Củ Chi tunnelit

Päivä alkoi kivasti kun treffattiin poikien kanssa tarkoituksena lähteä tutkimaan Củ Chi tunneleita. Hyppäsimme aamulla paikallisbussiin ja lähdimme köröttelemään keskimäärin 20 kilometrin tuntivaihtua kohti määränpäätä. Istuin vanhan miehen vieressä joka tarjosi hedelmän joka näytti vähän mandariinilta mutta sisälsi jotain aivan muuta. Bussissa matkustavat nojailivat lähimpään henkilöön ilman vaivaantuneisuuden tunnetta johon tottui alun ihmettelyn jälkeen aika nopeasti.

Củ Chi tunnelithan olivat isossa roolissa sodan aikaan ympäri Vietnamia. Ne toimivat sotilaiden lepopaikkoina, jonka lisäksi niitä käytettiin siirtymisessä sekä ammus- ja ruokavarastoina. Tunneleista löytyi jopa sairaalat ja asuintilat, mutta elo niissä ei ollut kovinkaan kaksista ja malaria ja muut taudit vaivasivat niiden asukkeja.

Pelkästään Củ Chissä tunneleita on kaivettu hurjat 121 kilometria, jotka toimivat nykypäivänä turistien nähtävyytenä. Paikan päälle pudotettiin sodan aikana 500 000 tonnia pommeja, mutta kolmeen eri tasoon kaivetut tunnelit pysyivät pääosin vahingoittamattomina.

Tunnelit olivat täynnä erilaisia ansoja pommeista kuoppiin, joissa oli bambuista yms. veistettyjä piikkejä. Ansoja löytyi lähes joka nurkasta, joten tunneleiden tutkimista varten Vietnamilaisten viholliset joutuivat kouluttamaan ihan omat ryhmänsä.

Henkitysputket olivat aika nerokkaasti piilotettu termiittien pesiin, joten vihollisilla meni pitkään tunneleiden paikallistamiseen.

Päivä oli erittäin mielenkiintoinen, vaikkakin kommunistipropaganda väritti esittelyvideoita välillä ehkä jopa hieman koomisesti. Pari päivää tämän jälkeen käväisimme myös Saigonin sotamuseossa, jonka jälkeen ymmärsimme taas hieman enemmän sen ajan hirvittäviä tapahtumia.

Meksikolaisen pääkallon metsästys

Valmis kuvaOlen vuosikausia halunnut uuden tatuoinnin, mutta yrityksistä huolimatta oikeaa hetkeä ei vain ole tullut vastaan. Muutamia kertoja on erinäisissä tatuointiliikkeissä tullut vierailtua, mutta taiteilijan tyyli on saattanut poiketa ideani tyylistä tai vaihtoehtoisesti joissain paikoissa ei ole ollut mitenkään epätavallista saada ylimielistä ja töykeää palvelua, joten aika on vain sitten jäänyt varaamatta.

Pohjois-Amerikassa kierrellessä olemme nähneet varmaan satakunta tatuointiliikettä ja käymissämme liikkeissä palvelu on tuntunut pääsääntöisesti olevan erittäin asiakasystävällistä. Suurin syy tähän lienee se että täällä on helppo kävellä kadun toiselle puolelle vastapäiseen liikkeeseen jos palvelu ei miellytä. Kuitenkin meressä uiminen on tähän mennessä kiinnostanut sen verran että esimerkiksi Love and Hate Tattoossa (Miami Ink) jäi kuva ottamatta, koska tatuoinnin paraneminen kestää noin kaksi viikkoa, jonka aikana se on suojattava auringolta.

Grim FandangoGrim Fandango peli ilmestyi 1998, josta heräsi mielenkiintoni meksikolaiseen juhlaan Day of the Dead (Día de los Muertos), jossa keräännytään perheen ja ystävien kanssa muistelemaan jo pois nukkuneita ystäviä ja sukulaisia. Juhlaan liittyvät kuvat ovat yleensä humoristisia, ehkä jopa hieman lapsellisia, koristeltuja pääkalloja ja luurankoja. Monesti näkee myös pääkallon silhuetin maalattuna naisen kasvojen päälle, jotka ovat koristeltu monivärisesti ja yleensä varsin kauniisti.

San Franciscossa vierailimme kirjakaupassa Haight Ashburyn hippialueella, josta bongasimme Day of the Dead -aiheisen taidekirjan. Yksi kirjan kuvista, joka ei mielestäni kylläkään kovin osuvasti ollut tapahtuman kuvien kaltainen, jäi mieleeni. Kuvassa knallipäinen luuranko soittaa laatikkokitaraa (yleensä valmistettu sikarilaatikoista, erityisesti bluesin alkuvaiheilta tuttu soitin) ja otimme kuvan sivusta kännykkäkameralla muistoksi.

