Cya later Miami

Miami BeachOlisihan tuota Miamissa voinut viettää pidemmänkin aikaa. Päällimmäisinä mieleen jäivät ihana pitkä hiekkaranta ja lämpimin merivesi, missä on koskaan uinut, Beachilla pyörivät kaikenmoiset tuunatut menopelit kaksipyöräisestä nelipyöräiseen sekä upeat avomalliset Cadillacit ja massiiviset jahdit. Myöskin Miamin luonto kasveineen ja eläimineen on mainitsemisen arvoinen. Rannalla ovat myös hyvät urheilumahdollisuudet lenkkipolkujen, lentopallokenttien ja erilaisten lihaskuntolaitteiden ansioista.

Alligaattori - Gator Park - MiamiParin viimeisen päivän vietimme rannan lisäksi vierailemalla Love&Hate -tatuointiliikkeessä, joka paremmin tunnetaan nimellä Miami Ink. Tatuointeja emme tällä kertaa ottaneet, mutta ideoita kyllä syntyi. Ehkäpä matkan varrella ne voisi toteuttaakin! Kävimme myös Gator Park alligaattoripuistossa, jossa näimme alligaattoreiden lisäksi käärmeitä, liskoja, kilpikonnia ja sammakoita luonnollisessa asuinympäristössään. Kierroksen päätteeksi olevassa näytöksessä esiteltiin alligaattorin hallintataitoja ja laitettiin minut pussaamaan rupikonnaakin nähdäksemme muuttuisiko se prinssiksi. Arvaatte varmaan miten kävi 😉

Klikkaa kuvaa katsoaksesi koostevideo Miamista.

*Video:miami

Miamin asukkaista yli 70% on espanjankielisiä ja sen kyllä huomasi. Tuntui, että useissa paikoissa puhui itse parempaa englantia kuin asukkaat. Sanoma meni kuitenkin aina perille ja ravintolassakin sai sitä mitä oli halunnut.

Julkinen liikenne Miamissa perustuu bussien, metromovereiden ja metrojen varaan. Liikenne toimii hyvin ja matkat on helposti suunniteltavissa Miami-Daden sivuilla.

Lämpötila pyöri 34 °C tienoilla koko viikon ja välillä tuli ukkoskuuroja, jotka kastelivat hetkessä läpimäräksi. Emme kuitenkaan kokeneet ilmastoa liian kuumaksi, koska mereltä tuleva tuuli vilvoitti sopivasti. Myöskin taivaalla oli pilviä, joten aurinko ei päässyt paahtamaan suoraan pilvettömältä taivaalta. Saas nähdä millainen keli seuraavassa kohteessa, San Franciscossa, on!

Menoa ja meininkiä Miamissa

South Beach - Miami BeachRanta, lämpöä, ravintoloita ja aurinkoa. Niistä on hyvä lomakohde tehty ja niitä Miami Beachilla riittää. Miami Beach on n.14 kilometrin mittainen saarikaupunki Miamin itäpuolella. Hotellimme sijaitsee South Beachilla Ocean Drivella, joka on ihan rannan vieressä kulkeva koko eteläisen alueen mittainen tie. Tien toisella puolella on oikeastaan pelkkiä hotelleja ja ravintoloita ja toisella puolella ranta.

Ocean Drivesta tulee mieleen Välimeren rantakohteet vieri vieressä olevien ravintoloiden ja niiden sisäänheittäjien vuoksi. Jokaisessa ravintolassa on aamusta alkava happy hour ja erilaisia tarjouksia drinkkien suhteen. Juomat ovat valtavan kokoisia ja toinen toistaan ilosemman värisiä. Illan lähestyessä musiikin volyymi kohoaa ja terassit täyttyvät nuorisosta. Jos ei siedä melua kannattaa majoittua vähän syrjemmälle Ocean Drivesta. South Beachin rannoilla voi bongailla myös julkkiksia. Pari päivää sitten täällä oli nähty Cameron Diaz polskimassa ja ottamassa aurinkoa.

Ja eikun vesille - Miami BeachKävimme tänään tutustumassa Miamiin turistibussilla ja veneellä. Bussi kierrätti meitä ympäri Downtownia pysähtyen Coconut Grovella ja Little Havanassa. Coconut Grove on alue Miamin eteläosassa, jossa on korallista tehtyjä hienoja taloja ja on siellä myös ostoskatu, CocoWalk, pienine liikkeineen. Little Havana taas on keskustan länsipuolella sijaitseva alue, jossa asuu lähinnä Kuubasta tulleita maahanmuuttajia. Siellä on hienoja seinämaalauksia ja pikku ravintoloita, joista saa muun muassa todella suuria kuubalaisia leipiä ja tietenkin sikareita.

