Cya later Miami

Miami BeachOlisihan tuota Miamissa voinut viettää pidemmänkin aikaa. Päällimmäisinä mieleen jäivät ihana pitkä hiekkaranta ja lämpimin merivesi, missä on koskaan uinut, Beachilla pyörivät kaikenmoiset tuunatut menopelit kaksipyöräisestä nelipyöräiseen sekä upeat avomalliset Cadillacit ja massiiviset jahdit. Myöskin Miamin luonto kasveineen ja eläimineen on mainitsemisen arvoinen. Rannalla ovat myös hyvät urheilumahdollisuudet lenkkipolkujen, lentopallokenttien ja erilaisten lihaskuntolaitteiden ansioista.

Alligaattori - Gator Park - MiamiParin viimeisen päivän vietimme rannan lisäksi vierailemalla Love&Hate -tatuointiliikkeessä, joka paremmin tunnetaan nimellä Miami Ink. Tatuointeja emme tällä kertaa ottaneet, mutta ideoita kyllä syntyi. Ehkäpä matkan varrella ne voisi toteuttaakin! Kävimme myös Gator Park alligaattoripuistossa, jossa näimme alligaattoreiden lisäksi käärmeitä, liskoja, kilpikonnia ja sammakoita luonnollisessa asuinympäristössään. Kierroksen päätteeksi olevassa näytöksessä esiteltiin alligaattorin hallintataitoja ja laitettiin minut pussaamaan rupikonnaakin nähdäksemme muuttuisiko se prinssiksi. Arvaatte varmaan miten kävi 😉

Klikkaa kuvaa katsoaksesi koostevideo Miamista.

*Video:miami

Miamin asukkaista yli 70% on espanjankielisiä ja sen kyllä huomasi. Tuntui, että useissa paikoissa puhui itse parempaa englantia kuin asukkaat. Sanoma meni kuitenkin aina perille ja ravintolassakin sai sitä mitä oli halunnut.

Julkinen liikenne Miamissa perustuu bussien, metromovereiden ja metrojen varaan. Liikenne toimii hyvin ja matkat on helposti suunniteltavissa Miami-Daden sivuilla.

Lämpötila pyöri 34 °C tienoilla koko viikon ja välillä tuli ukkoskuuroja, jotka kastelivat hetkessä läpimäräksi. Emme kuitenkaan kokeneet ilmastoa liian kuumaksi, koska mereltä tuleva tuuli vilvoitti sopivasti. Myöskin taivaalla oli pilviä, joten aurinko ei päässyt paahtamaan suoraan pilvettömältä taivaalta. Saas nähdä millainen keli seuraavassa kohteessa, San Franciscossa, on!

Menoa ja meininkiä Miamissa

South Beach - Miami BeachRanta, lämpöä, ravintoloita ja aurinkoa. Niistä on hyvä lomakohde tehty ja niitä Miami Beachilla riittää. Miami Beach on n.14 kilometrin mittainen saarikaupunki Miamin itäpuolella. Hotellimme sijaitsee South Beachilla Ocean Drivella, joka on ihan rannan vieressä kulkeva koko eteläisen alueen mittainen tie. Tien toisella puolella on oikeastaan pelkkiä hotelleja ja ravintoloita ja toisella puolella ranta.

Ocean Drivesta tulee mieleen Välimeren rantakohteet vieri vieressä olevien ravintoloiden ja niiden sisäänheittäjien vuoksi. Jokaisessa ravintolassa on aamusta alkava happy hour ja erilaisia tarjouksia drinkkien suhteen. Juomat ovat valtavan kokoisia ja toinen toistaan ilosemman värisiä. Illan lähestyessä musiikin volyymi kohoaa ja terassit täyttyvät nuorisosta. Jos ei siedä melua kannattaa majoittua vähän syrjemmälle Ocean Drivesta. South Beachin rannoilla voi bongailla myös julkkiksia. Pari päivää sitten täällä oli nähty Cameron Diaz polskimassa ja ottamassa aurinkoa.

Ja eikun vesille - Miami BeachKävimme tänään tutustumassa Miamiin turistibussilla ja veneellä. Bussi kierrätti meitä ympäri Downtownia pysähtyen Coconut Grovella ja Little Havanassa. Coconut Grove on alue Miamin eteläosassa, jossa on korallista tehtyjä hienoja taloja ja on siellä myös ostoskatu, CocoWalk, pienine liikkeineen. Little Havana taas on keskustan länsipuolella sijaitseva alue, jossa asuu lähinnä Kuubasta tulleita maahanmuuttajia. Siellä on hienoja seinämaalauksia ja pikku ravintoloita, joista saa muun muassa todella suuria kuubalaisia leipiä ja tietenkin sikareita.