Ranskalainen tatuointiKyseisessä kuvassa oli ranskankielistä tekstiä, jonka sanat löytyivät ”Le chant des partisans” -laulusta. Ymmärtääkseni tämä oli suosituin laulu ranskalaisten partisaanien piirissa, jotka jatkoivat sotimista Ranskan antautumisesta huolimatta toisessa maailmansodassa. Vaikka tekstissä oli jotain kiehtovaa sen ideologia oli vähän turhan kaukana omasta elämästäni, joten tekstin ottaminen mukaan kuvaani ei käynyt mielessä. Tämä myös selitti hieman meksikolaisesta taiteesta poikkeavan tyylin ja luurangon asustuksen.

Kävelimme viime sunnuntaina Santa Cruzin lähiöalueella ilman sen kummempaa päämäärää ja hetken mielijohteesta päätin katsoa Google Mapsista löytyykö lähistöltä tatuointiliikkeitä. Lähimpänä näytti olevan O’Reilly’s Tattoo, joten päätimme käydä haistelemassa paikan ilmapiiriä.

Tatuointi menossaPaikka näytti erittäin siistiltä ja palvelu oli erittäin miellyttävää. Henkilö, jonka nimeä en ikävä kyllä muista, oli kova suomalaisen Power Metallin kuluttaja ja olikin lähdössä käymään Suomessa lähiaikoina. Hetken juteltuani huomasimme olevamme katsomassa löytyisikö liikkeestä vapaita aikoja lähipäiville.

Kuten yleensäkkin hyvien liikkeiden kohdalla paikka oli buukattu jo moneksi kuukaudeksi eteenpäin, mutta Dan Wysuph nimisellä ihotaiteilijalla näytti tulleen peruutus seuraavalle päivälle. Kävimme jutustelemassa Danin kanssa joka innostui näyttämästäni kuvasta silminnähtävästi ja katseltuani Danin töitä huoneen seinältä huomasin, että nyt löytyi oikea mies hommaan. Kuvat kun olivat juurikin värikäitä, monesti Day of the Dead -henkisiä tatuointeja.

Tatuointi väritystä vaillaYöllä ei meinannut uni tulla silmään, ilmeisesti pientä jännitystä oli ilmassa. Seuraavana päivänä saavuimme puolilta päivin liikkeeseen jossa Dan olikin jo piirtämänsä kuvan kanssa valmiina ja kuva näytti upealta. Juurikin siltä mitä olin hakemassa.

Hetken päästä pääsimmekin jo tatuoinnin työstämiseen ja Dan osoittautui erittäin mukavaksi kaveriksi, jolla oli pitkä kokemus tatuointien parista. Hän tekikin kuvan uskomattomassa kahdessa tunnissa ja tuntihintaan pohjautuva laskutus olikin sitten aivan naurettavan halpa. Seuraavaksi odottelen tatuoinnin paranemista, koska kohta kutsuu Kahului! Jos satutte tännepäin, suosittelen kyseistä paikkaa, kannattaa toki olla yhteydessä hyvissä ajoin etukäteen.

Yksi vai viisi tähteä?

Asia mihin matkan alusta asti olemme törmänneet on moninaisten Internet-palveluiden hotelli- ja  ravintola-arvosteluiden luotettavuus, tai oikeastaan sen puuttuminen, oli sitten kyseessä Googlen palvelut, Hotels.com tai vaikkapa keskusteluketjut eri halpalentoyhtiöistä.

Perusideahan tässä ”huijauksessa” on se, että yritys tai henkilö palkkaa halvan työvoiman maasta yleensä täydellisen englannin omaavia henkilöitä keskustelemaan positiivisessa sävyssä yrityksestä eri arvostelu ja keskustelupalstoilla. Käytännössähän tästä ei koidu yritykselle kustannuksia kuin ehkä parisensataa dollaria kuussa joten voinette kuvitella miten yleistä se tänä päivänä on, koska voitot ovat kuitenkin mittavia.

Lisäksi samat palkatut henkilöt käyvät aktiivisesti arvostelemassa alueen kilpailevia yrityksiä negatiivisessa sävyssä mikä käytännössä aiheuttaa sen, ettei yhteenkään arvosteluviestiketjuun voi luottaa pätkääkään oli sitten hotelli tai ravintola saanut tähtiä yhden tai viisi.

Toki osa viesteistä on aika helposti havaittavissa markkinointiviesteiksi. Monesti positiiviset viestit ovat hyvin saman tyyppisiä tyyliin:  ”Hotelli näyttäisi olevan perheyritys ja he ovat uudistaneet paikkaa jo vuosien ajan,  saavuimme yömyöhään ja siitä huolimatta palvelu oli erityisen ihanaa ja huone erityisen puhdas”.

Voi olla että ongelma korostuu erityisesti Amerikassa, mutta varmasti se on kantautunut jo moneen Euroopan lomakohteeseen. Sama tuntuu koskevan ravintoloita. Lähes jokaisen paikan arvosteluissa on arvosteltu negatiiviseen sävyyn ruokaa, tarjoilijoita, hintoja ja milloin mitäkin. Kuitenkin luukuunottamatta New Yorkin kaupan kassoja, jokaisen ravintolan tarjoilijat ovat palvelleet meitä iloisesti ympäri Amerikkaa eikä ruoassa ole ollut moitteen sijaa lukuun ottamatta yhtä Subwayn pilaantunutta kanasalaattia, josta saatiin onneksi vain pelottavia vatsanväänteitä.

