Frisco a go go!

Katu - San FranciscoTulihan sitä lopulta lämpimiäkin päiviä.

Loppuviikosta sai jopa luopua takista ja kulkea pelkässä t-paidassa. Ensimmäiset palovammatkin onnistuimme saamaan, kun luulimme ettei täällä aurinkorasvaa tarvitse.

San Francisco on kokoonsa nähden rento kaupunki, josta jokainen löytää itselleen jotain. Paikalliset ovat ystävällisiä ja avuliaita ihmisiä, jotka aloittavat helposti keskustelun huomattuaan olevasi ulkomaalainen.

Frisco jakautuu useisiin alueisiin, esimerkiksi Chinatowniin, Financial Districtiin ja Haight Ashburyn hippialueeseen. Kaupungissa on paljon viheralueita sekä kukkuloita ja löytyy sieltä Amerikan suurin puistokin, Golden Gate Park, joka on 20% Central Parkia suurempi. Kiertoajelu viikon alkuvaiheessa osoittautui taas hyväksi tavaksi kartuttaa kaupungin sisältö ja valita mielenkiintoisimmat kohteet, joihin tutustua tarkemmin.

Talot - San FranciscoElokuu on amerikkalaisten lomakautta ja sen turistikohteissa kyllä huomasi. Esimerkiksi Alcatrazin pääsyliput oli myyty loppuun kolmeksi viikoksi eteenpäin, joten sinne emme monista yrityksistä huolimatta päässeet. Alcatraz rajoittaa muutenkin kävijämääräänsä 3000 henkilöön päivässä, joten tuhansien turistien sinne pyrkiessä, joku jää vääjäämättä ilman lippua. Loppuviikosta kävimme kävelemässä Golden Gaten puistossa, joka on rehevämpi ja enemmän luonnonmukainen kuin Central Park. Sieltäkin kuitenkin löytyy mm. urheilumahdollisuuksia, erilaisia puutarhoja ja näyttelyitä.

Klikkaa kuvaa katsoaksesi koostevideo San Franciscosta.

*Video:san francisco

Kävimme myös tutustumassa Haight Ashburyn hippialueeseen, jonka boheemin fiiliksen pystyi haistamaan alueelle tullessa. Haju osoittautui pian kuitenkin edellämme kulkevan hipin sumutepullosta lähteväksi tuoksuksi, jota hän suhautteli kadulle huudellen “Hippie spray! Peace and love”! Alue on rakennettu kokonaisuudessaan 60-70-luvun henkeen kirpputoreineen, musiikkidivareineen sekä kahviloineen. Talojen seinille oli maalattu seinämaalauksia, jotka oppaamme mukaan kertovat LSD-tripeillä nähdyistä painajaisista. Janis Joplin on muun muassa aikonaan asunut juuri noilla seuduilla.

Hippikaduilta keskustaan päin kävellessä katujen varsille alkoi ilmestyä toinen toistaan mahtavampia taloja. Koristeelliset talot oli rakennettu vieri viereen ja maalattu erisävyisin houkuttelevin värein. Ihan kuin olisi astunut elokuvan lavasteisiin keskelle karkkitalolähiötä. Vaikka jokaisesta suurkaupungista löytyy rumakin puoli, niin kyllä Frisco on vaihtelevan maaston, viheralueiden, arkkitehtuurin sekä ilmapiirin puolesta varmasti yksi suurkaupunkien ykkösistä!

 

Moshi Moshi

Jima PoetilaYritimme aamulla varata kuun loppupuolelle Karibian risteilyä, mutta varaus tyssäsi siihen, ettei Carnival Cruisen varausjärjestelmä hyväksynyt suomalaisia luottokortteja. Nohh, sivuille kuitenkin ilmestyi viesti, että ongelmatapauksissa tulee ottaa yhteyttä lähimpään matkatoimistoon ja lähimmän matkatoimiston löytäisi sivuilla olevalla hakukoneella. Sieltähän se matkatoimisto sitten löytyi ja lähdimme lompsimaan sitä kohti.

