Goblin-metsä ja tulivuori

Voi jessus, kaikenlaisissa paikoissa sitä tuleekin yövyttyä. Olimme varanneet halvimman majoituksen, minkä New Plymouthista löysimme (joka sekin kuitenkin maksoi 92 NZD). Majoitus osoittautui pieneksi mökiksi, joka oli suunnilleen saman kokoinen kuin leikkimökki, joka minulla oli lapsena. Tietenkään mökissä ei ollut juoksevaa vettä, sähköä eikä lämmitystä vessasta puhumattakaan. Ja kaiken lisäksi lakanoista joutui vielä maksamaan erikseen. Yö oli jäätävän kylmä, vaikka olimme laittaneet kaikki vähänkään lämpimät vaatteet päällemme. Onneksi tuolla ei tarvinnut yöpyä kuin yksi yö ja aamulla lähdimme heti kohti tulivuori Mount Egmontia ja sen patikointipolkuja.

Valitsimme reitiksemme Wilkies Pools Loop Trackin, joka oli kolmisen kilometriä pitkä, kilometrin korkeudelle nouseva reitti. Taustalla häämötti 2500 metriin nouseva lumen peittämä ja pilvien harsoama kraateri. Polku kulki läpi Goblin-metsän, jossa oli vanhoja sammalten ja jäkälien peitossa olevia puita sekä pieniä puroja. Metsä näytti lumotulta auringon säteiden päästessä pilkahtelemaan sen tiheän kasvuston läpi. Polun päässä oli näyttävä vesiputous. Vesi ei ollut korkealla, joten pääsimme hyppelemään putouksen kivillä ja kiipeämään sen seinämiä ylöspäin. Putouksen vesi oli kirkasta ja luultavammin juomakelpoista. Täällä kuulemma purojen vedet yleisesti ovat juomakelpoisia, jos toisin ei ole mainittu. On ihan kiva reissata, kun turistiaika ei ole vielä alkanut. Saa ihan itsekseen ja rauhassa kierrellä paikkoja eivätkä suuret turistimassat ole rikkomassa rauhaa.

Ja matka jatkuu kohti Wellingtonia 🙂

Hobittien asuinsijoilla

Tässä istun vänkärin penkillä ja kirjoittelen blogia. Olemme juuri ajamassa kohti New Plymouthin kraateria, nelisen tuntia ajoa siis edessä. Täällä on samat mittayksiköt käytössä kuin Suomessakin, joten matkojen hahmottaminen on helpompaa. Toisaalta täällä on tiet niin kiemuraisia, että vaikka kilometrimäärä onkin tarkasti tiedossa ei matka-aikaa voi arvioida. Uuden-Seelannin murteestakin alkaa jo saamaan selvää, vaikka USA:n jälkeen tuntuikin, että täällä puhe on pelkkää puuroa.

Kävimme eilen vierailemassa Shiressä ja uuden Hobitti-elokuvan kuvauspaikalla. Lord of the Ringsien kuvausten jälkeen Shire purettiin luonnolliseen tilaansa, mutta nyt se on rakennettu uudelleen Hobitti-elokuvan kuvauksia varten. Turisteja päästetään kuvauspaikalle vain vähän aikaa ennen kuvausten alkua ja kenellekään ei ole kerrottu milloin kuvaukset alkavat, ei edes työntekijöille. He kertoivat, että joku päivä heidän vain käsketään lopettaa työskentely sen kummempia varoittamatta. Hobbiton sijaitsee Matamatassa suurella lammasfarmilla. Paikka on yhtä maagisen näköinen luonnossa kun se on elokuvissakin. Ruoho on oikeasti todella vihreää ja maisemat ovat satumaisia. Turistien vierailulla alueelle on hyötynsäkin, me nimittäin tallailimme tarkasti merkittyjä reittejä, joihin syntyi herra Jacksonin haluamia polkuja.

Jokainen yksityiskohta oli suunniteltu pientä piirtoa myöten ja hobittien talot näyttivät todella kotoisilta. Opas kertoi, että pienetkin tekijät Tolkienin luomasta maailmasta on yritetty toteuttaa, koska alkuperäistä tekstiä on haluttu kunnioittaa. Tällöin myöskään Tolkienin fanit eivät pääse liiaksi kritisoimaan elokuvia. Esimerkiksi Bag Endiä kukkulalta katseleva tammi oli ostettu erikseen läheiseltä tilalta. Puu oli kuollut, mutta se näytti juuri oikealta, joten se pilkottiin ja kasattiin uudelleen rautapalkkien ja -lankojen sekä nippusiteiden avulla. Puun lehdet tilattiin Taiwanista ja ne liitettiin puuhun yksitellen.

Saimme myös kuulla hauskoja tarinoita todellisista faneista, joita oli ollut kierroksilla. Yksi nuori mies oli ostanut myymälästä 800 NZD LotR-sormuksen, jonka jälkeen oli matkustanut helikopterilla ”Mordorin” ylle ja pudottanut sormuksen kraateriin. Eräs pariskunta taas oli hallinnut haltiakielen niin hyvin, että mies oli tulkannut englantia puhumattomalle vaimolleen oppaan puheet haltiakielellä. Yleistä on kuulemma myös, että turistit saapuvat kierrokselle hobiteiksi pukeutuneina.

Hobbiton näytti olevan viimeistelyä vaille valmis, joten varmaan kuvaukset alkavat heti kesän tultua ja kukkien puhjettua näyttävimpään loistoonsa. Ihan mieletön kokemus tällaiselle keskinkertaisillekin Lord of the Rings faneille!