Shakiran koti - Miami BeachMatkamme jatkui veneellä, jolla kiersimme muun muassa Star Islandin, johon pääsee asumaan vain julkkikset. Näimme Shakiran, Madonnan, Cherin sekä usean muun tähden luksuskodit. Kalleimman saarella olevan talon arvo on 63 000 000 dollaria! Ei ihan kenen ulottuvilla tahansa.

Venekruisailun jälkeen meillä oli pari tuntia aikaa kulutettavana ennen paluumatkaa, joten päätimme käydä testaamassa Miamin Downtownia kiertävän ilmaisen metrosysteemin Metromoverin. Metromoverin metrot ovat pieniä, ilman kuljettajia liikkuvia vaunuja, jonka kiskot kulkevat korkealla alla olevaa liikennettä häiritsemättä. Sillä on kolme eri reittiä, joilta pääsee kätevästi vaihtamaan muihin kulkuneuvoihin. Vaunuissa oli myös ilmainen wi-fi, jota useat näyttivät käyttävän hyväkseen.

Paluu Miami Beachille ei sujunut ihan odotetun mukaisesti. Bussimme piti tulla neljältä meidät hakemaan, mutta vielä viideltäkään sitä ei näkynyt eikä kuulunut. Lopulta oudosti ääntelevä ja viimeisillä voimillaan liikkuva auto ajoi paikalle ja sammahti siihen. Ei puhettakaan, että auto olisi enää käynnistynyt. Siinä sitä sitten ihmeteltiin ja noin tunnin odottelun jälkeen kilpailevan firman auto vei meidät takaisin hotelleille.

Tästä tuli taas mieleen, että viime kesäisestä Route 66 -matkasta ja tämän kesäisestä USA kiertelystä oppineena taidamme käyttää tästä lähtien vain Gray Linen turistikierroksia. Niillä on jokaisessa turistikohteessa hienot yleensä kaksikerroksiset ja avokattoiset hop on – hop off -bussit ja loistavan humoristiset turistioppaat. Tämän turistikierroksen (Miami Adventures) opas oli meksikolainen, joka puhui todella huonoa englantia, bussi oli pieni ja ylibuukattu, joka lopulta vielä hajosi. Ei siis kannata välttämättä ostaa sikana säkissä sitä matkaa mitä hotellilta suositellaan, vaan kannattaa vähän selvitellä millainen opasreissu on kyseessä.

Atlantin aallot Melbourne Beachilla

Sunnuntai, kuumuutta 39°C ja Melbournen ranta kutsui suloisen viileillä vaahtopäillään. Pikaisen Googlauksen jälkeen selvisi, että Melbourne Beach on 10 kilometrin päässä hotellistamme, joten jalkaisin sinne olisi turha yrittää. Marssimme hotellin respaan kysymään millainen julkinen liikenne täällä on, mutta kenelläkään aulassa olevalla ei ollut tietoa julkisista kulkuvälineistä, koska kaikilla täällä on oma auto.

Eli eikun takaisin kaikkitietävän Googlen ääreen. Selvisi, että Melbournen julkinen liikenne kulkee nimellä Space Coast Area Transit ja lähin pysäkki sijaitsee kolmen kilometrin päässä. Matka ei tuntunut pahalta, joten lähdimme kävelemään pysäkkiä kohti. Paha virhe. Tällaisessa kuumuudessa ja suorassa auringonpaisteessa jokainen kävelty metri tuntui viideltä, hiki valui virtanaan ja mukaan varattu vesi loppui puolessa välissä matkaa. Onneksi matkan varrella oli huoltoasema, jossa pystyi tekemään vesitankkauksen. Vihdoin pääsimme pysäkille asti vain huomataksemme etteivät bussit kulje sunnuntaisin. Noh, vieressä oli ravintola, josta saimme tilattua taksin.

Melbourne Beach on Miami Beachin kaltainen saari, jossa on kuulemamme mukaan 56 kilometriä hiekkarantaa. Hiekka on pehmeän valkoista, johon Atlantin isojen aaltojen kelpaa rantautua. Ranta-alue on niin laaja, että valtavat ihmismassat sulautuvat sen varrelle tasaisesti eikä rauhaisaa paikkaa ole hankala löytää. Pitkän rantapäivän ja sushiaterian jälkeen oli aika suunnata taas hotellille. Takseja ei aluksi näkynyt mailla halmeilla, mutta lopulta bongasimme lennosta yhden. Kuski selitti meille, ettei takseilla saa täällä olla “tolppia”, vaan taksi täytyy käytännössä aina soittaa paikalle. Taksifirmoja kuulemma syntyy, kun sieniä sateella ja yksityiset firmat veloittavat turisteilta kaksinkertaisia kuljetushintoja. Paluutaksimme oli Yellow Cap -firman taksi ja hinta todellakin oli halvempi, kuin sen taksin millä rannalle menimme.