownia kiertävän ilmaisen metrosysteemin Metromoverin. Metromoverin metrot ovat pieniä, ilman kuljettajia liikkuvia vaunuja, jonka kiskot kulkevat korkealla alla olevaa liikennettä häiritsemättä. Sillä on kolme eri reittiä, joilta pääsee kätevästi vaihtamaan muihin kulkuneuvoihin. Vaunuissa oli myös ilmainen wi-fi, jota useat näyttivät käyttävän hyväkseen.

Paluu Miami Beachille ei sujunut ihan odotetun mukaisesti. Bussimme piti tulla neljältä meidät hakemaan, mutta vielä viideltäkään sitä ei näkynyt eikä kuulunut. Lopulta oudosti ääntelevä ja viimeisillä voimillaan liikkuva auto ajoi paikalle ja sammahti siihen. Ei puhettakaan, että auto olisi enää käynnistynyt. Siinä sitä sitten ihmeteltiin ja noin tunnin odottelun jälkeen kilpailevan firman auto vei meidät takaisin hotelleille.

Tästä tuli taas mieleen, että viime kesäisestä Route 66 -matkasta ja tämän kesäisestä USA kiertelystä oppineena taidamme käyttää tästä lähtien vain Gray Linen turistikierroksia. Niillä on jokaisessa turistikohteessa hienot yleensä kaksikerroksiset ja avokattoiset hop on – hop off -bussit ja loistavan humoristiset turistioppaat. Tämän turistikierroksen (Miami Adventures) opas oli meksikolainen, joka puhui todella huonoa englantia, bussi oli pieni ja ylibuukattu, joka lopulta vielä hajosi. Ei siis kannata välttämättä ostaa sikana säkissä sitä matkaa mitä hotellilta suositellaan, vaan kannattaa vähän selvitellä millainen opasreissu on kyseessä.