Öinen New York. Ihan kuin kaupunki heräisi uudelleen henkiin päiväruuhkien jälkeen. Ihmisiä virtaa kaduilla: osa on tulossa töistä, osa menossa juhlimaan, turistit ihmettelevät yöllistä cityä ja kodittomat levittelevät patjojaan katujen kulmiin. Parhaimman kuvan öisen kaupungin valomerestä saa esimerkiksi Empire State Buildingin katolta.
Olimme useampana päivänä kävelleet 49-katua ja panneet merkille Eugene O’Neill -teatterin edessä olevan valtavan ihmisparven. Teatterissa pyörii komediamusikaali The Book of Mormon. Googlasimme yhtenä iltana kyseisen Broadwayshown ja selvisi, että kyseinen show on Southparkin luojien tekemä ja tällä hetkellä suosituin musikaali Broadwayllä.
Eilen sitten satuimme puolen päivän jälkeen vahingossa taas kyseiselle kadulle ja huomasimme, että nyt teatterin edessä oli vain kahdeksan ihmisen jono. Tämän lisäksi kadun reunalla punaisen aidan sisällä istui kasa ihmisiä, mutta he eivät näyttäneet jonottavan, joten päätimme huviksemme mennä jonon jatkoksi ja katsoa, jos vaikka saisimme liput illan näytökseen.
Satuin kuulemaan jonossa edessä olevien naisten keskustelun, jossa toinen kertoi toiselle yrittävänsä saada liput syyskuulle. Toinen totesi tähän epäuskoisesti: “good luck with that“. Nainen tähän sitten korjasi, että “niin siis vuodelle 2012.” Tässä vaiheessa katselimme toisiamme epäuskoisesti ja päätimme, että jono on niin lyhyt, että ei se ota jos ei annakaan. Vähän aikaa jonossa seistyämme paikalle tuli teatterin turvamies, joka kyseli mitä lippuja kukin jonottaa. Tässä vaiheessa meille selvisi, että olemme väärässä jonossa. Kyseisestä jonosta jonotettiin vain tulevia lippuja, joka siis käytännössä tarkoitti ensi vuoden lippuja. Jonoja oli kolme lisää: arvontajono, seisomapaikkojen jono ja peruutuslippujen jono.
Emme vieläkään oikein tajuneet, mitä mikin jono tarkoitti, mutta valitsimme peruutuspaikkajonon, johon pääsimme heti ensimmäisiksi. Peräämme alkoi kertymään jonolle jatketta ja siinä sitten alettiin keskustelemaan keskenämme. Meille selvisi, että punaisen aidan sisällä istuvat ihmiset jonottavat musikaaliin halpoja seisomapaikkoja, ja ovat tulleet jonottamaan jo kuudelta aamulla. Arvontajono taas oli sitä varten, että ennen jokaista näytöstä arvotaan kymmenkunta lippua, joiden voittajat saavat ostaa liput halvempaan hintaan. Sitten on meidän peruutusjono, joka tarkoitti sitä, että jos joku sattuu perumaan tulonsa, niin saamme ostaa peruutetut liput normaaliin hintaan. Mitään takeita sille, että saisimme lipun ei ollut.
http://www.youtube.com/watch?v=heNsdBOF_uI
Jonottaessa vierähti useampi tunti ja meille Cancellation-jonossa oleville syntyi hyvä yhteishenki. Siinä seistessä meille selvisi myös, että kyseinen musikaali on voittanut 9 Tony Awardsia, joka on kuulemma “teatterin Oscar-palkinto”. Tässä myös yksi syy kovaan kysyntään. Meille kerrottiin, että jos peruutuspaikkajonossa jonotti parina, toinen sai osallistua myös arvontaan. Päätinpä yrittää minäkin onneani ja heitin nimilappuni arvontakoneeseen.
Arvonta suoritettiin kaksi tuntia ennen esityksen alkua ja ihmisiä osallistui arvontaan n. 100, joten mahdollisuudet olivat todella pienet. Ei arpaonni kohdannut tällä kertaa, mutta onneksi olimme kärjessä silti peruutuspaikkojen suhteen, joten toivoa oli vielä. Lopulta tuntia ennen esityksen alkua meidät päästettiin sisään jonottamaan ja peruutuspaikkoja alettiin myymään. Onneksemme peruutuspaikkoja oli tullut ja me saimme niistä parhaimmat: viidenneltä riviltä alatasolta! Seuraavat saivat liput ylätason bokseista, jossa on rajoitettu näkyvyys lavalle. Usean tunnin jonotus siis lopulta kannatti!
