Menoa ja meininkiä Miamissa

South Beach - Miami BeachRanta, lämpöä, ravintoloita ja aurinkoa. Niistä on hyvä lomakohde tehty ja niitä Miami Beachilla riittää. Miami Beach on n.14 kilometrin mittainen saarikaupunki Miamin itäpuolella. Hotellimme sijaitsee South Beachilla Ocean Drivella, joka on ihan rannan vieressä kulkeva koko eteläisen alueen mittainen tie. Tien toisella puolella on oikeastaan pelkkiä hotelleja ja ravintoloita ja toisella puolella ranta.

Ocean Drivesta tulee mieleen Välimeren rantakohteet vieri vieressä olevien ravintoloiden ja niiden sisäänheittäjien vuoksi. Jokaisessa ravintolassa on aamusta alkava happy hour ja erilaisia tarjouksia drinkkien suhteen. Juomat ovat valtavan kokoisia ja toinen toistaan ilosemman värisiä. Illan lähestyessä musiikin volyymi kohoaa ja terassit täyttyvät nuorisosta. Jos ei siedä melua kannattaa majoittua vähän syrjemmälle Ocean Drivesta. South Beachin rannoilla voi bongailla myös julkkiksia. Pari päivää sitten täällä oli nähty Cameron Diaz polskimassa ja ottamassa aurinkoa.

Ja eikun vesille - Miami BeachKävimme tänään tutustumassa Miamiin turistibussilla ja veneellä. Bussi kierrätti meitä ympäri Downtownia pysähtyen Coconut Grovella ja Little Havanassa. Coconut Grove on alue Miamin eteläosassa, jossa on korallista tehtyjä hienoja taloja ja on siellä myös ostoskatu, CocoWalk, pienine liikkeineen. Little Havana taas on keskustan länsipuolella sijaitseva alue, jossa asuu lähinnä Kuubasta tulleita maahanmuuttajia. Siellä on hienoja seinämaalauksia ja pikku ravintoloita, joista saa muun muassa todella suuria kuubalaisia leipiä ja tietenkin sikareita.

Shakiran koti - Miami BeachMatkamme jatkui veneellä, jolla kiersimme muun muassa Star Islandin, johon pääsee asumaan vain julkkikset. Näimme Shakiran, Madonnan, Cherin sekä usean muun tähden luksuskodit. Kalleimman saarella olevan talon arvo on 63 000 000 dollaria! Ei ihan kenen ulottuvilla tahansa.

Venekruisailun jälkeen meillä oli pari tuntia aikaa kulutettavana ennen paluumatkaa, joten päätimme käydä testaamassa Miamin Downtownia kiertävän ilmaisen metrosysteemin Metromoverin. Metromoverin metrot ovat pieniä, ilman kuljettajia liikkuvia vaunuja, jonka kiskot kulkevat korkealla alla olevaa liikennettä häiritsemättä. Sillä on kolme eri reittiä, joilta pääsee kätevästi vaihtamaan muihin kulkuneuvoihin. Vaunuissa oli myös ilmainen wi-fi, jota useat näyttivät käyttävän hyväkseen.

Paluu Miami Beachille ei sujunut ihan odotetun mukaisesti. Bussimme piti tulla neljältä meidät hakemaan, mutta vielä viideltäkään sitä ei näkynyt eikä kuulunut. Lopulta oudosti ääntelevä ja viimeisillä voimillaan liikkuva auto ajoi paikalle ja sammahti siihen. Ei puhettakaan, että auto olisi enää käynnistynyt. Siinä sitä sitten ihmeteltiin ja noin tunnin odottelun jälkeen kilpailevan firman auto vei meidät takaisin hotelleille.

Tästä tuli taas mieleen, että viime kesäisestä Route 66 -matkasta ja tämän kesäisestä USA kiertelystä oppineena taidamme käyttää tästä lähtien vain Gray Linen turistikierroksia. Niillä on jokaisessa turistikohteessa hienot yleensä kaksikerroksiset ja avokattoiset hop on – hop off -bussit ja loistavan humoristiset turistioppaat. Tämän turistikierroksen (Miami Adventures) opas oli meksikolainen, joka puhui todella huonoa englantia, bussi oli pieni ja ylibuukattu, joka lopulta vielä hajosi. Ei siis kannata välttämättä ostaa sikana säkissä sitä matkaa mitä hotellilta suositellaan, vaan kannattaa vähän selvitellä millainen opasreissu on kyseessä.

