Risteilyä Karibialla

Puitteet kohdillaan - Carnival Destiny - Karibian risteilyAruba, Jamaica, oh I wanna take you. Bermuda, Bahama, come on pretty mama… Beach Boysien klassikko soi päässä saapuessamme taksilla Miamin satamaan. Edellinen yö tuli vietettyä kauheimmassa hotellissa (paremminkin motelli), jossa olemme koskaan olleet, mutta yksi yö nyt menee vaikka päällään seisten, joten emme antaneet sen haitata tunnelmaa. Olimme varautuneet viettämään sataman lähtöselvityksessä useita tunteja, mutta turvatarkastukset, avainten luovutukset sun muut oli järjestetty niin jouhevasti, että olimme laivassa jo puolen tunnin kuluttua satamaan saapumisesta. Huoneisiin ei päässyt vielä pariin tuntiin siivouksen takia, mutta yläkannella oli valmiina odottamassa neljä eri buffettia notkuvine pöytineen, johon menimme odottamaan huoneen valmistumista. Matkatavaroistakaan ei tarvinnut huolehtia itse, vaan laukut jätettiin satamaan tullessa turvatarkastettavaksi ja toimitettiin myöhemmin suoraan huoneisiin.

Meri - Carnival Destiny - Karibian risteilyOnpahan laivalla kokoa! 12 kerrosta korkean ja 272 metriä pitkän laivan kyytiin mahtuu 2700 matkustajaa. Huoneisiin toimitettiin päivittäin seuraavan päivän ohjelma, josta pystyi valitsemaan mieluisensa. Tarjolla oli kaikkea live-esiintymisistä kilpailuihin, stand uppiin ja elokuviin. Laivalla oli neljä uima-allasta porealtaineen, useita buffetteja, ravintoloita, grillejä, pitserioita sekä sushibaari, joista pystyi valitsemaan mitä milloinkin teki mieli. Ja kaikki oli tietenki ilmaista, vain alkoholijuomista laskutettiin erikseen. Huoneemme oli alimmalla kannella ja ikkunasta näkyi Karibianmeren aaltojen loiske. Huone oli siisti ja viihtyisä beigen ja kullansävyisine sisustuksineen sekä eläinhahmoiksi muotoiltuine pyyhkeineen.

Pilvet - Carnival Destiny - Karibian risteilyRisteilyllä oli eri ilmapiiri kuin Ruotsin ja Tallinnan vastaavilla. Täällä pääpaino oli ruoassa ja erilaisissa ohjelmanumeroissa. Ruokaa oli tarjolla todella paljon ja kaikki näytti niin hyvälle, että jokaista lajia olisi tehnyt mieli maistaa. Salaattipöydät, pääruokapöydät ja jälkiruokapöydät näyttivät toinen toistaan houkuttelevimmilta. Tästä varmaan johtuikin, että useat seurueet kasasivat pöydät täyteen ruokia jättäen lopulta suurimman osan syömättä. Voi vain kuvitella millaisia määriä ruokaa menee hukkaan näin isolla risteilyllä. Cocktaileja tarjoiltiin erikoisten lasien lisäksi esim. oransseista pallokalan muotoisista “kupeista” ja kookoksiin kaiverretuista apinoista. Päivällä hankitut kalorimäärät oli hyvä käydä kuluttamassa kuntosalilla, jossa pystyi myös rentoutumaan saunassa. Ja pitihän sitä kasinollakin käydä pelaamassa pari peliä yksikätistä.

Klikkaa kuvaa katsoaksesi koostevideo risteilystä.

*Video:ocho rios - caymansaaret - karibian risteily

Laivan henkilökunta oli erittäin ystävällistä ja tuli usein juttelemaan niitä näitä. Yksikään jututtamamme henkilökunnan jäsen ei ollut amerikkalainen, vaan kokoonpano oli kasaantunut ympäri maailmaa. Jututimme muun muassa etelä-afrikkalaista, turkkilaista, meksikolaista, irlantilaista ja vietnamilaista naista sekä perulaista miestä. Oikein kunnon sekoitus erilaisia kulttuureja, kieliä ja ulkonäköjä.