Teatterin sali oli pienempi kuin Spider-Manissa, mutta se oli kuitenkin yhtä hieno ja koristeellinen. Musikaali kertoi kahdesta mormonista, jotka lähtevät lähetysretkelle Ugandaan. Tarinassa tehtiin komediaa mormonien kustannuksella erittäin nokkelalla ja hauskalla tavalla. Joseph Smithin opit sekä mormonien “käännyttämismetodit” olivat keskeisenä tekijänä. Tarina oli paikoin niin hauska, että nauroin vedet silmissä. Täydet pisteet taas roolivalinnoille sekä lavastukselle. Go Broadway go! Musikaali oli todellakin tuntien jonottamisen arvoinen.
Puoli vuotta tätä hetkeä oli odotettu ja tänään se vihdoin oli käsillä! SPIDER-MAN! Olin tarkoituksella jättänyt lukematta arvostelut kyseisestä produktiosta, mutta korviini siitä huolimatta kantautui erilaisia kommentteja ohjauksesta ja käsikirjoituksesta sekä tietoja henkilöloukkaantumisista ja shown väliaikaisesta peruuttamisesta. Musikaali herätti alunperin mielenkiintomme, koska kuulimme, että U2:n Bono ja the Edge säveltävät siihen musiikkia. Toinen mielenkiinnon herättäjä oli sen tähänastisen Broadwayhistorian suurin budjetti, joka ylitti reippaasti yli 40 miljoonan dollarin. Tämä oli ensimmäinen wow-efektini musikaalin suhteen. Pakkohan tuo on nähdä! Siitä sitten vain lippuja metsästämään. Harmikseni huomasin, vaikka luulin olevani ajoissa lippujen hankinnan suhteen (n. 4kk ennen haluttua päivää), olevani myöhässä. Halusin liput nimittäin välttämättä 3-vuotis hääpäivällemme 12.7. Aloitin viikon kestävän kirjeenvaihdon Broadwayn lippupalvelun kanssa ja lopulta onnistuin saamaan peruutuspaikat kyseiselle päivälle. Paikatkaan eivät olleet huonot: alatasolla keskellä kenttää.
Lähdimme innoissamme illalla kävelemään kohti 42-katua ja Foxwoods-teatteria. Noudimme will callilta liput ja menimme teatterin eteen muodostuneen jonon jatkoksi. Teatterin edessä oli iso kyltti “Sold Out” ja ilman lippua jääneet ihmiset kyselivät jonossa olijoilta olisiko joku valmis myymään lippunsa. Kukaan ei ollut. Ilta-aurinko paistoi selkäämme ja jännistys tiivistyi.
http://www.youtube.com/watch?v=75Buk7WGq9g
Sisään päästyämme istuimme tummanpunaisille samettisille penkeille ja tutkailimme teatteria sekä lavaa. Valokuvaus oli tietenkin kielletty, mutta pitihän sitä yksi kännykuva “esiripusta” ottaa. Valot himmenivät ja esitys alkoi. Lavasteet oli rakennettu todella suuriksi ja Marvelin henkeen sarjakuvamaisiksi. Henkilövalinnat olivat osuneet nappiin ja hahmoihin pystyi samaistumaan helposti. Kovaääninen musiikki ja surround-äänet kaappasivat katsojan mukaan tarinaan. Lavasteet vaihtuivat tiuhaan tahtiin ja jättimäiset liikkuvat screenit toivat esitykseen lisää syvyyttä. Spider-Man lenteli yleisön päällä turvaköysien varassa ja jo ensimmäisen esityksen puolivälissä huomasin tuijottavani esitystä suu auki. Kylmät väreet menivät kroppani läpi Arachnen laskeutuessa puoleen väliin lavaa ja alkaessa laulaa “Rise Abovea”. Koin toisen wow-efektini.