Risteilyä Karibialla

Puitteet kohdillaan - Carnival Destiny - Karibian risteilyAruba, Jamaica, oh I wanna take you. Bermuda, Bahama, come on pretty mama… Beach Boysien klassikko soi päässä saapuessamme taksilla Miamin satamaan. Edellinen yö tuli vietettyä kauheimmassa hotellissa (paremminkin motelli), jossa olemme koskaan olleet, mutta yksi yö nyt menee vaikka päällään seisten, joten emme antaneet sen haitata tunnelmaa. Olimme varautuneet viettämään sataman lähtöselvityksessä useita tunteja, mutta turvatarkastukset, avainten luovutukset sun muut oli järjestetty niin jouhevasti, että olimme laivassa jo puolen tunnin kuluttua satamaan saapumisesta. Huoneisiin ei päässyt vielä pariin tuntiin siivouksen takia, mutta yläkannella oli valmiina odottamassa neljä eri buffettia notkuvine pöytineen, johon menimme odottamaan huoneen valmistumista. Matkatavaroistakaan ei tarvinnut huolehtia itse, vaan laukut jätettiin satamaan tullessa turvatarkastettavaksi ja toimitettiin myöhemmin suoraan huoneisiin.

Meri - Carnival Destiny - Karibian risteilyOnpahan laivalla kokoa! 12 kerrosta korkean ja 272 metriä pitkän laivan kyytiin mahtuu 2700 matkustajaa. Huoneisiin toimitettiin päivittäin seuraavan päivän ohjelma, josta pystyi valitsemaan mieluisensa. Tarjolla oli kaikkea live-esiintymisistä kilpailuihin, stand uppiin ja elokuviin. Laivalla oli neljä uima-allasta porealtaineen, useita buffetteja, ravintoloita, grillejä, pitserioita sekä sushibaari, joista pystyi valitsemaan mitä milloinkin teki mieli. Ja kaikki oli tietenki ilmaista, vain alkoholijuomista laskutettiin erikseen. Huoneemme oli alimmalla kannella ja ikkunasta näkyi Karibianmeren aaltojen loiske. Huone oli siisti ja viihtyisä beigen ja kullansävyisine sisustuksineen sekä eläinhahmoiksi muotoiltuine pyyhkeineen.

Pilvet - Carnival Destiny - Karibian risteilyRisteilyllä oli eri ilmapiiri kuin Ruotsin ja Tallinnan vastaavilla. Täällä pääpaino oli ruoassa ja erilaisissa ohjelmanumeroissa. Ruokaa oli tarjolla todella paljon ja kaikki näytti niin hyvälle, että jokaista lajia olisi tehnyt mieli maistaa. Salaattipöydät, pääruokapöydät ja jälkiruokapöydät näyttivät toinen toistaan houkuttelevimmilta. Tästä varmaan johtuikin, että useat seurueet kasasivat pöydät täyteen ruokia jättäen lopulta suurimman osan syömättä. Voi vain kuvitella millaisia määriä ruokaa menee hukkaan näin isolla risteilyllä. Cocktaileja tarjoiltiin erikoisten lasien lisäksi esim. oransseista pallokalan muotoisista ”kupeista” ja kookoksiin kaiverretuista apinoista. Päivällä hankitut kalorimäärät oli hyvä käydä kuluttamassa kuntosalilla, jossa pystyi myös rentoutumaan saunassa. Ja pitihän sitä kasinollakin käydä pelaamassa pari peliä yksikätistä.

Katso koostevideo risteilystä.

Laivan henkilökunta oli erittäin ystävällistä ja tuli usein juttelemaan niitä näitä. Yksikään jututtamamme henkilökunnan jäsen ei ollut amerikkalainen, vaan kokoonpano oli kasaantunut ympäri maailmaa. Jututimme muun muassa etelä-afrikkalaista, turkkilaista, meksikolaista, irlantilaista ja vietnamilaista naista sekä perulaista miestä. Oikein kunnon sekoitus erilaisia kulttuureja, kieliä ja ulkonäköjä.

