Elefanttiajelu ja äititemppeli

Julkaistu , kirjoittanut
1

Lähdimme aamulla puoli kahdeksan aikaan ajelemaan itää kohti. Ensimmäinen pysähdys oli elefanttisafarin merkeissä. Halusin välttämättä päästä kokemaan miltä matkaaminen elefantin selässä tuntuu, vaikkei se halpaa lystiä ollutkaan: puolen tunnin ajelu maksoi kahdelta 100 euroa sisältäen lounaan. Paikalla oli seitsemän elefanttia, joilla jokaisella on oma hoitajansa. Hoitaja on ollut saman elefantin kanssa vuosia ja myös kouluttanut sen itse. Elefantti on kuulemma valmis koulutettavaksi viiden vuoden isässä ja koulutukseen menee aikaan noin seitsemän vuotta. Balilla ei ole elefantteja, joten suurin osa tulee kouluttajansa kanssa Sumatralta.

Nousimme fantin, Endron, selkään korokkeelta ja voi jessus, että se oli korkea! Endro töräytteli välillä kärsällään ja lähti tallustamaan eteenpäin. Kyyti huojui puolelta toiselle ja jouduin puristamaan tuolin kaiteesta, että pysyin kyydissä. Matkasimme metsäpolkua pitkin vuorta ylös, joka päässä pysähdyimme ruokkimaan Endron. Elefantit tekevät kuulemma töitä kuusi päivää viikossa ja levähtävät seitsemännen. Elefanttisafarin omistaja ruokkii elefantit ja maksaa hoitajille palkkaa sen mukaan, mitä heillä on asiakkaita. Fantit pestään päivittäin ja ne vaikuttivat oikein hyväkuntoisilta.

Kierroksen lopuksi saimme vielä kyydin vesialtaan läpi ja lopussa Endro nousi etujaloille korokkeen varaan sekä istui alas. Elefanttiajelun jälkeen saimme vielä paijata orankia. Aika siisti kokemus!

Matka jatkui ruokailun jälkeen Besakih-temppelille, jota myös äititemppeliksi kutsutaan. Tänään on täysikuu, joten temppeli oli täynnä hinduja ja erilaisia seremonioita. Temppeli on menettänyt suosiotaan turistien keskuudessa ja en kyllä ihmettele miksi. Vaikka itse temppeli olikin hieno nähtävyys, paikalliset kauppiaat ja kaiken maailman rahankerjääjät ovat pilanneet paikan. Sisäänpääsymaksu temppeliin oli vaivaiset pari euroa, mutta sitten piti palkata opas, josta yritettiin veloittaa ensin 50 euroa. Sanoimme, ettei meillä ole tuollaisia summia mukana ja lopulta hinnaksi muodostui 20 euroa, joka oli sekin ihan liikaa. Sitten piti vielä erikseen maksaa sarongin vuokrasta ja antaa tippiä oppaalle. Tämän lisäksi paikka oli täynnä kauppiaita, jotka yrittivät pakkomyydä mitä milloinkin. Rasittavaa.

Seuraavaksi matka jatkui Kertha Gosan -temppelille, joka oli ihanan pieni ja rauhallinen paikka. Sisäänpääsy oli euron verran ja sarongin sai ilmaiseksi lainaan. Temppeli oli oikein kaunis ja pääalttari oli rakennettu altaan keskelle. Siellä oli myös pieni museo, jossa pääsi tutustumaan paikan historiaan.

Kuskimme halusi näyttää meille synnyinkotinsa, joka oli matkan varrella ja piipahdimmekin siellä mutkan. Koti oli betoniaidan sisään rakennettu usean talon kompleksi, jossa oli oma iso temppeli keskellä kaikkea. Kuulemma hinduilla on aina temppeli kodissaan, joko iso tai pieni. Temppelin ympärillä olevissa mökeissä sitten asutaan ja elellään.

Taivas alko täytyttyä uhkaavasti tummista pilvistä, mutta päätimme vielä käydä katsastamassa veteen rakennetun temppelin Tanah Lotin. Paikalle päästyämme taivas repesi, joten vierailu jäi melko lyhyeksi. Nyt on kuitenkin temppeleitä nähty jokaiseen lähtöön, joten nyt voi keskittyä johonkin muuhun. Huomenna rannalle, jos sää vain sallii 🙂

Temppeleita ja apinoita

Julkaistu , kirjoittanut
2

Edellisen päivän kauppakierros meni oikein hyvin: saimme hommattua puhelinliittymän ja uuden matkalaukun alennuksesta. Täälläkin on joulu käsillä, vaikka hindut eivät yleisesti joulua vietäkään. Kaupat ovat täynnä joulukrääsää ja joululaulut raikaavat. Kauppakeskusten ovella oli vartijat, jotka kävivät metallinpaljastimella kassit läpi, ennen kun päästivät keskukseen sisään. Ostoskeskuksissa ei onneksi tarvi tinkiä, on se vaan niin rasittavaa hommaa.

