Santa Cruz aka Holy Cross

Julkaistu 29 elokuun, 2011 , kirjoittanut Eija

Ihana rauha, ranta ja raikas meri-ilma! Hotellin ikkunasta näkyy palmuja sekä rannalla sijaitseva huvipuisto. Välillä hiljaisuuden rikkoo hot rodien ja choppersien pärähdys niiden kiitäessä ohi. Lähellä on myös skeittiparkki, jossa nuorin näkemämme skeittaaja on ollut kolmen vuoden kieppeillä ja vanhin lähempänä 70 ikävuotta. Aamu alkaa yleensä sumuisena ja koleana, mutta päivän mittaan aurinko näyttäytyy ja lämpötila nousee 20°C paremmalle puolelle.

Santa Cruz on 60 000 asukkaan kaupunki, joka sijaitsee Tyynenmeren rannalla 115 km San Franciscosta etelään. Kaupunki on niin laaja, että se tuntuu paljon pienemmältä, kuin mitä väkimäärän mukaan voisi ajatella. Kaupunki on skeittailijoiden ja surffareiden kaupunki, jossa vallitsee rauhallinen ilmapiiri. Santa Cruzin keskusta on pienehkö kahviloista, ravintoloista ja putiikeista koostuva alue, jossa hintataso on huomattavasti halvempi San Franciscoon verrattuna. Ruokakauppojen tarjonta koostuu pääasiassa paikallisista luomutuotteista ja bongasimmepa Pandan lakuakin yhdestä liikkeestä. Ukulelet ovat myös yksi kaupungin ”jutuista” ja täällä on n. 50 ihmisestä koostuva seura, joka kokoontuu silloin tällöin jammailemaan keskenään. Meidänkin piti tietty saada oma soittopeli: yli 50 vuotta vanha ”Uke”. 🙂

Santa Cruz sopii mainiosti suurkaupungin jälkeiseksi paikaksi, koska täällä voi hyvin hengähtää ja nauttia rauhasta. Rannalla sijaitsevan huvipuiston, The Beach Boardwalkin, ympärille on rakennettu useita pieniä hotelleja, joista on varaa valita mieluisin. Apostolinkyydillä liikkuminen onnistuu helposti ja esimerkiksi rannalta keskustaan kävelee n.10 minuutissa. Vaihtoehtoisesti voi kyllä myös käyttää Trolleytä.

Pääsimme kokemaan myös ensimmäisen maanjäristyksemme, kun eräänä iltana hotellihuoneistomme alkoi yhtäkkiä tärisemään. Tärinä kesti parisenkymmentä sekuntia, jonka aikana emme ehtineet, kuin tuijottaa toisiamme hölmistyneenä tajuamatta mitä tapahtuu. Myöhemmin kuulimme järistyksen olleen voimakkuudeltaan 4.6 Richterin asteikolla.

Puolentoista viikon aikana, jonka täällä vietimme, kävimme joka aamu aamiaisella samassa paikassa. Viimeisenä aamuna hämmästykseksemme tarjoilijamme oli opetellut sanomaan suomeksi ”oikein turvallista matkaa”! Vaikkakin paikallisten ystävällisyys on havaittavissa kaduillakin kulkiessa, oli tämä piste iin päälle. Ihana Santa Cruz ja sen ihanat asukit! Eihän täältä haluaisi lähteä 🙁 Niisk.

Meksikolaisen pääkallon metsästys

Julkaistu 25 elokuun, 2011 , kirjoittanut Jami

Olen vuosikausia halunnut uuden tatuoinnin, mutta yrityksistä huolimatta oikeaa hetkeä ei vain ole tullut vastaan. Muutamia kertoja on erinäisissä tatuointiliikkeissä tullut vierailtua, mutta taiteilijan tyyli on saattanut poiketa ideani tyylistä tai vaihtoehtoisesti joissain paikoissa ei ole ollut mitenkään epätavallista saada ylimielistä ja töykeää palvelua, joten aika on vain sitten jäänyt varaamatta.