Yöllä kannella - Carnival Destiny - Karibian risteilyKaribialla seilaavia risteilyjä on moneen eri makuun pituuksien ja teemojen suhteen. Risteilymme oli perinteinen viiden päivän risteily, joka pysähtyi Jamaikalla ja Caymansaarilla. Risteily ei myöskään yleisen luulon mukaan ollut kallis, vaan täysihoidon sai n. 100 dollarilla/päivä. Ikäjakauma oli laidasta laitaan, joten mistään eläkeläisristeilystä ei ollut kyse. Ja täytyy sanoa, että laivalla pystyi todella rentoutumaan ja nollaamaan itsensä. Koska meillä ei ollut nettiä käytössä (kalliin hinnan vuoksi) eikä puhelimessa kenttää sai/joutui keskittymään ihan muihin asioihin. Raha ei myöskään laivalla liikkunut, vaan ostokset tehtiin kortilla, johon oli ennen risteilyn alkua avattu tili. Kortti toimi samalla maihinnousu- ja ovikorttina sekä henkilötodistuksena. Todella vapauttavaa!

Caymansaarten kirkkaat vedet

Rantaviivaa laivasta - Grand Cayman - CaymansaaretHeräsimme aamulla 7.15 kuulutukseen, että olemme perillä Grand Caymanilla. Ei siinä muuta kuin vaatteet niskaan ja aamupalan kautta saareen tutustumaan. Väkiluvultaan 52 000 asukkaan Caymansaaret kuuluvat Britannialle ja Grand Cayman on suurin kolmesta saariryhmään kuuluvasta saaresta. Pieni alus kuljetti meidät laivalta satamaan ja jos mahdollista, niin vesi oli siellä vieläkin kirkkaampaa ja turkoosimpaa kuin Jamaikalla.

Pienet ja suuret sateenkaaren väreissä loistavat kalat uiskentelivat veneen vierellä ja näyttivät saattavan venettä satamaa kohti. Pian totuus kuitenkin selvisi, kun veneen kuljettaja kaivoi kätköistään leipäpussin ja heitteli leipäpaloja kaloille. Kalojen keskuuteen syntyi kunnon kuhina, kun kaikki hyökkäsivät samaa suupalaa kohti. Näköjään olivat tottuneet saamaan veneistä makupaloja ja sen vuoksi uiskentelivat vierellä.

Shoppailua - Grand Cayman - CaymansaaretCayman Saarilla olisi ollut tarjolla muun muassa delfiinien kanssa uintia ja sukellusta. Laivalta ostettuna hinnat olivat melkoisen kalliita, mutta satamasta retkiä olisi saanut paljon halvemmalla. Budjettisyistä jätimme retket väliin ja tutustuimme vain Grand Caymanin keskustaan. Tunnelma Jamaikaan verrattuna oli virallisempi ja enemmän amerikkahenkinen. Ihmiset olivat ystävällisiä, mutta eivät samalla täysin huolettomalla ja rennolla tavalla kuten Jamaikalla. Keskustassa oli paljon pieniä putiikkeja ja kahviloita, joissa hinnat näyttivät olevan varsin kohtuullisia. Saaren reunalla hohti valkoinen pitkä hiekkaranta kutsuen turisteja luokseen. Harmi, että tunnit päivässä ovat rajallisia ja kaikkialla ei ehtiny käydä.

Jamaikan taikaa, Ocho Rios!

Satama - Ocho Rios - JamaikaI don’t like reaggae, oh no, I love it! Maanantaiaamuna laiva laski ankkurinsa Ocho Rioksen satamaan. Nimi Ocho Rios tarkoittaa kahdeksaa satamaa. Se oli ennen 8000 asukkaan kokoinen kalastajakylä, mutta tulee nykyään toimeen turismilla. Maissa oli aikaa vain reilu viisi tuntia, joten jouduimme valitsemaan lähdemmekö katsomaan nähtävyyksistä esimerkiksi Bob Marleyn taloa tai vesiputousta vai jäämmekö rannalle.

Hiekkaranta - Ocho Rios - JamaikaEmme olleet ottaneet nähtävyyksistä etukäteen selvää sen enempää ja merivesi näytti niin kirkkaan siniseltä ja houkuttelevalta tuona kuumana päivänä, että päädyimme rannalle palmujen katveeseen. Valkoinen rantahiekka tuntui pumpulilta upotessa varpaiden väliin ja merivesi oli ihanan viileää. Paikallisilla oli vapaapäivä, joten heitäkin oli rannalla suurin joukoin. Ei tarvinnut kauaa paikalla istua, kun jo tultiin tarjoamaan ”savuja”. Kolmella US dollarilla olisi saanut sätkän, jonka olisi kuulemma voinut rannalla pössytellä.