Tauon jälkeen esitys vain parani ja kulissit muuttuivat spektaakkelimaisemmiksi. Pahis Green Goblin oli kekseliäästi yhtäaikaa sekä hullu, nero, koomikko että pelottava hahmo. Spider-Man ja Green Goblin kävivät välillä yleisön joukossa, jolloin yleisö sai esiintyjiin sekä esitykseen ihan uudenlaisen kontaktin. Kaiken huipuksi esityksen lopussa Green Goblinin ja Spider-Manin välinen loppukamppailu käytiin yleisön päällä turvaköysien varassa temppuillen ja taistellen. Ihan uskomatonta! En ihmettele yhtään, miten loukkaantumisia on tullut niinkin paljon. Loppuablodit annettiin seisten hurraahuutojen saattelemana. Loppujen lopuksi wow-efektejä oli niin paljon, etten pysynyt enää perässä laskuissa. Suosikkihahmoikseni muodostuivat ehdottomasti Aracne sekä Green Goblin. Tämän ensikosketuksen Broadwayhyn jälkeen voin vain miettiä, että nähtävästi päästäksesi esiintymään Broadwaylle sinun tulee osata näytellä, laulaa, tanssia ja lentää! 😀
Koko matkan takasin kämpille kertasimme illan showta ja sen eri ulottuvuuksia. Koneen ääreen päästyäni oli pakko alkaa selvittämään enemmän musikaalin taustoista, jotka aikaisemmin tietoisesti olin jättänyt selvittämättä. Löysin seuraavaa: Musikaali aloitti esitykset marraskuussa 2010, mutta virallinen alkuilta oli vasta 14. kesäkuuta 2011. Tässä välissä Spider-Man ehti olla noin kuukauden tauolla tuotannollisista syistä. Tähän menennessä viisi ihmistä on loukkaantunut näytöksissä mukaan lukien alkuperäistä Arachnea näytellyt Natalie Mendoza, joka myöhemmin jätti roolin loukkaantumisten takia. Äänisuunnittelusta vastasi Jonathan Deans, joka on suunnitellut musiikit myös jokaiseen Cirque de Soleilin näytökseen.
Yritimme aamulla varata kuun loppupuolelle Karibian risteilyä, mutta varaus tyssäsi siihen, ettei Carnival Cruisen varausjärjestelmä hyväksynyt suomalaisia luottokortteja. Nohh, sivuille kuitenkin ilmestyi viesti, että ongelmatapauksissa tulee ottaa yhteyttä lähimpään matkatoimistoon ja lähimmän matkatoimiston löytäisi sivuilla olevalla hakukoneella. Sieltähän se matkatoimisto sitten löytyi ja lähdimme lompsimaan sitä kohti.
Perille saavuttuamme aulavartija totesi, että matkatoimisto on kyllä joskus ollut siinä rakennuksessa, mutta on nyt muuttanut jonnekin Rockefeller Centerin kulmille, tarkempaa osoitetta hän ei tiennyt. Ei siinä sitten auttanut, kun ottaa puhelin kauniiseen käteen ja soittaa kotisivuilla olevaan numeroon toivoen, että numero ei ole muuttunut. Puhelimen toisessa päässä vastasi automaatti, joka pyysi painelemaan erinnäisiä numeroita. Lopulta naishenkilö vastasi puheluun ja ehdin sanoa vain “We tried to book a cruise online, but…”, kun ääni totesi, että olin soittanut väärään numeroon ja yhdistäisi oikealle henkilölle. Noh, kohta luurin päästä kuului miesäänellä: “Moshi, moshi”. Hmmm… “can you speak english?” -totesin. Ja taas yhdistettiin seuraavalle henkilölle. Kolmas naishenkilö sitten osasikin auttaa ja pyysi meitä tulemaan toimistolle, joka onneksi sattui olemaan parin korttelin päässä. Aulassa oli tiukka turvavalvonta ja jouduimme antamaan kaikki tietomme vartijoille ja otettiin meistä vielä valokuvatkin.
Aulatsekkauksen jälkeen suuntasimme kurssimme 9. kerrokseen, jossa meitä oli vastassa japanilainen hienoon pukuun pukeutunut mies. Hän ohjasi meidät istumaan marmorista hohtavaan aulaan ja pyysi odottamaan siinä. Hetken päästä japanilainen naishenkilö (jonka kanssa olin juuri puhunut puhelimessa) tuli paikalle ja kysyi kuinka voi meitä auttaa. Selitimme asiamme ja nainen poistui huoneeseensa pyytäen meitä odottamaan aulassa. Siinä marmoroitua ja kullattua aulaa pällistellessämme useampi japanilainen virkailija kävi meitä nurkan takaa kurkkimassa ja ihmettelemässä. Kyllä se vähän pisti ihmettelemään, mutta emme vaivanneet päätä asialla sen enempää. Virkailijamme kävi vähän väliä meiltä kyselemässä lisätietoja ja oli erittäin ystävällinen koko ajan. Lopulta, kun olimme saaneet risteilyn varattua ja teimme lähtöä hän kysyi, että “ Kuinka ihmeessä te meille päädyitte? Olemme japanilaisille business luokan -matkailijoille suunnattu matkailuyritys, joka ei ota asiakkaita henkilökohtaisesti vastaan, vaan hoitaa kaikki varaukset puhelimitse.” Öh, no se selittikin monta asiaa 🙂
Risteilyhankinnoissa olikin päivä jo vierähtänyt paremmalle puolelle ja päätimme suunnistaa Central Parkiin kävelylle. Näimme Strawberry Fieldsin, John Lennonin muistolaatan ja lammella olevia soutajia. Päivän päätteeksi varailimme matkaamme jatkoa seuraavanlanlaisesti: NYC-Orlando-Karibian risteily-Miami-San Francisco.
