Meksikolaisen pääkallon metsästys

Valmis kuvaOlen vuosikausia halunnut uuden tatuoinnin, mutta yrityksistä huolimatta oikeaa hetkeä ei vain ole tullut vastaan. Muutamia kertoja on erinäisissä tatuointiliikkeissä tullut vierailtua, mutta taiteilijan tyyli on saattanut poiketa ideani tyylistä tai vaihtoehtoisesti joissain paikoissa ei ole ollut mitenkään epätavallista saada ylimielistä ja töykeää palvelua, joten aika on vain sitten jäänyt varaamatta.

Pohjois-Amerikassa kierrellessä olemme nähneet varmaan satakunta tatuointiliikettä ja käymissämme liikkeissä palvelu on tuntunut pääsääntöisesti olevan erittäin asiakasystävällistä. Suurin syy tähän lienee se että täällä on helppo kävellä kadun toiselle puolelle vastapäiseen liikkeeseen jos palvelu ei miellytä. Kuitenkin meressä uiminen on tähän mennessä kiinnostanut sen verran että esimerkiksi Love and Hate Tattoossa (Miami Ink) jäi kuva ottamatta, koska tatuoinnin paraneminen kestää noin kaksi viikkoa, jonka aikana se on suojattava auringolta.

Grim FandangoGrim Fandango peli ilmestyi 1998, josta heräsi mielenkiintoni meksikolaiseen juhlaan Day of the Dead (Día de los Muertos), jossa keräännytään perheen ja ystävien kanssa muistelemaan jo pois nukkuneita ystäviä ja sukulaisia. Juhlaan liittyvät kuvat ovat yleensä humoristisia, ehkä jopa hieman lapsellisia, koristeltuja pääkalloja ja luurankoja. Monesti näkee myös pääkallon silhuetin maalattuna naisen kasvojen päälle, jotka ovat koristeltu monivärisesti ja yleensä varsin kauniisti.

San Franciscossa vierailimme kirjakaupassa Haight Ashburyn hippialueella, josta bongasimme Day of the Dead -aiheisen taidekirjan. Yksi kirjan kuvista, joka ei mielestäni kylläkään kovin osuvasti ollut tapahtuman kuvien kaltainen, jäi mieleeni. Kuvassa knallipäinen luuranko soittaa laatikkokitaraa (yleensä valmistettu sikarilaatikoista, erityisesti bluesin alkuvaiheilta tuttu soitin) ja otimme kuvan sivusta kännykkäkameralla muistoksi.

Ranskalainen tatuointiKyseisessä kuvassa oli ranskankielistä tekstiä, jonka sanat löytyivät ”Le chant des partisans” -laulusta. Ymmärtääkseni tämä oli suosituin laulu ranskalaisten partisaanien piirissa, jotka jatkoivat sotimista Ranskan antautumisesta huolimatta toisessa maailmansodassa. Vaikka tekstissä oli jotain kiehtovaa sen ideologia oli vähän turhan kaukana omasta elämästäni, joten tekstin ottaminen mukaan kuvaani ei käynyt mielessä. Tämä myös selitti hieman meksikolaisesta taiteesta poikkeavan tyylin ja luurangon asustuksen.

Kävelimme viime sunnuntaina Santa Cruzin lähiöalueella ilman sen kummempaa päämäärää ja hetken mielijohteesta päätin katsoa Google Mapsista löytyykö lähistöltä tatuointiliikkeitä. Lähimpänä näytti olevan O’Reilly’s Tattoo, joten päätimme käydä haistelemassa paikan ilmapiiriä.

Tatuointi menossaPaikka näytti erittäin siistiltä ja palvelu oli erittäin miellyttävää. Henkilö, jonka nimeä en ikävä kyllä muista, oli kova suomalaisen Power Metallin kuluttaja ja olikin lähdössä käymään Suomessa lähiaikoina. Hetken juteltuani huomasimme olevamme katsomassa löytyisikö liikkeestä vapaita aikoja lähipäiville.

Kuten yleensäkkin hyvien liikkeiden kohdalla paikka oli buukattu jo moneksi kuukaudeksi eteenpäin, mutta Dan Wysuph nimisellä ihotaiteilijalla näytti tulleen peruutus seuraavalle päivälle. Kävimme jutustelemassa Danin kanssa joka innostui näyttämästäni kuvasta silminnähtävästi ja katseltuani Danin töitä huoneen seinältä huomasin, että nyt löytyi oikea mies hommaan. Kuvat kun olivat juurikin värikäitä, monesti Day of the Dead -henkisiä tatuointeja.