Yöllä kannella - Carnival Destiny - Karibian risteilyKaribialla seilaavia risteilyjä on moneen eri makuun pituuksien ja teemojen suhteen. Risteilymme oli perinteinen viiden päivän risteily, joka pysähtyi Jamaikalla ja Caymansaarilla. Risteily ei myöskään yleisen luulon mukaan ollut kallis, vaan täysihoidon sai n. 100 dollarilla/päivä. Ikäjakauma oli laidasta laitaan, joten mistään eläkeläisristeilystä ei ollut kyse. Ja täytyy sanoa, että laivalla pystyi todella rentoutumaan ja nollaamaan itsensä. Koska meillä ei ollut nettiä käytössä (kalliin hinnan vuoksi) eikä puhelimessa kenttää sai/joutui keskittymään ihan muihin asioihin. Raha ei myöskään laivalla liikkunut, vaan ostokset tehtiin kortilla, johon oli ennen risteilyn alkua avattu tili. Kortti toimi samalla maihinnousu- ja ovikorttina sekä henkilötodistuksena. Todella vapauttavaa!

Jim Morrisonin synnyinsijoilla Melbournessa

MiamiIkkunasta siintää Fort Lauderdale, olemme istuneet bussissa neljä tuntia matkalla kohti Miamia. Päivä alkoi leppoisasti aamu-uinnin ja altaalla loikoilun merkeissä, kunnes mieltämme alkoi askarruttaa huomisen Karibian risteilyn aikataulu. Kyytimme (Florida Shuttle Transportation) oli tarkoitus lähteä aamulla puoli kahdeksalta ja olla perillä puoli kahdeltatoista, laiva lähtee Miamin satamasta neljältä. Aloimme käymään uudelleen läpi Carnival Cruisen sivustoa ja selvittämään miten laivaan nousu oikein tapahtuu. Kävi ilmi, että samasta satamasta samaan aikaan lähtee monia risteilyaluksia ja  turvatarkastuksia on useampi ennen kuin pääsee tekemään check innin. Sivuilla luki, että check in tulee olla tehtynä 1,5 tuntia ennen laivan lähtöä, mutta mitään osviittaa ei annettu siitä, kuinka kauan turvatarkastuksissa menee aikaa.  Päätimme, että varmuuden vuoksi matkaan on lähdettävä jo tänään.

Grayhound LinesErinnäisten bussifirmojen sivustoilla seikkailun jälkeen huomasimme, että ainoa bussi, joka kulkee Miamiin vielä saman päivän aikana on tunnin päästä lähtevä Greyhoundin bussi. Sivustolla myös luki, että paikalla on oltava tuntia ennen, mutta päätimme ottaa riskin. Pakkasimme äkkiä laukut, tilasimme taksin ja ajoimme Melbournen kentälle, josta bussit lähtevät. Onneksi bussi oli myöhässä, joten ehdimme siihen mainiosti ja tässä sitä nyt istutaan. Grayhoundin bussit ovat samaa hintaluokkaa kuin Florida Shuttlekin, tällä yhtiöllä vain ei ole ovelta-ovelle palvelua. Näistä taas toisaalta löytyy ilmainen Wi-Fi, jonka avulla ajan saa kulumaan vallan mainiosti.

Melbourne oli aika hiljainen ja syrjässä oleva paikka. Hotellia varatessamme ajattelimme, että kolmen kilometrin matka bussipysäkille ei ole vaikea matka silloin tällöin käveltäväksi, mutta kyllä se melkein 40 asteen helteessä on aika ylitsepääsemätöntä. Yhtenä pilvisenä päivänä kävelimme 12 kilometrin matkan ostoskeskukseen ja takasin ihan urheilumielessä. Muuten viikko vierähti hotellin altaalla ja rannalla loikoillen, leffassa käyden ja töitä tehden.