Kai se pitää meikäläisenkin täällä välillä vähän pölistä, ettei mene ihan höpinäksi 😀 Tekniikkaa on mukana reissulla ihan mallikkaasti, josta ajattelin avautua aina aika ajoin kaikkien muidenkin wannabe-nörttien ja reissaajien iloksi 😉 Tällä kertaa vuorossa puhelinliittymät sekä Skype. Pohjois-Amerikassa puhelinverkot toimivat vähän eri tavalla kuin Suomen maassa, katvealueet ovat ihan normaaleja vaikkapa ihan keskustassa, joten nyt ymmärrän paremmin elokuvien signaalinetsintäkohtaukset.
New Yorkissa reissaajalle voisin sanoa että ainakin Manhattanilla lienee helpompaa käyttää vapaita langattomia verkkoja, kuin puhelimen datapakettia. Tuntuu, että jopa 10 metrin pituisella pikkupuistolla on oma Wi-Fi ellei jopa omat kotisivut jossa kerrotaan sen historiasta (joku voipi korjata mitä tämä tarkoittaa hehtaareissa 😉 ). Toki tietoturva yms. asiat ovat sitten asia erikseen.
Nooh, tekniikasta kiinnostuneena löysimme aikamme kierreltyämme Prepaid-liittymän T-mobilelta joka toimii suojaamattomien puhelimien kanssa. Liittymään kuuluu 100MB surffausta 4G nopeudella kuukaudessa, jonka jälkeen se hidastuu 2G nopeuteen jolla lukee kyllä sähköpostit ja pakolliset sivut lataa muttei paljon muuta. Sinänsä liittymä on vähän turhan kallis ja vaikkakin sillä saa puhua rajattomasti Pohjois-Amerikassa, niin vaikea sille on käyttöä siltä saralta keksiä. Sim-kortti maksoi 10 taalaa ja kuukauden Prepaid-liittymästä piti pulittaa 50 taalaa. Onneksi sentään kurssi huitelee edelleen 1.4 tuntumassa joka helpottaa asiaa edes hieman.
Sprint ilmeisesti tarjoaa vastavaa puhelinliittymää 80 dollarin kuukausihintaan jossa voi surffata rajattomasti 4G nopeudella.
Näin hetken testanneena todettakoon, että Skype puhelut tuntuvat onnistuvan ilman isompia ongelmia. Mainittakoon kuitenkin tosin että viive voi kasvaa useampiin sekunteihin jos yhteys on huono, joten harkintaan jää missä ja milloin kannattaa esim. asiakkaille vastata. Lisäksi hommasin testiksi Skypen nettinumeron, joten meihin saa nykyään yhteyden Helsingin paikallispuhelinnumerolla ja me vastaamme aina kun netti tai datapaketti löytyy, muina aikoina puhelut ohjautuvat Skypen vastaajaan.
Hyvänä puolena paikallisen dataliittymän omistamisella voi sanoa, että paikannuksesta on ollut hyötyä. Esimerkiksi Androidista löytyvä navigaatio on aika pirun upea sovellus näin Nykistä käsin. Haittapuolena todettakoon vain että tietojen ajantasaisuus tuntuu olevan jonkinasteinen ongelma, liikkeet kun eivät tunnu olevan siellä missä pitäisi.
Endomondo ruutukaappaus
Endomondo taltioi lenkit suhteellisen mallikkaasti, tosin automaattinen pysähtymisen tunnistus piti ottaa pois päältä Central Parkin ”katvealueiden” takia, koska muuten se huusi lakkaamatta tauolle menemisestä tai sieltä poistumisesta.
Lisäksi on tullut kokeiltua normaaleita puheluita Skypen välityksellä sieltä ostetuilla krediiteillä. Puhelun hinnaksi tuntuisi tulevan juubaamisesta riippuen yleensä sellaista euron luokkaa, en nyt oikein osaa ottaa kantaa onko se nyt sitten kallis vai ei.
Ainoana haittapuolena liittymästä voisin tällä hetkellä mainita että puhelimessa näkyy kokoajan, että vastaajassa on viesti, mitä siellä siis ei ole eikä ilmoituksesta pääse eroon mitenkään. Näillä hetkillä muutamiin puhelinmalleihin, kuten tuohon omaan luuriin (HTC Sensation) on päivittymässä myös videoita tukeva versio Skypestä jota en ole vielä ehtinyt testaamaan. Palaan aiheeseen jos tarvetta ilmenee, saas nähdä miten homma toimii pallon toisella puoliskolla.
Joku voisi muuten fiksumpana kertoa miten tekstiviestit saa välitettyä johonkin toiseen numeroon?