Uuden-Seelannin takapajuisuus nettiasioissa

Ninety mile beach - Tasmaninmeri - Uusi-SeelantiAlku vaikutti oikein lupaavalta. Heti Aucklandin lentokentän passi- ja viisumitarkastuksista selvittyämme portilla oli vastassa kahden eri puhelinliittymäyrityksen edustajat. Hetken siinä juteltuamme selvisi kuitenkin, että parhaimmillaan puhelinliittymiin sai nettiä 2 GB kerrallaan, joka maksoi 50 NZD (+ SIM-kortti 20 NZD). Jaahasta. Eipäs tuo paljon ole, mutta ostimme paketin ja päätimme, että käytämme ahkerasti nettikahviloita sekä hotellien yhteyksiä. Päästyämme hotellille meille selvisi, että kaikki hotellit, kahvilat sun muut yhteyksiä tarjoavat paikat veloittavat yhteyksistä erikseen, kukin omalla hinnastollaan. Veloituksen lisäksi käyttö on rajoitettu esim. 20 MB kerrallaan tai vaihtoehtoisesti tuntiin. Eli jos tulee tunti täyteen ennen 20 MB kulutusta, niin yhteys katkeaa, ennen kuin koko määrää on käytetty. Hinnat ovat myös sikamaisen kalliita. Hotellit veloittavat kyseisestä määrästä keskimääkin 15-40 NZD ja kahvilat 10 NZD ylöspäin.

Ihmettelimme ääneen muuten niin kehittyneen maan jälkeen jääneitä nettiasioita ja meille kerrottiin, että verkkoasiat olivat alun perin valtion hallinnassa, kunnes ne yksityistettiin yhdelle palveluntarjoajalle (muistaakseni Telecomille).

Olemme olleet täällä kymmenen päivää ja meillä on kolmas tuollainen 2 GB/50 NZD -paketti menossa… Ensimmäisen pakettimme käytimme vahingossa parissa tunnissa kiitos automaattisten varmuuskopiointien ja tietoturvapäivitysten. Tästä syystä emme voi aina päivitellä kuvia ja videoita Uuden-Seelannin teksteihimme, vaan lisäilemme niitä sitten Australiassa tai jos täällä tarjoutuu siihen mahdollisuus. Toivottavasti Ozissa on nettiasiat ajan tasalla!

Hobittien asuinsijoilla

Tässä istun vänkärin penkillä ja kirjoittelen blogia. Olemme juuri ajamassa kohti New Plymouthin kraateria, nelisen tuntia ajoa siis edessä. Täällä on samat mittayksiköt käytössä kuin Suomessakin, joten matkojen hahmottaminen on helpompaa. Toisaalta täällä on tiet niin kiemuraisia, että vaikka kilometrimäärä onkin tarkasti tiedossa ei matka-aikaa voi arvioida. Uuden-Seelannin murteestakin alkaa jo saamaan selvää, vaikka USA:n jälkeen tuntuikin, että täällä puhe on pelkkää puuroa.

Kävimme eilen vierailemassa Shiressä ja uuden Hobitti-elokuvan kuvauspaikalla. Lord of the Ringsien kuvausten jälkeen Shire purettiin luonnolliseen tilaansa, mutta nyt se on rakennettu uudelleen Hobitti-elokuvan kuvauksia varten. Turisteja päästetään kuvauspaikalle vain vähän aikaa ennen kuvausten alkua ja kenellekään ei ole kerrottu milloin kuvaukset alkavat, ei edes työntekijöille. He kertoivat, että joku päivä heidän vain käsketään lopettaa työskentely sen kummempia varoittamatta. Hobbiton sijaitsee Matamatassa suurella lammasfarmilla. Paikka on yhtä maagisen näköinen luonnossa kun se on elokuvissakin. Ruoho on oikeasti todella vihreää ja maisemat ovat satumaisia. Turistien vierailulla alueelle on hyötynsäkin, me nimittäin tallailimme tarkasti merkittyjä reittejä, joihin syntyi herra Jacksonin haluamia polkuja.

Jokainen yksityiskohta oli suunniteltu pientä piirtoa myöten ja hobittien talot näyttivät todella kotoisilta. Opas kertoi, että pienetkin tekijät Tolkienin luomasta maailmasta on yritetty toteuttaa, koska alkuperäistä tekstiä on haluttu kunnioittaa. Tällöin myöskään Tolkienin fanit eivät pääse liiaksi kritisoimaan elokuvia. Esimerkiksi Bag Endiä kukkulalta katseleva tammi oli ostettu erikseen läheiseltä tilalta. Puu oli kuollut, mutta se näytti juuri oikealta, joten se pilkottiin ja kasattiin uudelleen rautapalkkien ja -lankojen sekä nippusiteiden avulla. Puun lehdet tilattiin Taiwanista ja ne liitettiin puuhun yksitellen.

Saimme myös kuulla hauskoja tarinoita todellisista faneista, joita oli ollut kierroksilla. Yksi nuori mies oli ostanut myymälästä 800 NZD LotR-sormuksen, jonka jälkeen oli matkustanut helikopterilla ”Mordorin” ylle ja pudottanut sormuksen kraateriin. Eräs pariskunta taas oli hallinnut haltiakielen niin hyvin, että mies oli tulkannut englantia puhumattomalle vaimolleen oppaan puheet haltiakielellä. Yleistä on kuulemma myös, että turistit saapuvat kierrokselle hobiteiksi pukeutuneina.

Hobbiton näytti olevan viimeistelyä vaille valmis, joten varmaan kuvaukset alkavat heti kesän tultua ja kukkien puhjettua näyttävimpään loistoonsa. Ihan mieletön kokemus tällaiselle keskinkertaisillekin Lord of the Rings faneille!