Paratiisi nimeltä Maui

Parvekenäkymä - Aston Maui Hill - MauiSaavuimme Mauille yön pimeydessä seitsemän tunnin lennon jälkeen. Yön pimeys Mauilla tarkoittaa kirjaimellisesti pimeää. Valosaastetta täällä ei paljonkaan ole, joten tähtitaivas ja kuu pääsevät oikeuksiinsa mustaa taivasta vasten. Matkalla lentokentältä hotellille ei paljon ympärille nähnyt, joten oli jännittävä odottaa seuraavaa aamua millaiseksi Maui paljastuu.

Hotellimme, Aston Maui Hill, sijaitsee saaren eteläpuolella Kihein kaupungissa, joka on parinkymmenen minuutin päässä suurimmasta kaupungista Kahuluista. Astuessamme hotellihuoneeseen emme olleet uskoa silmiämme. ”Huone” osoittautui isoksi kaksioksi, jossa oli kaksi parveketta, kaksi kylpyhuonetta, iso olohuone, keittiö ja makuuhuone, pesukoneet vaatteille ja astioille sekä kuivausrumpu. Huonekorkeus oli viiden metrin luokkaa ja kaikki oli viimeisen päälle siistiä. Varasimme huoneen Hotels.comin 24 tunnin alennuksesta, joten nähtävästi siellä on oikeita helmiäkin tarjolla, sillä huoneen hinta ei todellakaan ollut kallis.

Seuraavana aamuna linnut lauloivat kuudesta alkaen ja oli pakko nousta katsomaan mitä verhon takaa näkyi. Aivan uskomatonta! Pihalla huojui palmuja ja niin kauas kun silmä kantoi näkyi erilaisia kukkia, puita ja kaktuksia. Kaukana horisontissa näkyi vuori, jonka rinteeseen auringonsäteet osuivat saaden vuoren näyttämään lumotulta. Eihän siinä malttanut enää nukkua, vaan oli pakko lähteä tutkimaan saarta lähempää.

Big Beach - MauiKiheissä on useita rantoja, kauppoja ja ravintoloita, joista löytää kaiken tarpeellisen. Päätimme kuitenkin vuokrata auton, jotta pääsemme tutustumaan saareen kokonaisvaltaisemmin. Ja se kyllä kannatti! Ensimmäisenä iltapäivänä päädyimme lähellä olevalle rannalle katselemaan paikallisten rantaelämää. Rannalla oli jonkin verran porukkaa, mutta suurin osa ihmisistä näytti kipuavan vieressä olevalle kukkulalle uimakamppeidensa kanssa. Utelaisuus vei voiton ja lähdimme itsekin kiipeämään kukkulaa ylös. Mitä ylemmäs kiipesi sitä enemmän alkoi rumpujen pauke ja ihmisten laulu kuulua. Kukkulan takaa paljastui pieni suojassa oleva ranta, jossa ihmiset näyttivät olevan todella vapautuneesti. Joillakin ei ollut päällään rihman kiertämää, osa tanssi ja lauloi ja osa muuten vain hengaili. Myös eläimet olivat rannalla mukana ja juoksentelivat vapaina toisiaan jahdaten. Rannalla kierteli alaston seitsemissäkymmenissä oleva pariskunta, joka näytti tuntevan kaikki. He kävivät myös juttelemassa kaikille uusille tulokkaille ja kertomassa rannan tavoista. Rannalle kokoontuminen oli kuulemma joka sunnuntainen tapa kerääntyä yhteen ja katsoa auringonlaskua. Auringon viimeisten säteiden upotessa meren syleilyyn kaikki hurrasivat ja bileet vain paranivat. Tarjolla olisi ollut myös hasiskeksejä ja sienisuklaata, mutta jätimme ne niistä enemmän innostuneille.

Sting - MauiLoppuviikosta pääsimme myös katsomaan Stingiä. Hotellimme concierge soitti huoneeseemme, että Oracle järjestää myyjilleen pippalot parin korttelin päässä olevalla hotelilla johon Sting tulee esiintymään. Rannalle päästettiin myös muita kuuntelemaan konserttia. Mikäs siinä sitten, kun suunta rantaa kohti ja keikkaa kuuntelemaan. Väki ei luultavammin ollut kovin tietoinen asiasta, koska porukkaa rannalla oli melko vähän. Mikäs siinä oli tähtitaivaan alla pehmeällä hiekalla istuessa ja keikkaa kuunnellessa 😉

Maui on tarkka luonnonsuojelusta ja se näkyi kaikessa toiminnassa. Esimerkiksi veneyhteydet saarien välillä on lopetettu, koska se häiritsi valaiden ja muiden merenelävien normaalia elämää liikaa. Myös kierrätys oli järjestetty paremmin kuin muualla Amerikassa. Kauppojen hyllyt notkuivat paikallista luomuruokaa ja viljelijät myivät omia tuotteitaan markkinoilla.

Mauin luonto pysyy vihreänä runsaiden sateiden ansiosta. Sateet voivat tulla ihan yllättäen ja loppua yhtä nopeaa kuin alkoivatkin. Paikalisten mukaan lämpötila ei paljon vuodessa vaihtele, vaan pysyy aika lailla samana. Vuorille kerääntyvien pilvien ansioista kymmenet upeat vesiputoukset pysyvät toiminnassa ja rikastuttavat saaren luontoa.