Perille saavuttuamme aulavartija totesi, että matkatoimisto on kyllä joskus ollut siinä rakennuksessa, mutta on nyt muuttanut jonnekin Rockefeller Centerin kulmille, tarkempaa osoitetta hän ei tiennyt. Ei siinä sitten auttanut, kun ottaa puhelin kauniiseen käteen ja soittaa kotisivuilla olevaan numeroon toivoen, että numero ei ole muuttunut. Puhelimen toisessa päässä vastasi automaatti, joka pyysi painelemaan erinnäisiä numeroita. Lopulta naishenkilö vastasi puheluun ja ehdin sanoa vain “We tried to book a cruise online, but…”, kun ääni totesi, että olin soittanut väärään numeroon ja yhdistäisi oikealle henkilölle. Noh, kohta luurin päästä kuului miesäänellä: “Moshi, moshi”. Hmmm… “can you speak english?” -totesin. Ja taas yhdistettiin seuraavalle henkilölle. Kolmas naishenkilö sitten osasikin auttaa ja pyysi meitä tulemaan toimistolle, joka onneksi sattui olemaan parin korttelin päässä. Aulassa oli tiukka turvavalvonta ja jouduimme antamaan kaikki tietomme vartijoille ja otettiin meistä vielä valokuvatkin.

Aulatsekkauksen jälkeen suuntasimme kurssimme 9. kerrokseen, jossa meitä oli vastassa japanilainen hienoon pukuun pukeutunut mies. Hän ohjasi meidät istumaan marmorista hohtavaan aulaan ja pyysi odottamaan siinä. Hetken päästä japanilainen naishenkilö (jonka kanssa olin juuri puhunut puhelimessa) tuli paikalle ja kysyi kuinka voi meitä auttaa. Selitimme asiamme ja nainen poistui huoneeseensa pyytäen meitä odottamaan aulassa. Siinä marmoroitua ja kullattua aulaa pällistellessämme useampi japanilainen virkailija kävi meitä nurkan takaa kurkkimassa ja ihmettelemässä. Kyllä se vähän pisti ihmettelemään, mutta emme vaivanneet päätä asialla sen enempää. Virkailijamme kävi vähän väliä meiltä kyselemässä lisätietoja ja oli erittäin ystävällinen koko ajan. Lopulta, kun olimme saaneet risteilyn varattua ja teimme lähtöä hän kysyi, että “ Kuinka ihmeessä te meille päädyitte? Olemme japanilaisille business luokan -matkailijoille suunnattu matkailuyritys, joka ei ota asiakkaita henkilökohtaisesti vastaan, vaan hoitaa kaikki varaukset puhelimitse.” Öh, no se selittikin monta asiaa 🙂

Risteilyhankinnoissa olikin päivä jo vierähtänyt paremmalle puolelle ja päätimme suunnistaa Central Parkiin kävelylle. Näimme Strawberry Fieldsin, John Lennonin muistolaatan ja lammella olevia soutajia. Päivän päätteeksi varailimme matkaamme jatkoa seuraavanlanlaisesti: NYC-Orlando-Karibian risteily-Miami-San Francisco.

E.T. Phone home & mannertenväliset puhelut

Kai se pitää meikäläisenkin täällä välillä vähän pölistä, ettei mene ihan höpinäksi 😀 Tekniikkaa on mukana reissulla ihan mallikkaasti, josta ajattelin avautua aina aika ajoin kaikkien muidenkin wannabe-nörttien ja reissaajien iloksi 😉 Tällä kertaa vuorossa puhelinliittymät sekä Skype. Pohjois-Amerikassa puhelinverkot toimivat vähän eri tavalla kuin Suomen maassa, katvealueet ovat ihan normaaleja vaikkapa ihan keskustassa, joten nyt ymmärrän paremmin elokuvien signaalinetsintäkohtaukset.

New Yorkissa reissaajalle voisin sanoa että ainakin Manhattanilla lienee helpompaa käyttää vapaita langattomia verkkoja, kuin puhelimen datapakettia. Tuntuu, että jopa 10 metrin pituisella pikkupuistolla on oma Wi-Fi ellei jopa omat kotisivut jossa kerrotaan sen historiasta (joku voipi korjata mitä tämä tarkoittaa hehtaareissa 😉 ). Toki tietoturva yms. asiat ovat sitten asia erikseen.