Kuski osoittautui niin mukavaksi veikoksi, että sovimme hänen kanssaan uudesta retkestä. Tänään lähdimmekin heti aamusta kiertelemään saarta. Ajelimme ensin hopeatehtaalle, jossa meille näytettiin miten täällä valmistetaan hopeakoruja käsityönä. Ihastuin balilaisiin korvakoruihin ja Jammeri osti ne minulle joululahjaksi. Sieltä jatkoimme matkaa taulu”tehtaalle”, jossa oli upeita maalauksia. Kyllä on käden taito balilaisilla hallussa. Seuraava kohde oli Pura Taman Ayn -temppeli.

Temppeleihin tulee pukea päälle hame, sarong, ja kangasvyö, jotka saa lainaan temppelin ulkopuolelta. Sitten oli vuorossa Tampaksiringin temppeli, josta jatkoimme matkaa Mt. Batur -tulivuorelle. Heti, kun tulivuorella astui ulos autosta oli kasa myyjiä kauppaamassa krääsäänsä. Vaikka kuinka yritti sanoa, ettei kiinnosta, niin he törkeästi ottivat kädestä kiinni ja tunkivat tavaraa käsiin. Sitten alkoivat väittämään, että sinä ostit jo tämän. Huoh. Verenpaine nousi, mutta onneksi maisemat olivat sen arvoiset.

Pikalounasbuffetin jälkeen ajelimme katselemaan riisipeltoja Ubundiin ja sen jälkeen pyhälle temppelille monkey forestiin. Vähän jännitti mennä apinoiden sekaan käppäilemaan, mutta oikein lupsakoita ne loppujen lopulta olivat. Yksi välikohtaus nähtiin, kun apina varasti nuorelta tytöltä sandaalin jalasta ja vei sen korkealle puuhun. Eipä sitä sieltä enää pois saanut, vaan sinne jäi.

Kävimme myös maistelemassa paikallisia kahveja. Saimme eteemme kymmenen pientä kuppia erimakuisia paikallisia kahveja ja olivahan ne hyviä! Joukossa oli hunaja-, vanilja-, inkivääri-, chilikahvia ja muita mitä en edes muista. Pääsimme myös kokeilemaan Kopi Luwak -kahvia, joka on tehty sivettikissan syömistä ja ulostamista kahvipavuista. Kokemus oli…mielenkiintoinen. Kahvi oli samalla sekä pehmeää että kitkerää ja vähän jauhomaista. Ei kuitenkaan niin hyvää, että siitä viitsisi maksaa maltaita.

Aurinko laski jo taivaanrannan taa, kun palasimme villalle. Sovimme uuden retken lauantaille ja sunnuntaille. Huominen meneekin altaalla töiden parissa 🙂

Skootteriviidakko

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Aamulla tuli herättyä jo kahdeksan aikaan. Eipäs siinä, kun pinkona sängystä ylös ja verhot auki! Arska kurkisteli taivahalla ja auringonsäteet osuivat altaaseen oikein houkuttelevasti. Uikkarit päälle ja aamun tehouinti käyntiin. Siinä jonkin aikaa polskittiin, henkilökuntaa näkyi pyörivät ympärillä semmoiset seitsemän kappaletta ja vähän tuli fiilis, että huhhuhh missähän sitä oikeen ollaan.

Nälkä alkoi kurnia mahassa, joten piti heittää vaatteet niskaan ja lähteä villan portista ulos katselemaan mitä sen ulkopuolella on. Ja voi jösses! Ihan vieressä on vilkas kapea tie, jossa autot ja miljuunat skootterit puikkelehtivat vieretysten toisiaan väistellen. Kadun varrella oli putiikkeja, hylättyjä taloja ja lehmiä. Ei puhettakaan, että olisi päässyt tien yli, joten jatkoimme matkaa samalla puolen tietä etiäppäin ja toivoimme jonkin ruokamestan tulevan vastaan. Onneksi kohta tuli vastaan Cafe Moka, jossa näytti olevan länsimaalaisia turisteja. Sinne siis! Munakas, leipä, tuore mehu, hedelmäkulho ja kahvi tulivat maksamaan 4 euroa. Ei paha ja oli vielä hyvääkin. Piti kuitenkin pitää mielessä bali-belly mistä meitä varoiteltiin, ettei mitään kypsentämötöntä tai paikallisessa hanavedessä uitettua saanut syödä. Kahvilan vieressä oli kauppa, joten kävimme siellä vielä täyttämässä vesivarastot ja palasimme villalle ottamaan enemmän selvää Balista ja sen tavoista.

