Ja taas lentokentällä. Tällä kertaa suuntana Thaimaa, Bangkok. Alunperin oli tarkoitus kierrellä Vietnamissa enemmänkin, mutta matkaväsymys iski emmekä jaksaneet lähteä Mui Ne:ta pidemmälle seikkailemaan. Tulihan tässä kuitenkin nähtyä suurkaupungin syke ja pikkukaupungin rantaelämä, joten onhan siinäkin. Vietnamista yleisesti täytyy sanoa, että aivan ihana paikka! Ihmiset ovat ystävällisiä, ruoka hyvää ja ostokset halpoja.
Meikäläinen on tässä ollut shoppailematta seitsemän kuukautta, joten eilen sitten annoin itselle luvan ja lapasistahan se lähti 🙂 Kuuden kilon edestä tuli matkalaukkuun lisää tavaraa ja ei meinannut kiinni mennä. Piti ostaa oikein lisää kiloja laukkuun, onneksi Air Asialla se onnistuu kätevästi netin kautta. Muutenkin on kyllä hyvä lentoyhtiö. Vaikka minkälaisia lisäpalveluja on ostettavissa, lennon päivien siirrot onnistuu ja kaikki voi tehdä netin kautta. Tuossa vähän suunnittelimme tulevaakin ja ostimme 22.2. lennot Phuketista Pariisiin! Hetken mielijohteessa ja halpojen hintojen perässä tulee tämmöisiä älynväläyksiä. Vielä on asiasta ihan hyvä fiilis, mutta katsotaas, kun on aika jättää aurinkorannat, että miltä Ranskan kylmyys maistuu.
Mitäs kivaa sitä jäikään Vietnamista mieleen…hmmm…Mitä tuossa juttelimme paikallisten kanssa, niin täällä palkkataso on Indonesiaa korkeampi. Porukka tienaa semmoista 400 usan dollaria per kuukausi. Erehdyin kysymään eräältä tytöltä, että onko hän opiskelija (kun ei täällä ikää osaa arvioida) ja hän katsoi minua pitkään ja sanoi, että ei todellakaan hän on 28-vuotias. Minä siihen sitten kerroin, että itse olen 33 ja valmistuin toiseen ammattiin vasta alle vuosi sitten. Siitä sitten alkoi keskustelu, ettei Vietnamissa ole aikuisopiskelua ollenkaan tai ainakin se on erittäin hankalaa ja epätavallista. Yleisesti vietnamilaiset eivät osaa puhua englantia ja kommunikointi oli joskus todella turhauttavaa. Eli heti, kun löytyi joku joka enkkua osasi, niin piti tentata vähän näitä perusjuttuja. Alkoholin juonnille ikäraja on 18-vuotta, mutta käytännössä sitä ei valvota. Kuulemma, jos baareissa sinulla on erittää henkilöllisyystodistus, että olet täysi-ikäinen, niin saat juomista alennusta. Muuten sillä ei ole vaikutusta mihinkään suuntaan.
Toisin kuin Balilla, Vietnamissa tulee olla jokaisessa talossa talon numero ja osoite, mikä oli kyllä erittäin hyvä juttu. Suurkaupungissa eksyy muutenkin helposti, joten nyt pysyi suurinpiirtein kärryillä, että missä oltiin menossa. Sähkölinjat täällä ovat hurjia. Katujen päälle vedetyssä johtomeressä ei ole päätä eikä häntää, vaan sadat johdot on vaan kasattu yhteen pinoon. Aina, kun uusi johto tarvitaan, niin se vedetään koko matkalta uusiksi. Eipä huvittaisi olla sähkömies tuolla.
Kierrätystä täällä ei harrasteta minkäänlaista ja roskia heitellään kaduille ja mereen. Monet rannat olivat täynnä muoviroskaa ja sen takia täysin uimakelvottomia. Vietnamissa ei kuulemma saa pankkilainoja, joten jos haluaa esimerkiksi asunnon ostaa, niin siihen tulee säästää rahat. Näin nuoret parit joutuvat asumaan yleensä ensin jomman kumman vanhemmilla, ennen kuin voivat muuttaa omaan asuntoon.
Lentokentästä vielä. Aika jännä, että Balin lentokenttä oli paljon isompi, eläväisempi ja siellä oli paremmat ostosmahdollisuudet kuin Saigonissa. Täällä ei soi musiikkikaan, mutta onneksi perinteeksi tulleen puolen kilon m&m-pussin sai sentäs ostettua. 🙂 Ja nyt koneeseen!