Nooh, tekniikasta kiinnostuneena löysimme aikamme kierreltyämme Prepaid-liittymän T-mobilelta joka toimii suojaamattomien puhelimien kanssa. Liittymään kuuluu 100MB surffausta 4G nopeudella kuukaudessa, jonka jälkeen se hidastuu 2G nopeuteen jolla lukee kyllä sähköpostit ja pakolliset sivut lataa muttei paljon muuta. Sinänsä liittymä on vähän turhan kallis ja vaikkakin sillä saa puhua rajattomasti Pohjois-Amerikassa, niin vaikea sille on käyttöä siltä saralta keksiä. Sim-kortti maksoi 10 taalaa ja kuukauden Prepaid-liittymästä piti pulittaa 50 taalaa. Onneksi sentään kurssi huitelee edelleen 1.4 tuntumassa joka helpottaa asiaa edes hieman.

Sprint ilmeisesti tarjoaa vastavaa puhelinliittymää 80 dollarin kuukausihintaan jossa voi surffata rajattomasti 4G nopeudella.

Näin hetken testanneena todettakoon, että Skype puhelut tuntuvat onnistuvan ilman isompia ongelmia. Mainittakoon kuitenkin tosin että viive voi kasvaa useampiin sekunteihin jos yhteys on huono, joten harkintaan jää missä ja milloin kannattaa esim. asiakkaille vastata. Lisäksi hommasin testiksi Skypen nettinumeron, joten meihin saa nykyään  yhteyden Helsingin paikallispuhelinnumerolla ja me vastaamme aina kun netti tai datapaketti löytyy, muina aikoina puhelut ohjautuvat Skypen vastaajaan.

Hyvänä puolena paikallisen dataliittymän omistamisella voi  sanoa, että paikannuksesta on ollut hyötyä. Esimerkiksi Androidista löytyvä navigaatio on aika pirun upea sovellus näin Nykistä käsin. Haittapuolena todettakoon vain että tietojen ajantasaisuus tuntuu olevan jonkinasteinen ongelma, liikkeet kun eivät tunnu olevan siellä missä pitäisi.

Endomondo ruutukaappaus

Endomondo ruutukaappaus

Endomondo taltioi lenkit suhteellisen mallikkaasti, tosin automaattinen pysähtymisen tunnistus piti ottaa pois päältä Central Parkin “katvealueiden” takia, koska muuten se huusi lakkaamatta tauolle menemisestä tai sieltä poistumisesta.

Lisäksi on tullut kokeiltua normaaleita puheluita Skypen välityksellä sieltä ostetuilla krediiteillä. Puhelun hinnaksi tuntuisi tulevan juubaamisesta riippuen yleensä sellaista euron luokkaa, en nyt oikein osaa ottaa kantaa onko se nyt sitten kallis vai ei.

Ainoana haittapuolena liittymästä voisin tällä hetkellä mainita että puhelimessa näkyy kokoajan, että vastaajassa on viesti, mitä siellä siis ei ole eikä ilmoituksesta pääse eroon mitenkään. Näillä hetkillä muutamiin puhelinmalleihin, kuten tuohon omaan luuriin (HTC Sensation) on päivittymässä myös videoita tukeva versio Skypestä jota en ole vielä ehtinyt testaamaan. Palaan aiheeseen jos tarvetta ilmenee, saas nähdä miten homma toimii pallon toisella puoliskolla.

Joku voisi muuten fiksumpana kertoa miten tekstiviestit saa välitettyä johonkin toiseen numeroon?