Balilla on neljä miljoonaa asukasta, mikä on paljon sen kokoon nähden. Asukkaista on hinduja yli 90% ja sen huomasi kadullakin kulkiessa pienten temppeleiden ja niille laitettujen uhrilahjojen kautta. Saarella näyttäisi olevan paljon tutustumisen arvoisia paikkoja, joten joku päivä pitää ottaa kuski alle ja lähteä saarta kiertelemään. Täällä on tapana palkata oma kuski/opas, joka kierrättää juuri niitä paikkoja, kun haluaa nähdä. Kahdeksan tunnin retki maksaa bensoineen kaikkineen 49 euroa, joten ihan on kohtuullinen hinta. Ja kaikesta voi aina sopia. Pyysimmekin villan henkilökuntaa suosittelemaan meille kuskia ja sovimme treffit seuraavaksi päiväksi ihan vain kierrättämään meitä läheisissä kaupoissa. Ja eikun taas uimaan!

Tervetuloa Balille!

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Paljon meitä peloteltiin Indonesian korruptoituneista poliiseista, huumeiden laittamisesta matkalaukkuihin ja erilaisista taudeista, mutta päätimme silti ottaa riskin ja matkata Balille. Sen verran kuitenkin varauduimme, että ostimme matkalaukkuihin lukot, ettei niihin pääse kukaan laittamaan mitään ylimääräistä. Lento oli suora lento Sydneystä ja sen olisi pitänyt kestää kuutisen tuntia, mutta kone oli myöhässä reilu pari tuntia. Eipä tuo kuitenkaan haitannut, koska koneessa pystyi katselemaan elokuvia ja tv-sarjoja oman mielensä mukaan.

Lentokentälle laskeuduttua meidän piti ostaa Visa on arrival -viisumit, jotka maksoivat 25 USD per lärvi. Siitä sitten tullin kautta matkalaukkuja hakemaan. Matkalaukkuhihnojen vieressä hyöri paikallisia ukkeleita, joilla luki ”custom” rintapielessä. Heti, kun otimme laukkumme hihnalta tällainen mies tuli ja otti laukun itselleen ja lähti vetämään sitä uloskäyntiä kohti hokien ”please, please, follow”. Nooh, me ajateltiin, että tämä on ihan normaali käytäntö ja tyypit vaan ovat avuliaita tai jotain, mutta auta armias, kun ovelle päästiin, niin näillä oli kummallakin kädet ojossa ”money, money”. Ja eihän meillä ollut pientä rahaa ollenkaan. Joten nämä onnekkaat ”tullimiehet” saivat tipeikseen 50 000 rupiaa kumpainenkin, eli nelisen euroa. Kyllä tyyppien silmät levähtivät ammolleen ja suupielet nousivat korviin, kun lävästiin setelit heille kouriin. Ja näin turisteja taas vedätettiin..

Olimme varanneet Villan Airbnb-sivustolta ja he järjestivät meille myös kuljetuksen majapaikkaan. Astuessamme ulos kentältä pieni tumma mies istui maassa pidellen kylttiä ”EijaP”. Siitä sitten hypättiin autoon ja ajeltiin yön pimeydessä villalle. Kiva yllätys oli vastassa! Huoneisto on todellakin uusi ja hieno. Meillä on kaksi makuuhuonetta, mitä emme edes tienneet, pihalla on uima-allas ja ulkona vartija. Not bad! Lisäksi talossa on useita työntekijöitä, jotka ovat aina valmiita auttamaan: käymään kaupassa ja tekemään ruokaa, siivoamaan ja auttamaan muutenkin. Saimme majoituksen puoleen hintaan, koska osa villasta ei ole vielä valmis. Villassa on yhteensä 4 asuntoa, joista kaksi vasta käytössä. Eipä siinä muuta kun suihkun kautta pehkuihin ja odottelemaan miltä paikat näyttävät päivänvalossa!

Ihmemaa OZ

Julkaistu , kirjoittanut
2

Vau! Olipas hieno kokemus! Paljon jäi vielä ensi visiitin varaan ja tänne pitääkin ehdottomasti tulla uudelleen ainakin käymään, jos ei pidemmäksikin aikaa. Kyllä sitä taas oppi paikallisten kanssa turistessa ja jotain hauskaakin aina välillä putkahti esille.

