Hämis Broadwayllä

Lähde: Broadway.comPuoli vuotta tätä hetkeä oli odotettu ja tänään se vihdoin oli käsillä! SPIDER-MAN! Olin tarkoituksella jättänyt lukematta arvostelut kyseisestä produktiosta, mutta korviini siitä huolimatta kantautui erilaisia kommentteja ohjauksesta ja käsikirjoituksesta sekä tietoja henkilöloukkaantumisista ja shown väliaikaisesta peruuttamisesta. Musikaali herätti alunperin mielenkiintomme, koska kuulimme, että U2:n Bono ja the Edge säveltävät siihen musiikkia. Toinen mielenkiinnon herättäjä oli sen tähänastisen Broadwayhistorian suurin budjetti, joka ylitti reippaasti yli 40 miljoonan dollarin. Tämä oli ensimmäinen wow-efektini musikaalin suhteen. Pakkohan tuo on nähdä! Siitä sitten vain lippuja metsästämään. Harmikseni huomasin,  vaikka luulin olevani ajoissa lippujen hankinnan suhteen (n. 4kk ennen haluttua päivää), olevani myöhässä. Halusin liput nimittäin välttämättä 3-vuotis hääpäivällemme 12.7. Aloitin viikon kestävän kirjeenvaihdon Broadwayn lippupalvelun kanssa ja lopulta onnistuin saamaan peruutuspaikat kyseiselle päivälle. Paikatkaan eivät olleet huonot: alatasolla keskellä kenttää.

Lähdimme innoissamme illalla kävelemään kohti 42-katua ja Foxwoods-teatteria. Noudimme will callilta liput ja menimme teatterin eteen muodostuneen jonon jatkoksi. Teatterin edessä oli iso kyltti “Sold Out” ja ilman lippua jääneet ihmiset kyselivät jonossa olijoilta olisiko joku valmis myymään lippunsa. Kukaan ei ollut. Ilta-aurinko paistoi selkäämme ja jännistys tiivistyi.

http://www.youtube.com/watch?v=75Buk7WGq9g

Sisään päästyämme istuimme tummanpunaisille samettisille penkeille ja tutkailimme teatteria sekä lavaa. Valokuvaus oli tietenkin kielletty, mutta pitihän sitä yksi kännykuva “esiripusta” ottaa. Valot himmenivät ja esitys alkoi. Lavasteet oli rakennettu todella suuriksi ja Marvelin henkeen sarjakuvamaisiksi. Henkilövalinnat olivat osuneet nappiin ja hahmoihin pystyi samaistumaan helposti. Kovaääninen musiikki ja surround-äänet kaappasivat katsojan mukaan tarinaan. Lavasteet vaihtuivat tiuhaan tahtiin ja jättimäiset liikkuvat screenit toivat esitykseen lisää syvyyttä. Spider-Man lenteli yleisön päällä turvaköysien varassa ja jo ensimmäisen esityksen puolivälissä huomasin tuijottavani esitystä suu auki. Kylmät väreet menivät kroppani läpi Arachnen laskeutuessa puoleen väliin lavaa ja alkaessa laulaa “Rise Abovea”. Koin toisen wow-efektini.

Lähde: Broadway.com

Tauon jälkeen esitys vain parani ja kulissit muuttuivat spektaakkelimaisemmiksi. Pahis Green Goblin oli kekseliäästi yhtäaikaa sekä hullu, nero, koomikko että pelottava hahmo. Spider-Man ja Green Goblin kävivät välillä yleisön joukossa, jolloin yleisö sai esiintyjiin sekä esitykseen ihan uudenlaisen kontaktin. Kaiken huipuksi esityksen lopussa Green Goblinin ja Spider-Manin välinen loppukamppailu käytiin yleisön päällä turvaköysien varassa temppuillen ja taistellen. Ihan uskomatonta! En ihmettele yhtään, miten loukkaantumisia on tullut niinkin paljon. Loppuablodit annettiin seisten hurraahuutojen saattelemana. Loppujen lopuksi wow-efektejä oli niin paljon, etten pysynyt enää perässä laskuissa. Suosikkihahmoikseni muodostuivat ehdottomasti Aracne sekä Green Goblin. Tämän ensikosketuksen Broadwayhyn jälkeen voin vain miettiä, että nähtävästi päästäksesi esiintymään Broadwaylle sinun tulee osata näytellä, laulaa, tanssia ja lentää! 😀

