Pikavisiitti Bangkokissa osoittautui oikein mieluisaksi kokemukseksi, eikä syy ollut ainoastaan viiden tähden hotellissa missä majailimme. Saatiin hotels.comista 70% alennuksella AETAS Residence -hotskusta huone ja voi juma mikä lukaali! Huoneessa oli pesukoneesta lähtien kaikki tarpeellinen ja henkilökunta oli yhtä aurinkoa. Kuntosali, uima-allas ja saunaosasto eivät myöskään olisi voineet olla parempia. Voi lämpimästi suositella!
Itse kaupunkikin vaikutti oikein viihtyisältä suurkaupungiksi. Emme tietty nähneet siitä kuin murto-osan, mutta hyvä fiilis jäi. Kävimme käppäilemässä Lumpini Parkissa, syömässä sushia Siam Centerissä ja katsastamassa katumarkkinoita. Halvalla lähtee ja hinnoissa ei ollut niin kova tinkiminen kuin Vietnamissa. Siitähän tietty seurasi se, että taas joutui ostamaan lisää kiloja seuraavaa lentoa varten. Onneksi tuo toimii Air Asialla hyvin ja kaiken voi hoitaa netin kautta. Kätsyä!
Ja taas lentokentällä. Tällä kertaa suuntana Thaimaa, Bangkok. Alunperin oli tarkoitus kierrellä Vietnamissa enemmänkin, mutta matkaväsymys iski emmekä jaksaneet lähteä Mui Ne:ta pidemmälle seikkailemaan. Tulihan tässä kuitenkin nähtyä suurkaupungin syke ja pikkukaupungin rantaelämä, joten onhan siinäkin. Vietnamista yleisesti täytyy sanoa, että aivan ihana paikka! Ihmiset ovat ystävällisiä, ruoka hyvää ja ostokset halpoja.
Meikäläinen on tässä ollut shoppailematta seitsemän kuukautta, joten eilen sitten annoin itselle luvan ja lapasistahan se lähti 🙂 Kuuden kilon edestä tuli matkalaukkuun lisää tavaraa ja ei meinannut kiinni mennä. Piti ostaa oikein lisää kiloja laukkuun, onneksi Air Asialla se onnistuu kätevästi netin kautta. Muutenkin on kyllä hyvä lentoyhtiö. Vaikka minkälaisia lisäpalveluja on ostettavissa, lennon päivien siirrot onnistuu ja kaikki voi tehdä netin kautta. Tuossa vähän suunnittelimme tulevaakin ja ostimme 22.2. lennot Phuketista Pariisiin! Hetken mielijohteessa ja halpojen hintojen perässä tulee tämmöisiä älynväläyksiä. Vielä on asiasta ihan hyvä fiilis, mutta katsotaas, kun on aika jättää aurinkorannat, että miltä Ranskan kylmyys maistuu.
Mitäs kivaa sitä jäikään Vietnamista mieleen…hmmm…Mitä tuossa juttelimme paikallisten kanssa, niin täällä palkkataso on Indonesiaa korkeampi. Porukka tienaa semmoista 400 usan dollaria per kuukausi. Erehdyin kysymään eräältä tytöltä, että onko hän opiskelija (kun ei täällä ikää osaa arvioida) ja hän katsoi minua pitkään ja sanoi, että ei todellakaan hän on 28-vuotias. Minä siihen sitten kerroin, että itse olen 33 ja valmistuin toiseen ammattiin vasta alle vuosi sitten. Siitä sitten alkoi keskustelu, ettei Vietnamissa ole aikuisopiskelua ollenkaan tai ainakin se on erittäin hankalaa ja epätavallista. Yleisesti vietnamilaiset eivät osaa puhua englantia ja kommunikointi oli joskus todella turhauttavaa. Eli heti, kun löytyi joku joka enkkua osasi, niin piti tentata vähän näitä perusjuttuja. Alkoholin juonnille ikäraja on 18-vuotta, mutta käytännössä sitä ei valvota. Kuulemma, jos baareissa sinulla on erittää henkilöllisyystodistus, että olet täysi-ikäinen, niin saat juomista alennusta. Muuten sillä ei ole vaikutusta mihinkään suuntaan.
Toisin kuin Balilla, Vietnamissa tulee olla jokaisessa talossa talon numero ja osoite, mikä oli kyllä erittäin hyvä juttu. Suurkaupungissa eksyy muutenkin helposti, joten nyt pysyi suurinpiirtein kärryillä, että missä oltiin menossa. Sähkölinjat täällä ovat hurjia. Katujen päälle vedetyssä johtomeressä ei ole päätä eikä häntää, vaan sadat johdot on vaan kasattu yhteen pinoon. Aina, kun uusi johto tarvitaan, niin se vedetään koko matkalta uusiksi. Eipä huvittaisi olla sähkömies tuolla.