Ruoan kanssahan tämä ei ole niin iso ongelma, koska riski on ainoastaan parista kympistä yleensä seitsemänkymmenen dollarin hujakoille, mutta kun varaa useammaksi viikoksi hotellia San Franciscon laita-alueilta, kommenttien merkitys kasvaa ihan eri perspektiiviin.

E.T. Phone home & mannertenväliset puhelut

Kai se pitää meikäläisenkin täällä välillä vähän pölistä, ettei mene ihan höpinäksi 😀 Tekniikkaa on mukana reissulla ihan mallikkaasti, josta ajattelin avautua aina aika ajoin kaikkien muidenkin wannabe-nörttien ja reissaajien iloksi 😉 Tällä kertaa vuorossa puhelinliittymät sekä Skype. Pohjois-Amerikassa puhelinverkot toimivat vähän eri tavalla kuin Suomen maassa, katvealueet ovat ihan normaaleja vaikkapa ihan keskustassa, joten nyt ymmärrän paremmin elokuvien signaalinetsintäkohtaukset.

New Yorkissa reissaajalle voisin sanoa että ainakin Manhattanilla lienee helpompaa käyttää vapaita langattomia verkkoja, kuin puhelimen datapakettia. Tuntuu, että jopa 10 metrin pituisella pikkupuistolla on oma Wi-Fi ellei jopa omat kotisivut jossa kerrotaan sen historiasta (joku voipi korjata mitä tämä tarkoittaa hehtaareissa 😉 ). Toki tietoturva yms. asiat ovat sitten asia erikseen.

Nooh, tekniikasta kiinnostuneena löysimme aikamme kierreltyämme Prepaid-liittymän T-mobilelta joka toimii suojaamattomien puhelimien kanssa. Liittymään kuuluu 100MB surffausta 4G nopeudella kuukaudessa, jonka jälkeen se hidastuu 2G nopeuteen jolla lukee kyllä sähköpostit ja pakolliset sivut lataa muttei paljon muuta. Sinänsä liittymä on vähän turhan kallis ja vaikkakin sillä saa puhua rajattomasti Pohjois-Amerikassa, niin vaikea sille on käyttöä siltä saralta keksiä. Sim-kortti maksoi 10 taalaa ja kuukauden Prepaid-liittymästä piti pulittaa 50 taalaa. Onneksi sentään kurssi huitelee edelleen 1.4 tuntumassa joka helpottaa asiaa edes hieman.

Sprint ilmeisesti tarjoaa vastavaa puhelinliittymää 80 dollarin kuukausihintaan jossa voi surffata rajattomasti 4G nopeudella.

Näin hetken testanneena todettakoon, että Skype puhelut tuntuvat onnistuvan ilman isompia ongelmia. Mainittakoon kuitenkin tosin että viive voi kasvaa useampiin sekunteihin jos yhteys on huono, joten harkintaan jää missä ja milloin kannattaa esim. asiakkaille vastata. Lisäksi hommasin testiksi Skypen nettinumeron, joten meihin saa nykyään  yhteyden Helsingin paikallispuhelinnumerolla ja me vastaamme aina kun netti tai datapaketti löytyy, muina aikoina puhelut ohjautuvat Skypen vastaajaan.

Hyvänä puolena paikallisen dataliittymän omistamisella voi  sanoa, että paikannuksesta on ollut hyötyä. Esimerkiksi Androidista löytyvä navigaatio on aika pirun upea sovellus näin Nykistä käsin. Haittapuolena todettakoon vain että tietojen ajantasaisuus tuntuu olevan jonkinasteinen ongelma, liikkeet kun eivät tunnu olevan siellä missä pitäisi.

Endomondo ruutukaappaus

Endomondo ruutukaappaus

Endomondo taltioi lenkit suhteellisen mallikkaasti, tosin automaattinen pysähtymisen tunnistus piti ottaa pois päältä Central Parkin ”katvealueiden” takia, koska muuten se huusi lakkaamatta tauolle menemisestä tai sieltä poistumisesta.

Lisäksi on tullut kokeiltua normaaleita puheluita Skypen välityksellä sieltä ostetuilla krediiteillä. Puhelun hinnaksi tuntuisi tulevan juubaamisesta riippuen yleensä sellaista euron luokkaa, en nyt oikein osaa ottaa kantaa onko se nyt sitten kallis vai ei.

Ainoana haittapuolena liittymästä voisin tällä hetkellä mainita että puhelimessa näkyy kokoajan, että vastaajassa on viesti, mitä siellä siis ei ole eikä ilmoituksesta pääse eroon mitenkään. Näillä hetkillä muutamiin puhelinmalleihin, kuten tuohon omaan luuriin (HTC Sensation) on päivittymässä myös videoita tukeva versio Skypestä jota en ole vielä ehtinyt testaamaan. Palaan aiheeseen jos tarvetta ilmenee, saas nähdä miten homma toimii pallon toisella puoliskolla.

Joku voisi muuten fiksumpana kertoa miten tekstiviestit saa välitettyä johonkin toiseen numeroon?