Korkeita huippuja ja matalia vesiä

Usain BoltEilinen aamuaurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja päätimme ottaa suunnan kohti Rockefeller Plazaa ja Top of the Rock -näköalatasannetta. Hissi vei meidät 70:nteen kerrokseen, jonka tasanteelta pääsimme ihailemaan kaupunkia lintujen vinkkelistä katsottuna. Tovi siinä vierähti katuja katsellessa ja kuvia otellessa. Maan pinnalle palattuamme teimme pienen shoppailuspurtin, joka päättyi saldoon Eija-0/Jami-kengät. Kuuman päivän jälkeen olikin tarpeen mennä viilentämään kroppaa ja nollaamaan ajatuksia leffateatteriin, joten päädyimme popparitiskin kautta katsomaan Cars 2 -leffaa. Voi mitkä penkit Amerikkalaisissa leffateattereissa onkaan! Teki tiukkaa pysyä hereillä koko leffan ajan, kun penkit ovat niin muhkeita ja pehmeitä. Hyvä oli elokuva, voimme suositella! Pitäisi muuten myös pikkuhiljaa alkaa suunnittelemaan seuraavaa matkakohdetta.

Tänään päivä alkoi 10 kilomertin reippailulla, kun lähdimme Central Parkiin urheilemaan. Minä vuokrasin pyörän ja Jammeri juoksi koko matkan. Täytyy sanoa, että tiukkaa teki, vaikka itselläni olikin pyörät alla. Aurinko paistoi tänäänkin pilvettömältä taivaalta ja asteita oli yli 30. Huh. Tiukan lenkin jälkeen piti ottaa kulutetut kalorit takasin ja ostaa pehmikset. Illalla päädyimme 3 tunnin Manhattania kiertävälle risteilylle, jonka jälkeen piti (taas) päästä pitsalle. Nyt voisinkin tästä siirtyä iltapalaksi hankitun omenapiirakan kimppuun… 🙂

Jääkarhu helteessä ja pitsaa sateessa

You gotta love American tv! Heti heräämisen jälkeen vain kahvit kiehumaan ja tv päälle. Pakollisten aamu-uutisten ja säätiedotteen jälkeen alkaakin töllössä pyörimään Family Guy, Office ja muut viihdyttävät sarjat. Niitä on mukava pällistellä askareiden lomassa.

Eilen kävimme Central Park Zoossa. Madagascar-leffan ystävinä odotimme, että siellä meitä olisi vastaanottamassa Alex-leijona, Marty-seepra, Gloria-virtahepo ja Melman-kirahvi, vaan eipäs ollutkaan. Pingviinejä siellä kylläkin oli, vaikka eivätpä ne näyttäneet yhtä viekkailta, kuin leffassa. Jääkarhu oli koko eläintarhan vaikuttavin “nähtävyys”, jonka uintia pääsi tarkastelemaan sekä ylätasolta että veden alta. Sinänsä alue oli pieni ja sen ehti kiertää tunnissa läpi.

Klikkaa kuvaa.

*Video:jääkarhu ja pinviinit - central park zoo  - new york

Seuraavana oli vuorossa The Museum of Modern Art, joka oli valtaisassa kokonaisuudessaan näkemisen arvoinen paikka. Hyvää sushia sieltä sai myös! Siitä suuntana taas Times Square ja pitihän sitä käydä tutustumassa paikalliseen lelukauppaan Toys’R’Usiin, jossa oli vähän eri meininki Suomeen verrattuna. Heti aulassa oli lapsille valtavan kokoinen maailmanpyörä ja sieltä löytyi myös mm. Willy Wonkan karkkitehdas karkkikeppeineen ja suklaalevyineen. Barbiemaailma oli myös ihan oma lukunsa: Suuri vaaleanpunainen linna, jonka sisällä oli varmaankin jokainen Barbie, mitä markkinoilta tällä hetkellä löytyy. Kaikenlaista 🙂

Tänään olikin sitten vähän pilvisempi päivä ja kävimme veneellä Liberty-saarella moikkaamassa  vapaudenpatsasta. Olihan neidillä näköä ja kokoa niin paljon, ettei meinannut kameran linssiin mahtua. Saarikierroksen jälkeen alkoikin sataa, joten menimme Museum of Modern Artiin katsastamaan Picassot, Dalit ja muut suuret nimet. Roskaruokalakko repesi tänään, kun alkoi vain tehdä pitsaa liikaa mieli… Mutta hyvää oli! Niin ja tosiaan, tulihan sitä syötyä eilen chocolate fudge brownie -jädeä…Niiiiiin hyvääääääää…