Budjettimatkailua Miamista San Franciscoon

Miami TerminalMiami, klo 8.00 paikallista aikaa
Lähtö lentokentälle.

Miami, klo 12.50 paikallista aikaa
Continental Airlines nousi juuri ilmaan ja otti suunnan kohti Houstonia, josta meidän pitää vaihtaa Los Angelesin koneeseen ja lentää sieltä San Franciscoon. Koneemme pääsi kuitenkin lähtemään myrskyn takia yli tunnin myöhässä, joten luultavammin tulemme myöhästymään vaihdoistamme. Saapas nähdä mikä seikkailu tästä tulee ja löydämmekö sekä me että matkatavaramme perille ja milloin. Oli meillä sentäs viihdettä kentällä. Koneeseen astumista odotellessamme saimme seurata huumekoirakoulutusta, jossa koiralle oli piiloteltu ympäri terminaalia paketteja, joita sen tuli löytää. Aina, kun koira löysi oikeanlaisen paketin palkittiin se lyhyellä palloleikkihetkellä. Koulutusta seuraillessa odottavan aikakaan ei tuntunut pitkältä, vaan meni oikein joutuisasti.

Houston, klo 14.10 paikallista aikaa
Saavuimme Houstonin kentälle melkein tunnin myöhässä. Lentomme Los Angelesiin oli merkitty lähteväksi 14.30, joten päätimme yrittää ehtiä koneeseen. Boardin Passissa lähtöportiksi oli merkitty G 37, joka oli toisessa päässä terminaalia. Ei siinä muuta, kuin kamat kantoon ja pikajuoksulla kohti terminaalia. Päästyämme perille huomasimme, että portilla luki San Diego. Siinä hetken hikisinä ja hengästyneinä ihmeteltyämme eräs miesmatkustaja sanoi, että Los Angelesin lento on siirretty portille E 8. Noh, kamat taas kantoon ja pikavauhtia toiseen päähän kenttää. Saavuttuamme oikealle portille helpotukseksemme huomasimme, että koneen lähtöä on siirretty 45 minuuttia eteenpäin, joten ehdimme hyvin koneeseen. Ja eikun taas menoksi.

Los Angeles TerminalLos Angeles, klo 17.15 paikallista aikaa
Huh! Vaikka lento lähtikin myöhässä saimme aikaa kurottua kiinni niin paljon, että lento oli lopulta vain 20 minuuttia myöhässä. Meillä oli 45 minuuttia aikaa siirtyä seuraavaan koneeseen. Tällä kertaa kysyimme lähtöportin henkilökunnalta, joka olikin vaihtunut aikaisemmin ilmoitetusta. Saavuttuamme portille siellä odotti kasa vihaisia ihmisiä. Jotain siellä kuulutettiinkin, mutta ääni oli niin pienellä, ettei siitä saanut selvää. Lopulta kysyimme vieressä seisovalta mieheltä mitä oli tekeillä ja hän kertoi, että ensinnäkin lentoja oli peruttu, mutta kukaan ei tiennyt mitä lentoja ja milloin seuraavat lennot lähtevät ja kuka niihin pääsee.

Siinä samalla huomasimme, että olimme saaneet lennolle kaksi Jamin nimellä olevaa boarding passia, joissa tietenkin oli sama istumapaikka. Noh, eipä siinä sitten kun jonottamaan muiden vihaisten ihmisten jatkoksi, josko ongelma vaikka selviäisi. Tiskille päästyämme meille vain todettiin, että asialle ei voi tehdä mitään ja meidän pitää vain mennä koneeseen ja katsoa onko siellä ylimääräistä paikkaa. Voimme kuitenkin yrittää mennä seuraavaksi lähtevään koneeseen. Teimme työtä käskettyä ja otimme suunnan konetta kohti, mutta meidät käännytettiin ovelta takaisin, koska toisella ei ollut paikkaa. Siinä asiaa sitten tovi selviteltiin, kunnes lopulta meidät päätettiin päästää koneeseen ja onneksi ylimääräinen paikkakin löytyi. Nyt on jännät paikat ovatko laukkumme löytäneet myös perille!

