Rockefeller Center | Just Keep Swimming

Yritimme aamulla varata kuun loppupuolelle Karibian risteilyä, mutta varaus tyssäsi siihen, ettei Carnival Cruisen varausjärjestelmä hyväksynyt suomalaisia luottokortteja. Nohh, sivuille kuitenkin ilmestyi viesti, että ongelmatapauksissa tulee ottaa yhteyttä lähimpään matkatoimistoon ja lähimmän matkatoimiston löytäisi sivuilla olevalla hakukoneella. Sieltähän se matkatoimisto sitten löytyi ja lähdimme lompsimaan sitä kohti.

Perille saavuttuamme aulavartija totesi, että matkatoimisto on kyllä joskus ollut siinä rakennuksessa, mutta on nyt muuttanut jonnekin Rockefeller Centerin kulmille, tarkempaa osoitetta hän ei tiennyt. Ei siinä sitten auttanut, kun ottaa puhelin kauniiseen käteen ja soittaa kotisivuilla olevaan numeroon toivoen, että numero ei ole muuttunut. Puhelimen toisessa päässä vastasi automaatti, joka pyysi painelemaan erinnäisiä numeroita. Lopulta naishenkilö vastasi puheluun ja ehdin sanoa vain “We tried to book a cruise online, but…”, kun ääni totesi, että olin soittanut väärään numeroon ja yhdistäisi oikealle henkilölle. Noh, kohta luurin päästä kuului miesäänellä: “Moshi, moshi”. Hmmm… “can you speak english?” -totesin. Ja taas yhdistettiin seuraavalle henkilölle. Kolmas naishenkilö sitten osasikin auttaa ja pyysi meitä tulemaan toimistolle, joka onneksi sattui olemaan parin korttelin päässä. Aulassa oli tiukka turvavalvonta ja jouduimme antamaan kaikki tietomme vartijoille ja otettiin meistä vielä valokuvatkin.

Aulatsekkauksen jälkeen suuntasimme kurssimme 9. kerrokseen, jossa meitä oli vastassa japanilainen hienoon pukuun pukeutunut mies. Hän ohjasi meidät istumaan marmorista hohtavaan aulaan ja pyysi odottamaan siinä. Hetken päästä japanilainen naishenkilö (jonka kanssa olin juuri puhunut puhelimessa) tuli paikalle ja kysyi kuinka voi meitä auttaa. Selitimme asiamme ja nainen poistui huoneeseensa pyytäen meitä odottamaan aulassa. Siinä marmoroitua ja kullattua aulaa pällistellessämme useampi japanilainen virkailija kävi meitä nurkan takaa kurkkimassa ja ihmettelemässä. Kyllä se vähän pisti ihmettelemään, mutta emme vaivanneet päätä asialla sen enempää. Virkailijamme kävi vähän väliä meiltä kyselemässä lisätietoja ja oli erittäin ystävällinen koko ajan. Lopulta, kun olimme saaneet risteilyn varattua ja teimme lähtöä hän kysyi, että “ Kuinka ihmeessä te meille päädyitte? Olemme japanilaisille business luokan -matkailijoille suunnattu matkailuyritys, joka ei ota asiakkaita henkilökohtaisesti vastaan, vaan hoitaa kaikki varaukset puhelimitse.” Öh, no se selittikin monta asiaa 🙂

Risteilyhankinnoissa olikin päivä jo vierähtänyt paremmalle puolelle ja päätimme suunnistaa Central Parkiin kävelylle. Näimme Strawberry Fieldsin, John Lennonin muistolaatan ja lammella olevia soutajia. Päivän päätteeksi varailimme matkaamme jatkoa seuraavanlanlaisesti: NYC-Orlando-Karibian risteily-Miami-San Francisco.

: Jima Poetila

Seuraava Nykkiläinen päivä alkoi huudolla, kun herätessäni näin jonkin ötökän kömpivän sängyssä vieressä. Se oli niin vikkelä, ettei ehtinyt nähdä mikä se oli ja mihin se meni, mutta herätys ei todellakaan ollut mukava. Aamulla soitin ensimmäisen Skypepuhelun Suomeen, jonka jälkeen lähdimme ostelemaan Jammerille kamerahärpättimiä B&H-liikkeeseen, josta todellakin löytyy kaikki mitä ikinä elektroniikan saralla voi tarvita. Liikkeen omistajat ovat Amisheja joka näkyi myös myyntipuolella, koska joka toisella myyjällä oli myös Amish-hattu päässä ja hiuskiehkurat korvilla. Päädyin juttelemaan yhden myyjän kanssa niitä näitä ja keskustelun päätteeksi hän kaivoi tiskin alta pari kourallista karkkia laukkuuni toivottaen hyvää loppupäivää 🙂 Hauska setä!

Päätimme käyttää loppupäivän kiertelyyn ja ostimmekin Downtown-kiertoajelulle liput. Päivä oli niin kuuma (+32 ja pilvetön taivas), että oli pakko hypätä kesken kiertoajelun bussista pois, kun tuntui, että nahka kärventyy. Hiukan huilittuamme varjossa Manhattanin eteläkärjessä hyppäsimme takaisin bussiin ja ajoimme läpi Little Italyn, Chinatownin ja muut itäpuolella olevat kohteet. Illalla vielä käppäilimme Times Squarille ja Rockefeller Centeriin katsastamaan paikkoja. Times Square oli mahtavampi kuin osasi kuvitellakaan, kun taas Rockefeller Center oli paljon pienempi mitä oli ajatellut ja elokuvista nähnyt.

Meikäläistä on taas kupannut jotkin ötökät (luultavammin ihan vaan itikat) ja koko kroppa on täynnä kutiavia 5-20 cm kokoisia paiseita. Eipä tämä mitään uutta ole vaan tämä ongelma on näköjään minulla vastassa joka paikassa, joten pitäisi vaan älytä käyttää ohovia.

Hmm. Kello on yhdeksän ja meiti on ihan finaalissa. Pää tyynyyn vaan sitten.