Shakiran koti - Miami BeachMatkamme jatkui veneellä, jolla kiersimme muun muassa Star Islandin, johon pääsee asumaan vain julkkikset. Näimme Shakiran, Madonnan, Cherin sekä usean muun tähden luksuskodit. Kalleimman saarella olevan talon arvo on 63 000 000 dollaria! Ei ihan kenen ulottuvilla tahansa.

Venekruisailun jälkeen meillä oli pari tuntia aikaa kulutettavana ennen paluumatkaa, joten päätimme käydä testaamassa Miamin Downtownia kiertävän ilmaisen metrosysteemin Metromoverin. Metromoverin metrot ovat pieniä, ilman kuljettajia liikkuvia vaunuja, jonka kiskot kulkevat korkealla alla olevaa liikennettä häiritsemättä. Sillä on kolme eri reittiä, joilta pääsee kätevästi vaihtamaan muihin kulkuneuvoihin. Vaunuissa oli myös ilmainen wi-fi, jota useat näyttivät käyttävän hyväkseen.

Paluu Miami Beachille ei sujunut ihan odotetun mukaisesti. Bussimme piti tulla neljältä meidät hakemaan, mutta vielä viideltäkään sitä ei näkynyt eikä kuulunut. Lopulta oudosti ääntelevä ja viimeisillä voimillaan liikkuva auto ajoi paikalle ja sammahti siihen. Ei puhettakaan, että auto olisi enää käynnistynyt. Siinä sitä sitten ihmeteltiin ja noin tunnin odottelun jälkeen kilpailevan firman auto vei meidät takaisin hotelleille.

Tästä tuli taas mieleen, että viime kesäisestä Route 66 -matkasta ja tämän kesäisestä USA kiertelystä oppineena taidamme käyttää tästä lähtien vain Gray Linen turistikierroksia. Niillä on jokaisessa turistikohteessa hienot yleensä kaksikerroksiset ja avokattoiset hop on – hop off -bussit ja loistavan humoristiset turistioppaat. Tämän turistikierroksen (Miami Adventures) opas oli meksikolainen, joka puhui todella huonoa englantia, bussi oli pieni ja ylibuukattu, joka lopulta vielä hajosi. Ei siis kannata välttämättä ostaa sikana säkissä sitä matkaa mitä hotellilta suositellaan, vaan kannattaa vähän selvitellä millainen opasreissu on kyseessä.

Jim Morrisonin synnyinsijoilla Melbournessa

MiamiIkkunasta siintää Fort Lauderdale, olemme istuneet bussissa neljä tuntia matkalla kohti Miamia. Päivä alkoi leppoisasti aamu-uinnin ja altaalla loikoilun merkeissä, kunnes mieltämme alkoi askarruttaa huomisen Karibian risteilyn aikataulu. Kyytimme (Florida Shuttle Transportation) oli tarkoitus lähteä aamulla puoli kahdeksalta ja olla perillä puoli kahdeltatoista, laiva lähtee Miamin satamasta neljältä. Aloimme käymään uudelleen läpi Carnival Cruisen sivustoa ja selvittämään miten laivaan nousu oikein tapahtuu. Kävi ilmi, että samasta satamasta samaan aikaan lähtee monia risteilyaluksia ja  turvatarkastuksia on useampi ennen kuin pääsee tekemään check innin. Sivuilla luki, että check in tulee olla tehtynä 1,5 tuntia ennen laivan lähtöä, mutta mitään osviittaa ei annettu siitä, kuinka kauan turvatarkastuksissa menee aikaa.  Päätimme, että varmuuden vuoksi matkaan on lähdettävä jo tänään.

Grayhound LinesErinnäisten bussifirmojen sivustoilla seikkailun jälkeen huomasimme, että ainoa bussi, joka kulkee Miamiin vielä saman päivän aikana on tunnin päästä lähtevä Greyhoundin bussi. Sivustolla myös luki, että paikalla on oltava tuntia ennen, mutta päätimme ottaa riskin. Pakkasimme äkkiä laukut, tilasimme taksin ja ajoimme Melbournen kentälle, josta bussit lähtevät. Onneksi bussi oli myöhässä, joten ehdimme siihen mainiosti ja tässä sitä nyt istutaan. Grayhoundin bussit ovat samaa hintaluokkaa kuin Florida Shuttlekin, tällä yhtiöllä vain ei ole ovelta-ovelle palvelua. Näistä taas toisaalta löytyy ilmainen Wi-Fi, jonka avulla ajan saa kulumaan vallan mainiosti.

Melbourne oli aika hiljainen ja syrjässä oleva paikka. Hotellia varatessamme ajattelimme, että kolmen kilometrin matka bussipysäkille ei ole vaikea matka silloin tällöin käveltäväksi, mutta kyllä se melkein 40 asteen helteessä on aika ylitsepääsemätöntä. Yhtenä pilvisenä päivänä kävelimme 12 kilometrin matkan ostoskeskukseen ja takasin ihan urheilumielessä. Muuten viikko vierähti hotellin altaalla ja rannalla loikoillen, leffassa käyden ja töitä tehden.