Pohjois-Amerikassa kierrellessä olemme nähneet varmaan satakunta tatuointiliikettä ja käymissämme liikkeissä palvelu on tuntunut pääsääntöisesti olevan erittäin asiakasystävällistä. Suurin syy tähän lienee se että täällä on helppo kävellä kadun toiselle puolelle vastapäiseen liikkeeseen jos palvelu ei miellytä. Kuitenkin meressä uiminen on tähän mennessä kiinnostanut sen verran että esimerkiksi Love and Hate Tattoossa (Miami Ink) jäi kuva ottamatta, koska tatuoinnin paraneminen kestää noin kaksi viikkoa, jonka aikana se on suojattava auringolta.

Grim Fandango peli ilmestyi 1998, josta heräsi mielenkiintoni meksikolaiseen juhlaan Day of the Dead (Día de los Muertos), jossa keräännytään perheen ja ystävien kanssa muistelemaan jo pois nukkuneita ystäviä ja sukulaisia. Juhlaan liittyvät kuvat ovat yleensä humoristisia, ehkä jopa hieman lapsellisia, koristeltuja pääkalloja ja luurankoja. Monesti näkee myös pääkallon silhuetin maalattuna naisen kasvojen päälle, jotka ovat koristeltu monivärisesti ja yleensä varsin kauniisti.

San Franciscossa vierailimme kirjakaupassa Haight Ashburyn hippialueella, josta bongasimme Day of the Dead -aiheisen taidekirjan. Yksi kirjan kuvista, joka ei mielestäni kylläkään kovin osuvasti ollut tapahtuman kuvien kaltainen, jäi mieleeni. Kuvassa knallipäinen luuranko soittaa laatikkokitaraa (yleensä valmistettu sikarilaatikoista, erityisesti bluesin alkuvaiheilta tuttu soitin) ja otimme kuvan sivusta kännykkäkameralla muistoksi.

Kyseisessä kuvassa oli ranskankielistä tekstiä, jonka sanat löytyivät ”Le chant des partisans” -laulusta. Ymmärtääkseni tämä oli suosituin laulu ranskalaisten partisaanien piirissa, jotka jatkoivat sotimista Ranskan antautumisesta huolimatta toisessa maailmansodassa. Vaikka tekstissä oli jotain kiehtovaa sen ideologia oli vähän turhan kaukana omasta elämästäni, joten tekstin ottaminen mukaan kuvaani ei käynyt mielessä. Tämä myös selitti hieman meksikolaisesta taiteesta poikkeavan tyylin ja luurangon asustuksen.

Kävelimme viime sunnuntaina Santa Cruzin lähiöalueella ilman sen kummempaa päämäärää ja hetken mielijohteesta päätin katsoa Google Mapsista löytyykö lähistöltä tatuointiliikkeitä. Lähimpänä näytti olevan O’Reilly’s Tattoo, joten päätimme käydä haistelemassa paikan ilmapiiriä.

Paikka näytti erittäin siistiltä ja palvelu oli erittäin miellyttävää. Henkilö, jonka nimeä en ikävä kyllä muista, oli kova suomalaisen Power Metallin kuluttaja ja olikin lähdössä käymään Suomessa lähiaikoina. Hetken juteltuani huomasimme olevamme katsomassa löytyisikö liikkeestä vapaita aikoja lähipäiville.

Kuten yleensäkkin hyvien liikkeiden kohdalla paikka oli buukattu jo moneksi kuukaudeksi eteenpäin, mutta Dan Wysuph nimisellä ihotaiteilijalla näytti tulleen peruutus seuraavalle päivälle. Kävimme jutustelemassa Danin kanssa joka innostui näyttämästäni kuvasta silminnähtävästi ja katseltuani Danin töitä huoneen seinältä huomasin, että nyt löytyi oikea mies hommaan. Kuvat kun olivat juurikin värikäitä, monesti Day of the Dead -henkisiä tatuointeja.

Yöllä ei meinannut uni tulla silmään, ilmeisesti pientä jännitystä oli ilmassa. Seuraavana päivänä saavuimme puolilta päivin liikkeeseen jossa Dan olikin jo piirtämänsä kuvan kanssa valmiina ja kuva näytti upealta. Juurikin siltä mitä olin hakemassa.