Kierrätystä täällä ei harrasteta minkäänlaista ja roskia heitellään kaduille ja mereen. Monet rannat olivat täynnä muoviroskaa ja sen takia täysin uimakelvottomia. Vietnamissa ei kuulemma saa pankkilainoja, joten jos haluaa esimerkiksi asunnon ostaa, niin siihen tulee säästää rahat. Näin nuoret parit joutuvat asumaan yleensä ensin jomman kumman vanhemmilla, ennen kuin voivat muuttaa omaan asuntoon.
Lentokentästä vielä. Aika jännä, että Balin lentokenttä oli paljon isompi, eläväisempi ja siellä oli paremmat ostosmahdollisuudet kuin Saigonissa. Täällä ei soi musiikkikaan, mutta onneksi perinteeksi tulleen puolen kilon m&m-pussin sai sentäs ostettua. 🙂 Ja nyt koneeseen!
Kuuden tunnin kuuden euron ”ilmastoidun” bussimatkan jälkeen saavuimme rannikkokaupunkiin nimeltään Mui Ne. Täällä ei passaa aikataulujen varaan suunnitella mitään, sillä näköjään kesken matkan kuski voi pysähtyä tunniksikin kahvittelemaan ja turisemaan sukulaistensa kanssa jättäen bussillisen turisteja ihmettelemään tulikuumaan autoon. Jos jotain tällä reissulla on oppinut, niin se on kyllä kärsivällisyys. Alkumatkasta tuommoinen olis ottanut vihaksi oikein kunnolla, mutta nyt sitä vaan tuli tuumailtua, että tässä sitä sitten istutaan eikä muuta voida 🙂
Mui Ne oli kiva pikkuinen turistien valtaama rantakaupunki. Majailimme Pandanus hotel & Spa -nimisessä resortissa, joka aluksi tuntui, ettei se täydellisine palveluineen ole meidän paikka ollenkaan, mutta äkkiä olemiseen näköjään tottui. Tässä on seitsemän kuukautta menty tukka putkella nähtävyyksiä katsomassa, joten kahdentoista päivän oleminen tuntui oikein mukavalta. Tuota paikkaa voi todella suositella kaikille, jotka haluavat rauhallisen ja rentouttavan rantaloman. Kaikki tarvittava löytyi resortin sisältä, eikä sieltä olis tarvinnut poistua ollenkaan. Ja siellä pysyttelimmekin muuten, paitsi yhtenä päivänä kävimme katsastamassa läheiset hiekkadyynit. Ja päästiinpä sitä kokeilemaan hiekalla pulkkamäkeilyäkin!
Oikeastaan Saigoniin tulon jälkeen on reissufiilis ollut tasaiseen laskussa. Paikkaa ei voi missään nimessä syyttää, sillä Vietnam on mitä ihanteellisin lomapaikka halpoine hintoineen ja ystävällisine ihmisineen. Täältä pitäisi tulla monen asiakaspalvelualalla olevan hakemaan mallia. Sitä huomaa itsestääkin, että on paljon ystävällisempi ja huomaavaisempi näissä maissa, missä itseäkin kohdellaan hyvin. Tietty täältä löytyy noita perus taksihuijareita sun muita, jotka yrittävät huijata rahat, mutta yleinen fiilis on todella rento ja mukava. Tässä sitä ollaan pohdittu tulevaa ja muutettiinpa Thaimaaseen siirtymistäkin viikolla eteenpäin. Koti-ikävä siis iski seitsemän kuukauden reissauksen jälkeen ja iskikin rajusti. Otamma nyt päivän kerrallaan ja fiilistelemme mitä tässä tapahtuu. Mui Ne:n jälkeen ollaan vielä viisi päivää Saigonissa ennen Bangkokiin siirtymistä.
Niin ja nuo lohikäärmebilekuvat ovat uuden vuoden bileistä. Jäniksenvuosi vaihtui lohikäärmeenvuodeksi. 😉
Päivä alkoi kivasti kun treffattiin poikien kanssa tarkoituksena lähteä tutkimaan Củ Chi tunneleita. Hyppäsimme aamulla paikallisbussiin ja lähdimme köröttelemään keskimäärin 20 kilometrin tuntivaihtua kohti määränpäätä. Istuin vanhan miehen vieressä joka tarjosi hedelmän joka näytti vähän mandariinilta mutta sisälsi jotain aivan muuta. Bussissa matkustavat nojailivat lähimpään henkilöön ilman vaivaantuneisuuden tunnetta johon tottui alun ihmettelyn jälkeen aika nopeasti.
Củ Chi tunnelithan olivat isossa roolissa sodan aikaan ympäri Vietnamia. Ne toimivat sotilaiden lepopaikkoina, jonka lisäksi niitä käytettiin siirtymisessä sekä ammus- ja ruokavarastoina. Tunneleista löytyi jopa sairaalat ja asuintilat, mutta elo niissä ei ollut kovinkaan kaksista ja malaria ja muut taudit vaivasivat niiden asukkeja.