Voih. Täältäkö nyt pitäisi lähteä… Viikko on vierähtänyt ihan turhan nopeaa. Tänne on pakko päästä uudelleen!

Ajelua serpentiiniteillä ja patikointia sademetsässä

Ja ei kun nokka kohti itäsaarta ja Pipiwain patikkapolkua sekä Waimoku Fallsia. Tieyhteydet itärannikolle ovat rajalliset, joten jouduimme koukkaamaan Kahuluin kautta päästäksemme oikealle tielle. Matka saaren toiselle puolelle kulki pitkin korkeita serpentiiniteitä, jossa maisemat vaihtuivat kuivasta ja kivikkoisesta villiin ja vihreään sade- ja bambumetsään. 15 tunnin reissu osoitautui todellakin vaivan arvoiseksi.

Reitti

Tie - Maui

Matkalla Kipahuluun

Kukkula rannalla – Matkalla Kipahuluun

Rinne – Matkalla Kipahuluun

Sademetsää – Pipiwai Trail – Kipahulu

Tree of souls? & Eija – Pipiwai Trail – Kipahulu

Vesiputous – Pipiwai Trail – Kipahulu

Mystinen bambumetsä – Pipiwai Trail – Kipahulu

Tomb Raider – Mystinen bambumetsä – Pipiwai Trail – Kipahulu

Waimoku Falls – Pipiwai Trail – Kipahulu

Indiana Jones – Waimoku Falls – Pipiwai Trail – Kipahulu

Taukopaikalla – Matkalla Kiheihin – Road to Hana

Vielä pitkä matka edessä – Takaisin Kiheihin – Road to Hana

 

Snorkkelointia Mauilla

Aikainen herätys, uikkarit päälle ja suunta kohti satamaa. Kymmenen hengen ryhmän voimin vene otti suunnan kohti Molokinin kraaterin koralliriuttaa ja sen moninaista eliökuntaa. Riutalla uiskenteli korallien seassa vaikka minkä näköisiä ja kokoisia kaloja, merisiilejä sekä piikkinahkaisia. Pääsimme tavallista paremman sään takia käymään myös riutan reunalla, josta oli syvä pudotus tyhjyyteen juuri niin kuin Nemo-elokuvassakin on kuvattu. Riutan reunalla näimme muiden kalojen seassa myös neljä haita!

Kraaterin jälkeen suuntaisimme Turtle Towniin katsastamaan suuret merikilpikonnat. Pääsimme näkemään niitä ihan lähietäisyydeltä, kun ne tulivat pintaan ottamaan happea. Olivat nähtävästi tottuneest jo niin ihmisiin, etteivät välittäneet meistä ollenkaan vaan tulivat joukkoon uiskentelemaan.

Series of Fortunate Events

Sademetsää - Helikopteri - MauiTiistai aamuna klo 7:45 patikointikamppeet päällä ja uintivehkeineen repussa, otimme auton nokan kohti Kahuluita ja Maui Hiking -ryhmän tapaamispaikkaa. Tapaamispaikalle saavuttuamme ehdimme melkein tunteroisen odotella, ennen kuin tajusimme, että lähtömme onkin vasta reilun tunnin päästä. Noh, ei siinä mitään, istuimme autossa ja kuuntelimme luau-musiikkia aikamme kuluksi.

Vihdoin pakut kaarsivat parkkipaikalle ja oppaat huutelivat retkeilijöitä autoihinsa. Vaan meitäpä ei huudettukaan. Oppaat katselivat listojansa ja päättivät lopulta, että meitä varmaan tulee hakemaan erillinen auto, jota meidän tulisi jäädä odottelemaan. Reilu puoli tuntia taas vierähti eikä ketään kuulunut, joten päätimme soittaa, että mistä oikein on kyse. Meillä oli tietenkin loppuneet kreditit puhelimesta, mutta onneksi parkkipaikalla näytti olevan liikkuva eläinsairaala matkailuauton muodossa, josta saimme puhelinta lainaan. Siinä aikamme selviteltyämme asiaa meille myönnettiin, että he olivat ylibuukanneet autonsa.

Pettyineinä palasimme hotellillemme matkan järjestäneen conciergen luo. Hän oli jo tietoinen asiasta ja ehdotti meille, että vaihtaisimme matkan saaren kiertävään helikopterilentoon. Helikopterilento oli kolme kertaa kalliimpi kuin patikointiretki, mutta hän lupasi tehdä parhaansa, jotta saisimme matkan hyvään hintaan. Siinä aikansa soiteltuaan hän sai järjestettyä meille lennon patikointiretken hintaan parin tunnin päähän. Lähdimme siis ajelemaan lentokenttää kohti!

Paikalle saavuttuamme tsekkasimme itsemme sisään ja istuimme odotusaulaan. Aulassa oli muitakin odottelijoita, jotka innostuivat kyselemään kaikenlaista kuultuaan meidän olevan Suomesta. Lento lähestyi ja matkustajat kuulutettiin kopteriin. Vaan eipä meitä kuulutettukaan. Lento oli ylibuukattu! 😀 Siinä aikansa ihmeteltyään henkilökunta päätti antaa meille kattavamman 50-minuutin ”extreme”-lennon ovettomalla kopterilla.

Lento oli mahtava! Lensimme mm. sademetsien päällä, näimme uskomattomia vesiputouksia ja koralliriuttoja sekä kraaterin. Uskomatonta millaista luonto voi kauneimmillaan olla.