Puoli vuotta tätä hetkeä oli odotettu ja tänään se vihdoin oli käsillä! SPIDER-MAN! Olin tarkoituksella jättänyt lukematta arvostelut kyseisestä produktiosta, mutta korviini siitä huolimatta kantautui erilaisia kommentteja ohjauksesta ja käsikirjoituksesta sekä tietoja henkilöloukkaantumisista ja shown väliaikaisesta peruuttamisesta. Musikaali herätti alunperin mielenkiintomme, koska kuulimme, että U2:n Bono ja the Edge säveltävät siihen musiikkia. Toinen mielenkiinnon herättäjä oli sen tähänastisen Broadwayhistorian suurin budjetti, joka ylitti reippaasti yli 40 miljoonan dollarin. Tämä oli ensimmäinen wow-efektini musikaalin suhteen. Pakkohan tuo on nähdä! Siitä sitten vain lippuja metsästämään. Harmikseni huomasin,  vaikka luulin olevani ajoissa lippujen hankinnan suhteen (n. 4kk ennen haluttua päivää), olevani myöhässä. Halusin liput nimittäin välttämättä 3-vuotis hääpäivällemme 12.7. Aloitin viikon kestävän kirjeenvaihdon Broadwayn lippupalvelun kanssa ja lopulta onnistuin saamaan peruutuspaikat kyseiselle päivälle. Paikatkaan eivät olleet huonot: alatasolla keskellä kenttää.

Lähdimme innoissamme illalla kävelemään kohti 42-katua ja Foxwoods-teatteria. Noudimme will callilta liput ja menimme teatterin eteen muodostuneen jonon jatkoksi. Teatterin edessä oli iso kyltti “Sold Out” ja ilman lippua jääneet ihmiset kyselivät jonossa olijoilta olisiko joku valmis myymään lippunsa. Kukaan ei ollut. Ilta-aurinko paistoi selkäämme ja jännistys tiivistyi.

http://www.youtube.com/watch?v=75Buk7WGq9g

Sisään päästyämme istuimme tummanpunaisille samettisille penkeille ja tutkailimme teatteria sekä lavaa. Valokuvaus oli tietenkin kielletty, mutta pitihän sitä yksi kännykuva “esiripusta” ottaa. Valot himmenivät ja esitys alkoi. Lavasteet oli rakennettu todella suuriksi ja Marvelin henkeen sarjakuvamaisiksi. Henkilövalinnat olivat osuneet nappiin ja hahmoihin pystyi samaistumaan helposti. Kovaääninen musiikki ja surround-äänet kaappasivat katsojan mukaan tarinaan. Lavasteet vaihtuivat tiuhaan tahtiin ja jättimäiset liikkuvat screenit toivat esitykseen lisää syvyyttä. Spider-Man lenteli yleisön päällä turvaköysien varassa ja jo ensimmäisen esityksen puolivälissä huomasin tuijottavani esitystä suu auki. Kylmät väreet menivät kroppani läpi Arachnen laskeutuessa puoleen väliin lavaa ja alkaessa laulaa “Rise Abovea”. Koin toisen wow-efektini.

Tauon jälkeen esitys vain parani ja kulissit muuttuivat spektaakkelimaisemmiksi. Pahis Green Goblin oli kekseliäästi yhtäaikaa sekä hullu, nero, koomikko että pelottava hahmo. Spider-Man ja Green Goblin kävivät välillä yleisön joukossa, jolloin yleisö sai esiintyjiin sekä esitykseen ihan uudenlaisen kontaktin. Kaiken huipuksi esityksen lopussa Green Goblinin ja Spider-Manin välinen loppukamppailu käytiin yleisön päällä turvaköysien varassa temppuillen ja taistellen. Ihan uskomatonta! En ihmettele yhtään, miten loukkaantumisia on tullut niinkin paljon. Loppuablodit annettiin seisten hurraahuutojen saattelemana. Loppujen lopuksi wow-efektejä oli niin paljon, etten pysynyt enää perässä laskuissa. Suosikkihahmoikseni muodostuivat ehdottomasti Aracne sekä Green Goblin. Tämän ensikosketuksen Broadwayhyn jälkeen voin vain miettiä, että nähtävästi päästäksesi esiintymään Broadwaylle sinun tulee osata näytellä, laulaa, tanssia ja lentää! 😀

Koko matkan takasin kämpille kertasimme illan showta ja sen eri ulottuvuuksia. Koneen ääreen päästyäni oli pakko alkaa selvittämään enemmän musikaalin taustoista, jotka aikaisemmin tietoisesti olin jättänyt selvittämättä. Löysin seuraavaa: Musikaali aloitti esitykset marraskuussa 2010, mutta virallinen alkuilta oli vasta 14. kesäkuuta 2011. Tässä välissä Spider-Man ehti olla noin kuukauden tauolla tuotannollisista syistä. Tähän menennessä viisi ihmistä on loukkaantunut näytöksissä mukaan lukien alkuperäistä Arachnea näytellyt Natalie Mendoza, joka myöhemmin jätti roolin loukkaantumisten takia. Äänisuunnittelusta vastasi Jonathan Deans, joka on suunnitellut musiikit myös jokaiseen Cirque de Soleilin näytökseen.