Ranta-asutusta - Ocho Rios - JamaikaKaijuttimista kuului Bob Marleyn musiikkia ja tunnelma oli todella rento. Näytti, ettei kenelläkään ole kiire minnekään. Välillä vierestä kuului paikallisten puheensorinan seasta ”okei maan – no worries” ja ” relax maan”.  Siinä istuessani ja katsellessani ympärillä nousevia vihreitä metsän peitossa olevia vuorenseinämiä muistui mieleeni lapsena näkemäni elokuva Cool Runnings, joka on tositapahtumiin perustuva tarina Jamaikan rattikelkkajoukkueesta. Elokuvassa on kohtaus, jossa joukkue harjoittelee vastaavanlaiselta vuorelta kelkalla laskua. Ei ihan samanlainen harjoittelualusta kuin oikea jäärata, mutta Olympialaisiin asti kuitenkin pääsivät! 🙂

Jim Morrisonin synnyinsijoilla Melbournessa

MiamiIkkunasta siintää Fort Lauderdale, olemme istuneet bussissa neljä tuntia matkalla kohti Miamia. Päivä alkoi leppoisasti aamu-uinnin ja altaalla loikoilun merkeissä, kunnes mieltämme alkoi askarruttaa huomisen Karibian risteilyn aikataulu. Kyytimme (Florida Shuttle Transportation) oli tarkoitus lähteä aamulla puoli kahdeksalta ja olla perillä puoli kahdeltatoista, laiva lähtee Miamin satamasta neljältä. Aloimme käymään uudelleen läpi Carnival Cruisen sivustoa ja selvittämään miten laivaan nousu oikein tapahtuu. Kävi ilmi, että samasta satamasta samaan aikaan lähtee monia risteilyaluksia ja  turvatarkastuksia on useampi ennen kuin pääsee tekemään check innin. Sivuilla luki, että check in tulee olla tehtynä 1,5 tuntia ennen laivan lähtöä, mutta mitään osviittaa ei annettu siitä, kuinka kauan turvatarkastuksissa menee aikaa.  Päätimme, että varmuuden vuoksi matkaan on lähdettävä jo tänään.

Grayhound LinesErinnäisten bussifirmojen sivustoilla seikkailun jälkeen huomasimme, että ainoa bussi, joka kulkee Miamiin vielä saman päivän aikana on tunnin päästä lähtevä Greyhoundin bussi. Sivustolla myös luki, että paikalla on oltava tuntia ennen, mutta päätimme ottaa riskin. Pakkasimme äkkiä laukut, tilasimme taksin ja ajoimme Melbournen kentälle, josta bussit lähtevät. Onneksi bussi oli myöhässä, joten ehdimme siihen mainiosti ja tässä sitä nyt istutaan. Grayhoundin bussit ovat samaa hintaluokkaa kuin Florida Shuttlekin, tällä yhtiöllä vain ei ole ovelta-ovelle palvelua. Näistä taas toisaalta löytyy ilmainen Wi-Fi, jonka avulla ajan saa kulumaan vallan mainiosti.

Melbourne oli aika hiljainen ja syrjässä oleva paikka. Hotellia varatessamme ajattelimme, että kolmen kilometrin matka bussipysäkille ei ole vaikea matka silloin tällöin käveltäväksi, mutta kyllä se melkein 40 asteen helteessä on aika ylitsepääsemätöntä. Yhtenä pilvisenä päivänä kävelimme 12 kilometrin matkan ostoskeskukseen ja takasin ihan urheilumielessä. Muuten viikko vierähti hotellin altaalla ja rannalla loikoillen, leffassa käyden ja töitä tehden.

Tulipalo - Melbourne - FloridaViikon alussa saimme myös hieman jännitystä elämään, kun puolen yön aikaan alkoi hotellin hälytysjärjestelmä soimaan. Katselimme ikkunasta pihalle ja ihmettelimme mitä oikein tapahtuu. Ihmisiä juoksi pihalla edes takaisin ja lopulta mekin uskalsimme ulos katsomaan mistä on kyse. Meitä lähellä olevan toisen kerroksen huoneiston sprinklerit olivat menneet päälle ja huoneen sisältä tulvi vettä pihalle. Ihmiset kantoivat tavaroitaan ulos huoneiston vieressä ja alapuolella olevista huoneista ja kohta palokuntakin oli jo paikalla. Usean tunnin kuluttua palokunta poistui paikalta ja meille selvisi, että yhteensä kuusi huonetta oli tuhoutunut palon seurauksena, mukaan lukien naapurihuoneistomme. Välillä sitä sattuu ja tapahtuu. Huomenna alkavasta risteilystä ei ole ehtinyt muodostua minkäänlaisia ennakko-odotuksia. Saapas nähdä mitä siitä tulee 😉