Koko matkan takasin kämpille kertasimme illan showta ja sen eri ulottuvuuksia. Koneen ääreen päästyäni oli pakko alkaa selvittämään enemmän musikaalin taustoista, jotka aikaisemmin tietoisesti olin jättänyt selvittämättä. Löysin seuraavaa: Musikaali aloitti esitykset marraskuussa 2010, mutta virallinen alkuilta oli vasta 14. kesäkuuta 2011. Tässä välissä Spider-Man ehti olla noin kuukauden tauolla tuotannollisista syistä. Tähän menennessä viisi ihmistä on loukkaantunut näytöksissä mukaan lukien alkuperäistä Arachnea näytellyt Natalie Mendoza, joka myöhemmin jätti roolin loukkaantumisten takia. Äänisuunnittelusta vastasi Jonathan Deans, joka on suunnitellut musiikit myös jokaiseen Cirque de Soleilin näytökseen.

Moshi Moshi

Jima PoetilaYritimme aamulla varata kuun loppupuolelle Karibian risteilyä, mutta varaus tyssäsi siihen, ettei Carnival Cruisen varausjärjestelmä hyväksynyt suomalaisia luottokortteja. Nohh, sivuille kuitenkin ilmestyi viesti, että ongelmatapauksissa tulee ottaa yhteyttä lähimpään matkatoimistoon ja lähimmän matkatoimiston löytäisi sivuilla olevalla hakukoneella. Sieltähän se matkatoimisto sitten löytyi ja lähdimme lompsimaan sitä kohti.

Perille saavuttuamme aulavartija totesi, että matkatoimisto on kyllä joskus ollut siinä rakennuksessa, mutta on nyt muuttanut jonnekin Rockefeller Centerin kulmille, tarkempaa osoitetta hän ei tiennyt. Ei siinä sitten auttanut, kun ottaa puhelin kauniiseen käteen ja soittaa kotisivuilla olevaan numeroon toivoen, että numero ei ole muuttunut. Puhelimen toisessa päässä vastasi automaatti, joka pyysi painelemaan erinnäisiä numeroita. Lopulta naishenkilö vastasi puheluun ja ehdin sanoa vain “We tried to book a cruise online, but…”, kun ääni totesi, että olin soittanut väärään numeroon ja yhdistäisi oikealle henkilölle. Noh, kohta luurin päästä kuului miesäänellä: “Moshi, moshi”. Hmmm… “can you speak english?” -totesin. Ja taas yhdistettiin seuraavalle henkilölle. Kolmas naishenkilö sitten osasikin auttaa ja pyysi meitä tulemaan toimistolle, joka onneksi sattui olemaan parin korttelin päässä. Aulassa oli tiukka turvavalvonta ja jouduimme antamaan kaikki tietomme vartijoille ja otettiin meistä vielä valokuvatkin.

Aulatsekkauksen jälkeen suuntasimme kurssimme 9. kerrokseen, jossa meitä oli vastassa japanilainen hienoon pukuun pukeutunut mies. Hän ohjasi meidät istumaan marmorista hohtavaan aulaan ja pyysi odottamaan siinä. Hetken päästä japanilainen naishenkilö (jonka kanssa olin juuri puhunut puhelimessa) tuli paikalle ja kysyi kuinka voi meitä auttaa. Selitimme asiamme ja nainen poistui huoneeseensa pyytäen meitä odottamaan aulassa. Siinä marmoroitua ja kullattua aulaa pällistellessämme useampi japanilainen virkailija kävi meitä nurkan takaa kurkkimassa ja ihmettelemässä. Kyllä se vähän pisti ihmettelemään, mutta emme vaivanneet päätä asialla sen enempää. Virkailijamme kävi vähän väliä meiltä kyselemässä lisätietoja ja oli erittäin ystävällinen koko ajan. Lopulta, kun olimme saaneet risteilyn varattua ja teimme lähtöä hän kysyi, että “ Kuinka ihmeessä te meille päädyitte? Olemme japanilaisille business luokan -matkailijoille suunnattu matkailuyritys, joka ei ota asiakkaita henkilökohtaisesti vastaan, vaan hoitaa kaikki varaukset puhelimitse.” Öh, no se selittikin monta asiaa 🙂

Risteilyhankinnoissa olikin päivä jo vierähtänyt paremmalle puolelle ja päätimme suunnistaa Central Parkiin kävelylle. Näimme Strawberry Fieldsin, John Lennonin muistolaatan ja lammella olevia soutajia. Päivän päätteeksi varailimme matkaamme jatkoa seuraavanlanlaisesti: NYC-Orlando-Karibian risteily-Miami-San Francisco.