Tulipalo - Melbourne - FloridaViikon alussa saimme myös hieman jännitystä elämään, kun puolen yön aikaan alkoi hotellin hälytysjärjestelmä soimaan. Katselimme ikkunasta pihalle ja ihmettelimme mitä oikein tapahtuu. Ihmisiä juoksi pihalla edes takaisin ja lopulta mekin uskalsimme ulos katsomaan mistä on kyse. Meitä lähellä olevan toisen kerroksen huoneiston sprinklerit olivat menneet päälle ja huoneen sisältä tulvi vettä pihalle. Ihmiset kantoivat tavaroitaan ulos huoneiston vieressä ja alapuolella olevista huoneista ja kohta palokuntakin oli jo paikalla. Usean tunnin kuluttua palokunta poistui paikalta ja meille selvisi, että yhteensä kuusi huonetta oli tuhoutunut palon seurauksena, mukaan lukien naapurihuoneistomme. Välillä sitä sattuu ja tapahtuu. Huomenna alkavasta risteilystä ei ole ehtinyt muodostua minkäänlaisia ennakko-odotuksia. Saapas nähdä mitä siitä tulee 😉

Moshi Moshi

Jima PoetilaYritimme aamulla varata kuun loppupuolelle Karibian risteilyä, mutta varaus tyssäsi siihen, ettei Carnival Cruisen varausjärjestelmä hyväksynyt suomalaisia luottokortteja. Nohh, sivuille kuitenkin ilmestyi viesti, että ongelmatapauksissa tulee ottaa yhteyttä lähimpään matkatoimistoon ja lähimmän matkatoimiston löytäisi sivuilla olevalla hakukoneella. Sieltähän se matkatoimisto sitten löytyi ja lähdimme lompsimaan sitä kohti.

Perille saavuttuamme aulavartija totesi, että matkatoimisto on kyllä joskus ollut siinä rakennuksessa, mutta on nyt muuttanut jonnekin Rockefeller Centerin kulmille, tarkempaa osoitetta hän ei tiennyt. Ei siinä sitten auttanut, kun ottaa puhelin kauniiseen käteen ja soittaa kotisivuilla olevaan numeroon toivoen, että numero ei ole muuttunut. Puhelimen toisessa päässä vastasi automaatti, joka pyysi painelemaan erinnäisiä numeroita. Lopulta naishenkilö vastasi puheluun ja ehdin sanoa vain “We tried to book a cruise online, but…”, kun ääni totesi, että olin soittanut väärään numeroon ja yhdistäisi oikealle henkilölle. Noh, kohta luurin päästä kuului miesäänellä: “Moshi, moshi”. Hmmm… “can you speak english?” -totesin. Ja taas yhdistettiin seuraavalle henkilölle. Kolmas naishenkilö sitten osasikin auttaa ja pyysi meitä tulemaan toimistolle, joka onneksi sattui olemaan parin korttelin päässä. Aulassa oli tiukka turvavalvonta ja jouduimme antamaan kaikki tietomme vartijoille ja otettiin meistä vielä valokuvatkin.

Aulatsekkauksen jälkeen suuntasimme kurssimme 9. kerrokseen, jossa meitä oli vastassa japanilainen hienoon pukuun pukeutunut mies. Hän ohjasi meidät istumaan marmorista hohtavaan aulaan ja pyysi odottamaan siinä. Hetken päästä japanilainen naishenkilö (jonka kanssa olin juuri puhunut puhelimessa) tuli paikalle ja kysyi kuinka voi meitä auttaa. Selitimme asiamme ja nainen poistui huoneeseensa pyytäen meitä odottamaan aulassa. Siinä marmoroitua ja kullattua aulaa pällistellessämme useampi japanilainen virkailija kävi meitä nurkan takaa kurkkimassa ja ihmettelemässä. Kyllä se vähän pisti ihmettelemään, mutta emme vaivanneet päätä asialla sen enempää. Virkailijamme kävi vähän väliä meiltä kyselemässä lisätietoja ja oli erittäin ystävällinen koko ajan. Lopulta, kun olimme saaneet risteilyn varattua ja teimme lähtöä hän kysyi, että “ Kuinka ihmeessä te meille päädyitte? Olemme japanilaisille business luokan -matkailijoille suunnattu matkailuyritys, joka ei ota asiakkaita henkilökohtaisesti vastaan, vaan hoitaa kaikki varaukset puhelimitse.” Öh, no se selittikin monta asiaa 🙂

Risteilyhankinnoissa olikin päivä jo vierähtänyt paremmalle puolelle ja päätimme suunnistaa Central Parkiin kävelylle. Näimme Strawberry Fieldsin, John Lennonin muistolaatan ja lammella olevia soutajia. Päivän päätteeksi varailimme matkaamme jatkoa seuraavanlanlaisesti: NYC-Orlando-Karibian risteily-Miami-San Francisco.