Tulipalo - Melbourne - FloridaViikon alussa saimme myös hieman jännitystä elämään, kun puolen yön aikaan alkoi hotellin hälytysjärjestelmä soimaan. Katselimme ikkunasta pihalle ja ihmettelimme mitä oikein tapahtuu. Ihmisiä juoksi pihalla edes takaisin ja lopulta mekin uskalsimme ulos katsomaan mistä on kyse. Meitä lähellä olevan toisen kerroksen huoneiston sprinklerit olivat menneet päälle ja huoneen sisältä tulvi vettä pihalle. Ihmiset kantoivat tavaroitaan ulos huoneiston vieressä ja alapuolella olevista huoneista ja kohta palokuntakin oli jo paikalla. Usean tunnin kuluttua palokunta poistui paikalta ja meille selvisi, että yhteensä kuusi huonetta oli tuhoutunut palon seurauksena, mukaan lukien naapurihuoneistomme. Välillä sitä sattuu ja tapahtuu. Huomenna alkavasta risteilystä ei ole ehtinyt muodostua minkäänlaisia ennakko-odotuksia. Saapas nähdä mitä siitä tulee 😉

Moshi Moshi

Jima PoetilaYritimme aamulla varata kuun loppupuolelle Karibian risteilyä, mutta varaus tyssäsi siihen, ettei Carnival Cruisen varausjärjestelmä hyväksynyt suomalaisia luottokortteja. Nohh, sivuille kuitenkin ilmestyi viesti, että ongelmatapauksissa tulee ottaa yhteyttä lähimpään matkatoimistoon ja lähimmän matkatoimiston löytäisi sivuilla olevalla hakukoneella. Sieltähän se matkatoimisto sitten löytyi ja lähdimme lompsimaan sitä kohti.

Perille saavuttuamme aulavartija totesi, että matkatoimisto on kyllä joskus ollut siinä rakennuksessa, mutta on nyt muuttanut jonnekin Rockefeller Centerin kulmille, tarkempaa osoitetta hän ei tiennyt. Ei siinä sitten auttanut, kun ottaa puhelin kauniiseen käteen ja soittaa kotisivuilla olevaan numeroon toivoen, että numero ei ole muuttunut. Puhelimen toisessa päässä vastasi automaatti, joka pyysi painelemaan erinnäisiä numeroita. Lopulta naishenkilö vastasi puheluun ja ehdin sanoa vain “We tried to book a cruise online, but…”, kun ääni totesi, että olin soittanut väärään numeroon ja yhdistäisi oikealle henkilölle. Noh, kohta luurin päästä kuului miesäänellä: “Moshi, moshi”. Hmmm… “can you speak english?” -totesin. Ja taas yhdistettiin seuraavalle henkilölle. Kolmas naishenkilö sitten osasikin auttaa ja pyysi meitä tulemaan toimistolle, joka onneksi sattui olemaan parin korttelin päässä. Aulassa oli tiukka turvavalvonta ja jouduimme antamaan kaikki tietomme vartijoille ja otettiin meistä vielä valokuvatkin.

Aulatsekkauksen jälkeen suuntasimme kurssimme 9. kerrokseen, jossa meitä oli vastassa japanilainen hienoon pukuun pukeutunut mies. Hän ohjasi meidät istumaan marmorista hohtavaan aulaan ja pyysi odottamaan siinä. Hetken päästä japanilainen naishenkilö (jonka kanssa olin juuri puhunut puhelimessa) tuli paikalle ja kysyi kuinka voi meitä auttaa. Selitimme asiamme ja nainen poistui huoneeseensa pyytäen meitä odottamaan aulassa. Siinä marmoroitua ja kullattua aulaa pällistellessämme useampi japanilainen virkailija kävi meitä nurkan takaa kurkkimassa ja ihmettelemässä. Kyllä se vähän pisti ihmettelemään, mutta emme vaivanneet päätä asialla sen enempää. Virkailijamme kävi vähän väliä meiltä kyselemässä lisätietoja ja oli erittäin ystävällinen koko ajan. Lopulta, kun olimme saaneet risteilyn varattua ja teimme lähtöä hän kysyi, että “ Kuinka ihmeessä te meille päädyitte? Olemme japanilaisille business luokan -matkailijoille suunnattu matkailuyritys, joka ei ota asiakkaita henkilökohtaisesti vastaan, vaan hoitaa kaikki varaukset puhelimitse.” Öh, no se selittikin monta asiaa 🙂

Risteilyhankinnoissa olikin päivä jo vierähtänyt paremmalle puolelle ja päätimme suunnistaa Central Parkiin kävelylle. Näimme Strawberry Fieldsin, John Lennonin muistolaatan ja lammella olevia soutajia. Päivän päätteeksi varailimme matkaamme jatkoa seuraavanlanlaisesti: NYC-Orlando-Karibian risteily-Miami-San Francisco.