Tatuointi väritystä vaillaYöllä ei meinannut uni tulla silmään, ilmeisesti pientä jännitystä oli ilmassa. Seuraavana päivänä saavuimme puolilta päivin liikkeeseen jossa Dan olikin jo piirtämänsä kuvan kanssa valmiina ja kuva näytti upealta. Juurikin siltä mitä olin hakemassa.

Hetken päästä pääsimmekin jo tatuoinnin työstämiseen ja Dan osoittautui erittäin mukavaksi kaveriksi, jolla oli pitkä kokemus tatuointien parista. Hän tekikin kuvan uskomattomassa kahdessa tunnissa ja tuntihintaan pohjautuva laskutus olikin sitten aivan naurettavan halpa. Seuraavaksi odottelen tatuoinnin paranemista, koska kohta kutsuu Kahului! Jos satutte tännepäin, suosittelen kyseistä paikkaa, kannattaa toki olla yhteydessä hyvissä ajoin etukäteen.

Frisco a go go!

Katu - San FranciscoTulihan sitä lopulta lämpimiäkin päiviä.

Loppuviikosta sai jopa luopua takista ja kulkea pelkässä t-paidassa. Ensimmäiset palovammatkin onnistuimme saamaan, kun luulimme ettei täällä aurinkorasvaa tarvitse.

San Francisco on kokoonsa nähden rento kaupunki, josta jokainen löytää itselleen jotain. Paikalliset ovat ystävällisiä ja avuliaita ihmisiä, jotka aloittavat helposti keskustelun huomattuaan olevasi ulkomaalainen.

Frisco jakautuu useisiin alueisiin, esimerkiksi Chinatowniin, Financial Districtiin ja Haight Ashburyn hippialueeseen. Kaupungissa on paljon viheralueita sekä kukkuloita ja löytyy sieltä Amerikan suurin puistokin, Golden Gate Park, joka on 20% Central Parkia suurempi. Kiertoajelu viikon alkuvaiheessa osoittautui taas hyväksi tavaksi kartuttaa kaupungin sisältö ja valita mielenkiintoisimmat kohteet, joihin tutustua tarkemmin.

Talot - San FranciscoElokuu on amerikkalaisten lomakautta ja sen turistikohteissa kyllä huomasi. Esimerkiksi Alcatrazin pääsyliput oli myyty loppuun kolmeksi viikoksi eteenpäin, joten sinne emme monista yrityksistä huolimatta päässeet. Alcatraz rajoittaa muutenkin kävijämääräänsä 3000 henkilöön päivässä, joten tuhansien turistien sinne pyrkiessä, joku jää vääjäämättä ilman lippua. Loppuviikosta kävimme kävelemässä Golden Gaten puistossa, joka on rehevämpi ja enemmän luonnonmukainen kuin Central Park. Sieltäkin kuitenkin löytyy mm. urheilumahdollisuuksia, erilaisia puutarhoja ja näyttelyitä.

Katso koostevideo San Franciscosta.

Kävimme myös tutustumassa Haight Ashburyn hippialueeseen, jonka boheemin fiiliksen pystyi haistamaan alueelle tullessa. Haju osoittautui pian kuitenkin edellämme kulkevan hipin sumutepullosta lähteväksi tuoksuksi, jota hän suhautteli kadulle huudellen ”Hippie spray! Peace and love”! Alue on rakennettu kokonaisuudessaan 60-70-luvun henkeen kirpputoreineen, musiikkidivareineen sekä kahviloineen. Talojen seinille oli maalattu seinämaalauksia, jotka oppaamme mukaan kertovat LSD-tripeillä nähdyistä painajaisista. Janis Joplin on muun muassa aikonaan asunut juuri noilla seuduilla.

Hippikaduilta keskustaan päin kävellessä katujen varsille alkoi ilmestyä toinen toistaan mahtavampia taloja. Koristeelliset talot oli rakennettu vieri viereen ja maalattu erisävyisin houkuttelevin värein. Ihan kuin olisi astunut elokuvan lavasteisiin keskelle karkkitalolähiötä. Vaikka jokaisesta suurkaupungista löytyy rumakin puoli, niin kyllä Frisco on vaihtelevan maaston, viheralueiden, arkkitehtuurin sekä ilmapiirin puolesta varmasti yksi suurkaupunkien ykkösistä!