San Francisco, klo 18.30 paikallista aikaa
Perillä! Ja laukutkin löysivät oikeaan paikkaan. Lisätäksemme vielä jännitystä elämään päätimme suunnistaa hotellille julkisilla kulkuneuvoilla. Reilun tunnin verran matkassa meni, mutta perille päästiin. Näköjään olivat tutkineet matkalaukkuni, ottaneet hoitoaineen suojapussista, jättäneet sen niin, että se oli avautunut ja loput varmaan arvaattekin…

Mutta, 15 tuntia matkaa takana! Tämä se on sitä budjettimatkailua! 🙂

Cya later Miami

Miami BeachOlisihan tuota Miamissa voinut viettää pidemmänkin aikaa. Päällimmäisinä mieleen jäivät ihana pitkä hiekkaranta ja lämpimin merivesi, missä on koskaan uinut, Beachilla pyörivät kaikenmoiset tuunatut menopelit kaksipyöräisestä nelipyöräiseen sekä upeat avomalliset Cadillacit ja massiiviset jahdit. Myöskin Miamin luonto kasveineen ja eläimineen on mainitsemisen arvoinen. Rannalla ovat myös hyvät urheilumahdollisuudet lenkkipolkujen, lentopallokenttien ja erilaisten lihaskuntolaitteiden ansioista.

Alligaattori - Gator Park - MiamiParin viimeisen päivän vietimme rannan lisäksi vierailemalla Love&Hate -tatuointiliikkeessä, joka paremmin tunnetaan nimellä Miami Ink. Tatuointeja emme tällä kertaa ottaneet, mutta ideoita kyllä syntyi. Ehkäpä matkan varrella ne voisi toteuttaakin! Kävimme myös Gator Park alligaattoripuistossa, jossa näimme alligaattoreiden lisäksi käärmeitä, liskoja, kilpikonnia ja sammakoita luonnollisessa asuinympäristössään. Kierroksen päätteeksi olevassa näytöksessä esiteltiin alligaattorin hallintataitoja ja laitettiin minut pussaamaan rupikonnaakin nähdäksemme muuttuisiko se prinssiksi. Arvaatte varmaan miten kävi 😉

Katso koostevideo Miamista.

Miamin asukkaista yli 70% on espanjankielisiä ja sen kyllä huomasi. Tuntui, että useissa paikoissa puhui itse parempaa englantia kuin asukkaat. Sanoma meni kuitenkin aina perille ja ravintolassakin sai sitä mitä oli halunnut.

Julkinen liikenne Miamissa perustuu bussien, metromovereiden ja metrojen varaan. Liikenne toimii hyvin ja matkat on helposti suunniteltavissa Miami-Daden sivuilla.

Lämpötila pyöri 34 °C tienoilla koko viikon ja välillä tuli ukkoskuuroja, jotka kastelivat hetkessä läpimäräksi. Emme kuitenkaan kokeneet ilmastoa liian kuumaksi, koska mereltä tuleva tuuli vilvoitti sopivasti. Myöskin taivaalla oli pilviä, joten aurinko ei päässyt paahtamaan suoraan pilvettömältä taivaalta. Saas nähdä millainen keli seuraavassa kohteessa, San Franciscossa, on!

Yksi vai viisi tähteä?

Asia mihin matkan alusta asti olemme törmänneet on moninaisten Internet-palveluiden hotelli- ja  ravintola-arvosteluiden luotettavuus, tai oikeastaan sen puuttuminen, oli sitten kyseessä Googlen palvelut, Hotels.com tai vaikkapa keskusteluketjut eri halpalentoyhtiöistä.

Perusideahan tässä ”huijauksessa” on se, että yritys tai henkilö palkkaa halvan työvoiman maasta yleensä täydellisen englannin omaavia henkilöitä keskustelemaan positiivisessa sävyssä yrityksestä eri arvostelu ja keskustelupalstoilla. Käytännössähän tästä ei koidu yritykselle kustannuksia kuin ehkä parisensataa dollaria kuussa joten voinette kuvitella miten yleistä se tänä päivänä on, koska voitot ovat kuitenkin mittavia.

Lisäksi samat palkatut henkilöt käyvät aktiivisesti arvostelemassa alueen kilpailevia yrityksiä negatiivisessa sävyssä mikä käytännössä aiheuttaa sen, ettei yhteenkään arvosteluviestiketjuun voi luottaa pätkääkään oli sitten hotelli tai ravintola saanut tähtiä yhden tai viisi.

Toki osa viesteistä on aika helposti havaittavissa markkinointiviesteiksi. Monesti positiiviset viestit ovat hyvin saman tyyppisiä tyyliin:  ”Hotelli näyttäisi olevan perheyritys ja he ovat uudistaneet paikkaa jo vuosien ajan,  saavuimme yömyöhään ja siitä huolimatta palvelu oli erityisen ihanaa ja huone erityisen puhdas”.