E.T. Phone home & mannertenväliset puhelut

Kai se pitää meikäläisenkin täällä välillä vähän pölistä, ettei mene ihan höpinäksi 😀 Tekniikkaa on mukana reissulla ihan mallikkaasti, josta ajattelin avautua aina aika ajoin kaikkien muidenkin wannabe-nörttien ja reissaajien iloksi 😉 Tällä kertaa vuorossa puhelinliittymät sekä Skype. Pohjois-Amerikassa puhelinverkot toimivat vähän eri tavalla kuin Suomen maassa, katvealueet ovat ihan normaaleja vaikkapa ihan keskustassa, joten nyt ymmärrän paremmin elokuvien signaalinetsintäkohtaukset.

New Yorkissa reissaajalle voisin sanoa että ainakin Manhattanilla lienee helpompaa käyttää vapaita langattomia verkkoja, kuin puhelimen datapakettia. Tuntuu, että jopa 10 metrin pituisella pikkupuistolla on oma Wi-Fi ellei jopa omat kotisivut jossa kerrotaan sen historiasta (joku voipi korjata mitä tämä tarkoittaa hehtaareissa 😉 ). Toki tietoturva yms. asiat ovat sitten asia erikseen.

Nooh, tekniikasta kiinnostuneena löysimme aikamme kierreltyämme Prepaid-liittymän T-mobilelta joka toimii suojaamattomien puhelimien kanssa. Liittymään kuuluu 100MB surffausta 4G nopeudella kuukaudessa, jonka jälkeen se hidastuu 2G nopeuteen jolla lukee kyllä sähköpostit ja pakolliset sivut lataa muttei paljon muuta. Sinänsä liittymä on vähän turhan kallis ja vaikkakin sillä saa puhua rajattomasti Pohjois-Amerikassa, niin vaikea sille on käyttöä siltä saralta keksiä. Sim-kortti maksoi 10 taalaa ja kuukauden Prepaid-liittymästä piti pulittaa 50 taalaa. Onneksi sentään kurssi huitelee edelleen 1.4 tuntumassa joka helpottaa asiaa edes hieman.

Sprint ilmeisesti tarjoaa vastavaa puhelinliittymää 80 dollarin kuukausihintaan jossa voi surffata rajattomasti 4G nopeudella.

Näin hetken testanneena todettakoon, että Skype puhelut tuntuvat onnistuvan ilman isompia ongelmia. Mainittakoon kuitenkin tosin että viive voi kasvaa useampiin sekunteihin jos yhteys on huono, joten harkintaan jää missä ja milloin kannattaa esim. asiakkaille vastata. Lisäksi hommasin testiksi Skypen nettinumeron, joten meihin saa nykyään  yhteyden Helsingin paikallispuhelinnumerolla ja me vastaamme aina kun netti tai datapaketti löytyy, muina aikoina puhelut ohjautuvat Skypen vastaajaan.

Hyvänä puolena paikallisen dataliittymän omistamisella voi  sanoa, että paikannuksesta on ollut hyötyä. Esimerkiksi Androidista löytyvä navigaatio on aika pirun upea sovellus näin Nykistä käsin. Haittapuolena todettakoon vain että tietojen ajantasaisuus tuntuu olevan jonkinasteinen ongelma, liikkeet kun eivät tunnu olevan siellä missä pitäisi.

Endomondo ruutukaappaus

Endomondo ruutukaappaus

Endomondo taltioi lenkit suhteellisen mallikkaasti, tosin automaattinen pysähtymisen tunnistus piti ottaa pois päältä Central Parkin ”katvealueiden” takia, koska muuten se huusi lakkaamatta tauolle menemisestä tai sieltä poistumisesta.

Lisäksi on tullut kokeiltua normaaleita puheluita Skypen välityksellä sieltä ostetuilla krediiteillä. Puhelun hinnaksi tuntuisi tulevan juubaamisesta riippuen yleensä sellaista euron luokkaa, en nyt oikein osaa ottaa kantaa onko se nyt sitten kallis vai ei.

Ainoana haittapuolena liittymästä voisin tällä hetkellä mainita että puhelimessa näkyy kokoajan, että vastaajassa on viesti, mitä siellä siis ei ole eikä ilmoituksesta pääse eroon mitenkään. Näillä hetkillä muutamiin puhelinmalleihin, kuten tuohon omaan luuriin (HTC Sensation) on päivittymässä myös videoita tukeva versio Skypestä jota en ole vielä ehtinyt testaamaan. Palaan aiheeseen jos tarvetta ilmenee, saas nähdä miten homma toimii pallon toisella puoliskolla.