Hetken päästä pääsimmekin jo tatuoinnin työstämiseen ja Dan osoittautui erittäin mukavaksi kaveriksi, jolla oli pitkä kokemus tatuointien parista. Hän tekikin kuvan uskomattomassa kahdessa tunnissa ja tuntihintaan pohjautuva laskutus olikin sitten aivan naurettavan halpa. Seuraavaksi odottelen tatuoinnin paranemista, koska kohta kutsuu Kahului! Jos satutte tännepäin, suosittelen kyseistä paikkaa, kannattaa toki olla yhteydessä hyvissä ajoin etukäteen.

Junailua Amerikassa

Julkaistu 20 elokuun, 2011 , kirjoittanut Eija

Ajattelin muutamalla sanalla mainita Amerikan junaliikenteestä. Junayhteydet täällä ovat yleisesti ottaen hyvät. Amtrakin sivuilla pystyy tarkistamaan junien kulkuyhteydet sekä varaamaan ja maksamaan liput. Lipuissa ei ole tulostusmahdollisuutta, joten liput lähetetään maksun jälkeen ilmoittamaasi osoitteeseen tai ne pystyy noutamaan juna-asemalta joko automaatista tai luukulta.

Jokaisella asemalla ei kuitenkaan ole asiakaspalvelua eikä lippuautomaatteja, joten kannattaa tarkistaa kotisivuilta lähin asema, josta kyseinen palvelu löytyy. Lippujen hinnat ovat kohtuullisia ja yleisesti ottaen jatkoyhteydetkin on järjestetty hyvin niihin kohteisiin mihin kiskot eivät kulje.

Lippuja ei myydä tiettyyn junaan vaan lippu on voimassa tietyn aikaa, jonka sisällä se tulee käyttää. Myöskään paikkalippuja ei ole mahdollista ostaa, joten voi olla, että täydessä junassa jää ilman paikkaa. Junat ovat yleisesti kaksikerroksisia ja siistejä menopelejä, joilla on mukava matkustaa. Halutessa Amtrak ottaa matkustajan matkalaukut huolehdittavakseen, mutta tämäkään palvelu ei ole tarjolla jokaisella asemalla. Siirtyessämme San Franciscosta Santa Cruziin matkasimme ensin junalla San Joseen ja sieltä bussilla päämääräämme. Hinnaksi kahden henkilön matkalle tuli 40 dollaria, joten tosiaankin ihan kohtuullista.

Frisco a go go!

Julkaistu 19 elokuun, 2011 , kirjoittanut Eija

Tulihan sitä lopulta lämpimiäkin päiviä.

Loppuviikosta sai jopa luopua takista ja kulkea pelkässä t-paidassa. Ensimmäiset palovammatkin onnistuimme saamaan, kun luulimme ettei täällä aurinkorasvaa tarvitse.

San Francisco on kokoonsa nähden rento kaupunki, josta jokainen löytää itselleen jotain. Paikalliset ovat ystävällisiä ja avuliaita ihmisiä, jotka aloittavat helposti keskustelun huomattuaan olevasi ulkomaalainen.

Frisco jakautuu useisiin alueisiin, esimerkiksi Chinatowniin, Financial Districtiin ja Haight Ashburyn hippialueeseen. Kaupungissa on paljon viheralueita sekä kukkuloita ja löytyy sieltä Amerikan suurin puistokin, Golden Gate Park, joka on 20% Central Parkia suurempi. Kiertoajelu viikon alkuvaiheessa osoittautui taas hyväksi tavaksi kartuttaa kaupungin sisältö ja valita mielenkiintoisimmat kohteet, joihin tutustua tarkemmin.

Elokuu on amerikkalaisten lomakautta ja sen turistikohteissa kyllä huomasi. Esimerkiksi Alcatrazin pääsyliput oli myyty loppuun kolmeksi viikoksi eteenpäin, joten sinne emme monista yrityksistä huolimatta päässeet. Alcatraz rajoittaa muutenkin kävijämääräänsä 3000 henkilöön päivässä, joten tuhansien turistien sinne pyrkiessä, joku jää vääjäämättä ilman lippua. Loppuviikosta kävimme kävelemässä Golden Gaten puistossa, joka on rehevämpi ja enemmän luonnonmukainen kuin Central Park. Sieltäkin kuitenkin löytyy mm. urheilumahdollisuuksia, erilaisia puutarhoja ja näyttelyitä.