Voi olla että ongelma korostuu erityisesti Amerikassa, mutta varmasti se on kantautunut jo moneen Euroopan lomakohteeseen. Sama tuntuu koskevan ravintoloita. Lähes jokaisen paikan arvosteluissa on arvosteltu negatiiviseen sävyyn ruokaa, tarjoilijoita, hintoja ja milloin mitäkin. Kuitenkin luukuunottamatta New Yorkin kaupan kassoja, jokaisen ravintolan tarjoilijat ovat palvelleet meitä iloisesti ympäri Amerikkaa eikä ruoassa ole ollut moitteen sijaa lukuun ottamatta yhtä Subwayn pilaantunutta kanasalaattia, josta saatiin onneksi vain pelottavia vatsanväänteitä.

Ruoan kanssahan tämä ei ole niin iso ongelma, koska riski on ainoastaan parista kympistä yleensä seitsemänkymmenen dollarin hujakoille, mutta kun varaa useammaksi viikoksi hotellia San Franciscon laita-alueilta, kommenttien merkitys kasvaa ihan eri perspektiiviin.

Moshi Moshi

Jima PoetilaYritimme aamulla varata kuun loppupuolelle Karibian risteilyä, mutta varaus tyssäsi siihen, ettei Carnival Cruisen varausjärjestelmä hyväksynyt suomalaisia luottokortteja. Nohh, sivuille kuitenkin ilmestyi viesti, että ongelmatapauksissa tulee ottaa yhteyttä lähimpään matkatoimistoon ja lähimmän matkatoimiston löytäisi sivuilla olevalla hakukoneella. Sieltähän se matkatoimisto sitten löytyi ja lähdimme lompsimaan sitä kohti.

Perille saavuttuamme aulavartija totesi, että matkatoimisto on kyllä joskus ollut siinä rakennuksessa, mutta on nyt muuttanut jonnekin Rockefeller Centerin kulmille, tarkempaa osoitetta hän ei tiennyt. Ei siinä sitten auttanut, kun ottaa puhelin kauniiseen käteen ja soittaa kotisivuilla olevaan numeroon toivoen, että numero ei ole muuttunut. Puhelimen toisessa päässä vastasi automaatti, joka pyysi painelemaan erinnäisiä numeroita. Lopulta naishenkilö vastasi puheluun ja ehdin sanoa vain “We tried to book a cruise online, but…”, kun ääni totesi, että olin soittanut väärään numeroon ja yhdistäisi oikealle henkilölle. Noh, kohta luurin päästä kuului miesäänellä: “Moshi, moshi”. Hmmm… “can you speak english?” -totesin. Ja taas yhdistettiin seuraavalle henkilölle. Kolmas naishenkilö sitten osasikin auttaa ja pyysi meitä tulemaan toimistolle, joka onneksi sattui olemaan parin korttelin päässä. Aulassa oli tiukka turvavalvonta ja jouduimme antamaan kaikki tietomme vartijoille ja otettiin meistä vielä valokuvatkin.

Aulatsekkauksen jälkeen suuntasimme kurssimme 9. kerrokseen, jossa meitä oli vastassa japanilainen hienoon pukuun pukeutunut mies. Hän ohjasi meidät istumaan marmorista hohtavaan aulaan ja pyysi odottamaan siinä. Hetken päästä japanilainen naishenkilö (jonka kanssa olin juuri puhunut puhelimessa) tuli paikalle ja kysyi kuinka voi meitä auttaa. Selitimme asiamme ja nainen poistui huoneeseensa pyytäen meitä odottamaan aulassa. Siinä marmoroitua ja kullattua aulaa pällistellessämme useampi japanilainen virkailija kävi meitä nurkan takaa kurkkimassa ja ihmettelemässä. Kyllä se vähän pisti ihmettelemään, mutta emme vaivanneet päätä asialla sen enempää. Virkailijamme kävi vähän väliä meiltä kyselemässä lisätietoja ja oli erittäin ystävällinen koko ajan. Lopulta, kun olimme saaneet risteilyn varattua ja teimme lähtöä hän kysyi, että “ Kuinka ihmeessä te meille päädyitte? Olemme japanilaisille business luokan -matkailijoille suunnattu matkailuyritys, joka ei ota asiakkaita henkilökohtaisesti vastaan, vaan hoitaa kaikki varaukset puhelimitse.” Öh, no se selittikin monta asiaa 🙂

Risteilyhankinnoissa olikin päivä jo vierähtänyt paremmalle puolelle ja päätimme suunnistaa Central Parkiin kävelylle. Näimme Strawberry Fieldsin, John Lennonin muistolaatan ja lammella olevia soutajia. Päivän päätteeksi varailimme matkaamme jatkoa seuraavanlanlaisesti: NYC-Orlando-Karibian risteily-Miami-San Francisco.