Joku voisi muuten fiksumpana kertoa miten tekstiviestit saa välitettyä johonkin toiseen numeroon?

Korkeita huippuja ja matalia vesiä

Usain BoltEilinen aamuaurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja päätimme ottaa suunnan kohti Rockefeller Plazaa ja Top of the Rock -näköalatasannetta. Hissi vei meidät 70:nteen kerrokseen, jonka tasanteelta pääsimme ihailemaan kaupunkia lintujen vinkkelistä katsottuna. Tovi siinä vierähti katuja katsellessa ja kuvia otellessa. Maan pinnalle palattuamme teimme pienen shoppailuspurtin, joka päättyi saldoon Eija-0/Jami-kengät. Kuuman päivän jälkeen olikin tarpeen mennä viilentämään kroppaa ja nollaamaan ajatuksia leffateatteriin, joten päädyimme popparitiskin kautta katsomaan Cars 2 -leffaa. Voi mitkä penkit Amerikkalaisissa leffateattereissa onkaan! Teki tiukkaa pysyä hereillä koko leffan ajan, kun penkit ovat niin muhkeita ja pehmeitä. Hyvä oli elokuva, voimme suositella! Pitäisi muuten myös pikkuhiljaa alkaa suunnittelemaan seuraavaa matkakohdetta.

Tänään päivä alkoi 10 kilomertin reippailulla, kun lähdimme Central Parkiin urheilemaan. Minä vuokrasin pyörän ja Jammeri juoksi koko matkan. Täytyy sanoa, että tiukkaa teki, vaikka itselläni olikin pyörät alla. Aurinko paistoi tänäänkin pilvettömältä taivaalta ja asteita oli yli 30. Huh. Tiukan lenkin jälkeen piti ottaa kulutetut kalorit takasin ja ostaa pehmikset. Illalla päädyimme 3 tunnin Manhattania kiertävälle risteilylle, jonka jälkeen piti (taas) päästä pitsalle. Nyt voisinkin tästä siirtyä iltapalaksi hankitun omenapiirakan kimppuun… 🙂

Jääkarhu helteessä ja pitsaa sateessa

You gotta love American tv! Heti heräämisen jälkeen vain kahvit kiehumaan ja tv päälle. Pakollisten aamu-uutisten ja säätiedotteen jälkeen alkaakin töllössä pyörimään Family Guy, Office ja muut viihdyttävät sarjat. Niitä on mukava pällistellä askareiden lomassa.

Eilen kävimme Central Park Zoossa. Madagascar-leffan ystävinä odotimme, että siellä meitä olisi vastaanottamassa Alex-leijona, Marty-seepra, Gloria-virtahepo ja Melman-kirahvi, vaan eipäs ollutkaan. Pingviinejä siellä kylläkin oli, vaikka eivätpä ne näyttäneet yhtä viekkailta, kuin leffassa. Jääkarhu oli koko eläintarhan vaikuttavin “nähtävyys”, jonka uintia pääsi tarkastelemaan sekä ylätasolta että veden alta. Sinänsä alue oli pieni ja sen ehti kiertää tunnissa läpi.

Seuraavana oli vuorossa The Museum of Modern Art, joka oli valtaisassa kokonaisuudessaan näkemisen arvoinen paikka. Hyvää sushia sieltä sai myös! Siitä suuntana taas Times Square ja pitihän sitä käydä tutustumassa paikalliseen lelukauppaan Toys’R’Usiin, jossa oli vähän eri meininki Suomeen verrattuna. Heti aulassa oli lapsille valtavan kokoinen maailmanpyörä ja sieltä löytyi myös mm. Willy Wonkan karkkitehdas karkkikeppeineen ja suklaalevyineen. Barbiemaailma oli myös ihan oma lukunsa: Suuri vaaleanpunainen linna, jonka sisällä oli varmaankin jokainen Barbie, mitä markkinoilta tällä hetkellä löytyy. Kaikenlaista 🙂

Tänään olikin sitten vähän pilvisempi päivä ja kävimme veneellä Liberty-saarella moikkaamassa  vapaudenpatsasta. Olihan neidillä näköä ja kokoa niin paljon, ettei meinannut kameran linssiin mahtua. Saarikierroksen jälkeen alkoikin sataa, joten menimme Museum of Modern Artiin katsastamaan Picassot, Dalit ja muut suuret nimet. Roskaruokalakko repesi tänään, kun alkoi vain tehdä pitsaa liikaa mieli… Mutta hyvää oli! Niin ja tosiaan, tulihan sitä syötyä eilen chocolate fudge brownie -jädeä…Niiiiiin hyvääääääää…