Olimme useampana päivänä kävelleet 49-katua ja panneet merkille Eugene O’Neill -teatterin edessä olevan valtavan ihmisparven. Teatterissa pyörii komediamusikaali The Book of Mormon. Googlasimme yhtenä iltana kyseisen Broadwayshown ja selvisi, että kyseinen show on Southparkin luojien tekemä ja tällä hetkellä suosituin musikaali Broadwayllä.
Eilen sitten satuimme puolen päivän jälkeen vahingossa taas kyseiselle kadulle ja huomasimme, että nyt teatterin edessä oli vain kahdeksan ihmisen jono. Tämän lisäksi kadun reunalla punaisen aidan sisällä istui kasa ihmisiä, mutta he eivät näyttäneet jonottavan, joten päätimme huviksemme mennä jonon jatkoksi ja katsoa, jos vaikka saisimme liput illan näytökseen.
Satuin kuulemaan jonossa edessä olevien naisten keskustelun, jossa toinen kertoi toiselle yrittävänsä saada liput syyskuulle. Toinen totesi tähän epäuskoisesti: “good luck with that“. Nainen tähän sitten korjasi, että “niin siis vuodelle 2012.” Tässä vaiheessa katselimme toisiamme epäuskoisesti ja päätimme, että jono on niin lyhyt, että ei se ota jos ei annakaan. Vähän aikaa jonossa seistyämme paikalle tuli teatterin turvamies, joka kyseli mitä lippuja kukin jonottaa. Tässä vaiheessa meille selvisi, että olemme väärässä jonossa. Kyseisestä jonosta jonotettiin vain tulevia lippuja, joka siis käytännössä tarkoitti ensi vuoden lippuja. Jonoja oli kolme lisää: arvontajono, seisomapaikkojen jono ja peruutuslippujen jono.
Emme vieläkään oikein tajuneet, mitä mikin jono tarkoitti, mutta valitsimme peruutuspaikkajonon, johon pääsimme heti ensimmäisiksi. Peräämme alkoi kertymään jonolle jatketta ja siinä sitten alettiin keskustelemaan keskenämme. Meille selvisi, että punaisen aidan sisällä istuvat ihmiset jonottavat musikaaliin halpoja seisomapaikkoja, ja ovat tulleet jonottamaan jo kuudelta aamulla. Arvontajono taas oli sitä varten, että ennen jokaista näytöstä arvotaan kymmenkunta lippua, joiden voittajat saavat ostaa liput halvempaan hintaan. Sitten on meidän peruutusjono, joka tarkoitti sitä, että jos joku sattuu perumaan tulonsa, niin saamme ostaa peruutetut liput normaaliin hintaan. Mitään takeita sille, että saisimme lipun ei ollut.
http://www.youtube.com/watch?v=heNsdBOF_uI
Jonottaessa vierähti useampi tunti ja meille Cancellation-jonossa oleville syntyi hyvä yhteishenki. Siinä seistessä meille selvisi myös, että kyseinen musikaali on voittanut 9 Tony Awardsia, joka on kuulemma “teatterin Oscar-palkinto”. Tässä myös yksi syy kovaan kysyntään. Meille kerrottiin, että jos peruutuspaikkajonossa jonotti parina, toinen sai osallistua myös arvontaan. Päätinpä yrittää minäkin onneani ja heitin nimilappuni arvontakoneeseen.
Arvonta suoritettiin kaksi tuntia ennen esityksen alkua ja ihmisiä osallistui arvontaan n. 100, joten mahdollisuudet olivat todella pienet. Ei arpaonni kohdannut tällä kertaa, mutta onneksi olimme kärjessä silti peruutuspaikkojen suhteen, joten toivoa oli vielä. Lopulta tuntia ennen esityksen alkua meidät päästettiin sisään jonottamaan ja peruutuspaikkoja alettiin myymään. Onneksemme peruutuspaikkoja oli tullut ja me saimme niistä parhaimmat: viidenneltä riviltä alatasolta! Seuraavat saivat liput ylätason bokseista, jossa on rajoitettu näkyvyys lavalle. Usean tunnin jonotus siis lopulta kannatti!
Teatterin sali oli pienempi kuin Spider-Manissa, mutta se oli kuitenkin yhtä hieno ja koristeellinen. Musikaali kertoi kahdesta mormonista, jotka lähtevät lähetysretkelle Ugandaan. Tarinassa tehtiin komediaa mormonien kustannuksella erittäin nokkelalla ja hauskalla tavalla. Joseph Smithin opit sekä mormonien “käännyttämismetodit” olivat keskeisenä tekijänä. Tarina oli paikoin niin hauska, että nauroin vedet silmissä. Täydet pisteet taas roolivalinnoille sekä lavastukselle. Go Broadway go! Musikaali oli todellakin tuntien jonottamisen arvoinen.