Katso koostevideo San Franciscosta.

Kävimme myös tutustumassa Haight Ashburyn hippialueeseen, jonka boheemin fiiliksen pystyi haistamaan alueelle tullessa. Haju osoittautui pian kuitenkin edellämme kulkevan hipin sumutepullosta lähteväksi tuoksuksi, jota hän suhautteli kadulle huudellen ”Hippie spray! Peace and love”! Alue on rakennettu kokonaisuudessaan 60-70-luvun henkeen kirpputoreineen, musiikkidivareineen sekä kahviloineen. Talojen seinille oli maalattu seinämaalauksia, jotka oppaamme mukaan kertovat LSD-tripeillä nähdyistä painajaisista. Janis Joplin on muun muassa aikonaan asunut juuri noilla seuduilla.

Hippikaduilta keskustaan päin kävellessä katujen varsille alkoi ilmestyä toinen toistaan mahtavampia taloja. Koristeelliset talot oli rakennettu vieri viereen ja maalattu erisävyisin houkuttelevin värein. Ihan kuin olisi astunut elokuvan lavasteisiin keskelle karkkitalolähiötä. Vaikka jokaisesta suurkaupungista löytyy rumakin puoli, niin kyllä Frisco on vaihtelevan maaston, viheralueiden, arkkitehtuurin sekä ilmapiirin puolesta varmasti yksi suurkaupunkien ykkösistä!

San Francisco – Pump Up the Volume

Julkaistu 15 elokuun, 2011 , kirjoittanut Eija

”Täällähän jäätyy!” oli ensimmäinen ajatus astuessamme ulos San Franciscon lentokentältä. Seuraava aamu ei lupaillut yhtään parempaa, sillä taivas oli pilvinen ja tuuli viileä. Majoituimme Oaklandin puolelle 15 kilometrin päähän San Franciscosta, koska asuminen täällä on huomattavasti halvempaa. San Franciscossa on loistavat julkiset liikenneyhteydet, joten kulkeminen paikasta paikkaan on helppoa. Bussien ja metron lisäksi mäkisillä kaduilla liikkuvat hauskat ”cable car” -vaunut, jotka luovat kaupunkiin ihan omanlaisensa tunnelman. Oaklandista kaupunkiin pääsee kätevästi Bay Area Rapid Transit -metrolla, jota tuttavallisemmin kutsutaan Bartiksi.

Säästä huolimatta hyppäsimme Bartin kyytiin ja ajoimme San Franciscon keskustaan. Kaupunki on suuri 7.5 miljoonan asukkaan kaupunki, jossa riittää kauppoja, ravintoloita ja kulttuuria jokaiseen makuun. Kävelimme mäkisiä katuja satamaan Fisherman’s Wharfille, jossa kävimme moikkaamassa rannan tuntumaan majoittuvia merileijonia. Alcatrazkin näkyi horisontissa kiehtovana ja pelottavana saarena. En kyllä ymmärrä, miten sieltä olisi joku joskus voinut paeta.

Päätimme vuokrata polkupyörät ja ajella Golden Gatelle katsomaan näyttikö silta yhtä hienolta kuin se aikoinaan oli elokuvassa 007 ja Kuoleman katse. Ja näyttihän se! Vastatuuli oli melkoinen ja matkaa sillalle 7 kilometriä. Välillä piti pysähtyä ottamaan kuvia, vaikkakin ilma oli sumuinen eikä sillasta välillä näkynyt juuri mitään. Sillalle päästyämme aurinkokin oli alkanut paistaa, joten päätimme jatkaa matkaa sillan yli kohti Sausalitoa, josta pääsimme lautalla takaisin palauttamaan pyörät. Yhteensä 15 kilometriä tuli pyöräilyä! Ja kroppa kiittää.