Australia on laaja 22 miljoonan asukkaan maa. Se sai itsehallinnon Englannilta vuonna 1901, mutta äitimantereen vaikutteet ovat vielä vahvat: esimerkiksi rahoissa on kuningatar Elisabethin kuva, kuningattaren syntymäpäivä on yleinen vapaapäivä,  murre on englannin aksenttiin päin, karkit ovat lollies eivätkä candies tai sweets, tutti on dummy eikä pacifier ja ketsuppi on tomato sauce. Ihmettelin myös, kun puheessa tuli välillä sana ”pome” esille. Pitihän sitä sitten alkuihmettelyn jälkeen kysyä, että mitä tuolla tarkoitetaan. Kävi ilmi, että Englannista Australiaan muuttaneita henkilöitä kutsutaan tuolla nimellä (tulee sanasta Prisoner of Mother England), koska alunperin Englanti piti Australiaa vankilasaarenaan ja toi tänne pahimmat rikolliset eristykseen muusta maailmasta. Tuolla sanalla ei kuitenkaan enää ole negatiivistä vaikutusta, kuten sillä alussa oli. Nyt nimittely otetaan ihan huumorilla vastaan. Queenslandin alueella asuvia ihmisiä taas kutsutaan ”banana bendereiksi” ja Länsi-Australian asukkaita ”sandgropereiksi”.

Australialla on kuusi osavaltiota, joilla on hallinnollisia oikeuksia. Paikalliset valittelivatkin, että on hirveän kallista ja turhauttavaa tämä heidän kolmiportainen hallintonsa. On paikallinen, osavaltiollinen ja valtiollinen hallinto, jotka sitten aina vähän väliä kiistelevät keskenään mikä kuuluu kenellekin ja mikä ei. Aboriginaaleja selvästi syrjitään ja suurin osa heistä onkin työttömänä (60%), alkoholisoitunut ja elää yhteiskunnan varoilla.

Erilaisia hämähäkkejäkin täällä kuulemman on yli 1500 lajia, joista näimme itsekin useita. Yhh. Australiassa on myös maailman myrkyllisimmät käärmeet ja lapsille opetetaankin pienestä pitäen mitä pitää varoa ja tehdä, jos joku myrkyllinen öttiäinen puraisee. Täältä löytyy myös 150 miljoonaa lammasta.

Ja vuodenajathan ovat tosiaan ihan päin pyllyvä. Vähän piti ihmetellä, kun porukka sanoi pitävänsä aina kuuden viikon joululoman ja kouluistakin oppilaat saavat jopa kahdeksankin viikon lomia talven aikaan. Kunnes tietty myöhemmin välähti, että silloinhan on täällä kesä ja se periaatteessa onkin kesäloma. Daa! Taloja koristellaan täällä jouluna Hollywoodin tapaan erilaisin välkkyvin ja vilkkuvin pukein ja poroin ja kyllä jokainen tuntui tietävän, että pukki tulee Suomesta 😉 Hyvähyvä.

Lapsukaiset saavat ajokortin 17 vuoden iässä ja aluksi heillä on vuoden L-lappu takapuskurissa. Täällä on tiukat käytänteet autoilussa ja jos esimerkiksi jäät rikkeestä kiinni saat sekä sakot että menetät pisteitä, jotka sinulle on annettu ajokortin saadessasi. Jos menetät pisteesi, lähtee kortti hyllylle joksikin aikaa.

Asuintalot on usein rakennettu pylväiden varaan. 60-luvulla tulleet maahanmuuttajat kuulemma luulivat, että talot rakennetaan korkealle, jotta terassilta voidaan mäiskiä krokotiileja airolla, mutta tosiasiassa reikä toimii kesällä talon viilentäjänä ja talvella lämmittäjänä. Asuntolainoissa täällä on huimat korot, jopa 10 %, joka on kuulemma ihan normaali korkoprosentti.

Täällä, kuten Uudessa-Seelannissakin, ajat ilmoitetaan usein väärin päin. Joiduin pitkään miettimään, kun uima-altaalla luki ettei sitä saa käyttää 6am-10pm välisenä aikana. Samoin päivämäärät ovat usein väärinpäin. Mieti siinä sitten kahdesti, että mitähän tuolla tarkoitetaan.

Yksi hauska väärinkäsitys sattui, kun kiertelimme marketteja ja katselimme vaatteita. Miespuolinen serkkuni sanoi ”Eija, you should buy thongs”, josta minä sitten vaan ajattelin, että mitäs se nyt tommosia ehdottelee. Seuraavana päivänä olimme lähdössä rannalle ja serkun vaimo muistutti ”Eija, remember to bring your thongs”. Ja sitten oli jo pakko kysyä, että onko täällä stringit joku juttu, vai mistä tässä on kyse. Kävikin ilmi, että täällä thongs tarkoittaa flip flop -sandaaleja eikä suinkaan alushousuja. Eipä tarvinnut enää ihmetellä tuotakaan, aina oppii uutta 😀 ”No worries mate” ja ”Cheers” ovat yleisiä lausahduksia. Ja kuulemma mateksi voi kutsua sekä nais- että miespuoleista henkilöä.