Alku vaikutti oikein lupaavalta. Heti Aucklandin lentokentän passi- ja viisumitarkastuksista selvittyämme portilla oli vastassa kahden eri puhelinliittymäyrityksen edustajat. Hetken siinä juteltuamme selvisi kuitenkin, että parhaimmillaan puhelinliittymiin sai nettiä 2 GB kerrallaan, joka maksoi 50 NZD (+ SIM-kortti 20 NZD). Jaahasta. Eipäs tuo paljon ole, mutta ostimme paketin ja päätimme, että käytämme ahkerasti nettikahviloita sekä hotellien yhteyksiä. Päästyämme hotellille meille selvisi, että kaikki hotellit, kahvilat sun muut yhteyksiä tarjoavat paikat veloittavat yhteyksistä erikseen, kukin omalla hinnastollaan. Veloituksen lisäksi käyttö on rajoitettu esim. 20 MB kerrallaan tai vaihtoehtoisesti tuntiin. Eli jos tulee tunti täyteen ennen 20 MB kulutusta, niin yhteys katkeaa, ennen kuin koko määrää on käytetty. Hinnat ovat myös sikamaisen kalliita. Hotellit veloittavat kyseisestä määrästä keskimääkin 15-40 NZD ja kahvilat 10 NZD ylöspäin.

Ihmettelimme ääneen muuten niin kehittyneen maan jälkeen jääneitä nettiasioita ja meille kerrottiin, että verkkoasiat olivat alun perin valtion hallinnassa, kunnes ne yksityistettiin yhdelle palveluntarjoajalle (muistaakseni Telecomille).

Olemme olleet täällä kymmenen päivää ja meillä on kolmas tuollainen 2 GB/50 NZD -paketti menossa… Ensimmäisen pakettimme käytimme vahingossa parissa tunnissa kiitos automaattisten varmuuskopiointien ja tietoturvapäivitysten. Tästä syystä emme voi aina päivitellä kuvia ja videoita Uuden-Seelannin teksteihimme, vaan lisäilemme niitä sitten Australiassa tai jos täällä tarjoutuu siihen mahdollisuus. Toivottavasti Ozissa on nettiasiat ajan tasalla!