Pelkästään Củ Chissä tunneleita on kaivettu hurjat 121 kilometria, jotka toimivat nykypäivänä turistien nähtävyytenä. Paikan päälle pudotettiin sodan aikana 500 000 tonnia pommeja, mutta kolmeen eri tasoon kaivetut tunnelit pysyivät pääosin vahingoittamattomina.
Tunnelit olivat täynnä erilaisia ansoja pommeista kuoppiin, joissa oli bambuista yms. veistettyjä piikkejä. Ansoja löytyi lähes joka nurkasta, joten tunneleiden tutkimista varten Vietnamilaisten viholliset joutuivat kouluttamaan ihan omat ryhmänsä.
Henkitysputket olivat aika nerokkaasti piilotettu termiittien pesiin, joten vihollisilla meni pitkään tunneleiden paikallistamiseen.
Päivä oli erittäin mielenkiintoinen, vaikkakin kommunistipropaganda väritti esittelyvideoita välillä ehkä jopa hieman koomisesti. Pari päivää tämän jälkeen käväisimme myös Saigonin sotamuseossa, jonka jälkeen ymmärsimme taas hieman enemmän sen ajan hirvittäviä tapahtumia.
Viuh ja vauh vaan taas, kun skootterit painelevat autojen kanssa ohi. Jos Balilla ei meinannut uskaltaa tietä ylittää, niin täällä se vasta pelottavaa onkin. Tiet voivat olla kahdeksankaistaisia ja skoottereita autojen seassa kymmeniä vierekkäin. Paras neuvo tien ylitykseen on, että sen verran katsoo ettei busseja ole tulossa ja lähtee vain tasaiseen tahtiin kävelemään eteenpäin. Missään nimessä ei saa pysähtyä saati peruuttaa. Jos joku paikallinen sattuu olemaan samaan aikaan ylittämässä tietä, niin vanaan vaan ja mukana yli. Pari onnettomuutta ehdimme nähdä, jossa skootterit olivat kolaroineet. Täällä kun ei liikennevaloja ole tapana paljon noudatella. Ja eipä niitä kyllä paljon olekaan.
Ho Chi Minh City, entinen Saigon, on yli seitsemän miljoonan asukkaan suurkaupunki. Kaupunki on jaettu eri osiin, districteihin, joita on parisenkymmentä. District 1:llä on liikekeskus kalliine liikkeineen ja hienoine kahviloineen. Sieltä toisaalta löytyy myös backbackereiden halpojen motellien alue sekä useita räätäliliikkeitä ja ostospaikkoja. Itse majailemme district 3:lla Victory Hotel Saigonissa, joka on hinta-laatu -suhteeltaan oikein hyvä majapaikka.
Saigonissa on paljon nähtävää ja koettavaa. Täällä on erilaisia museoita, puutarhoja, eläinpuisto ja kaikkea muuta turistikivaa. Meillä oli huono tuuri ja olimme kipeinä melkein koko ajan, joten kävimme vain käppäilemässä puistoissa, War museossa ja vähän ostoksilla. Ostosten hinnoista joutuu tinkimään, mutta senhän opimme jo Balilla. Hyvää ruokaa saa parilla eurolla. Taksimatkatkin ovat edullisia, vaikka täällä pimeitä takseja onkin pilvin pimein. Tunnetut mittarilliset taksifirmatkin tuppaavat ajamaan kiertoteiden kautta, jolloin mittariin ehtii kertyä isommat lukemat.
Kieltä on opittu perus kiitosten ja ole hyvien verran. Kielen oppiminen on täällä suhteellisen hankalaa, koska intonaatioita on paljon ja sama sana eri intonaatiolla voi tarkoittaa ihan eri asiaa.
Meillä oli myös ilo päästä seuraamaan paikallisia perinteisiä häitä! Aamulla oli temppelissä tulevan avioparin siunaustilaisuus, jonka suorittivat paikalliset munkit. Tilaisuus oli pieni ja siihen osallistui vain lähiperhe. Avioparilla ja vierailla oli päällään pitkät kaapumaiset mekot ja kaikki olivat avojaloin. Serenomiassa vaihdettiin länsimaisten sormusten sijaan puiset rannekorut symboloimaan liittoa. Siunauksen jälkeen aviopari lähti perheineen levähtämään ja valmistelemaan iltatilaisuutta, johon tuli enemmän vieraita. Vietnamilaiset häät ovat yleensä suuria, yleensä n. 300 vieraan tilaisuuksia, mutta nämä missä olimme olivat 30 vieraan häät.
Iltatilaisuuteen morsian oli vaihtanut perinteisen valkoisen mekon päälleen. Juhlaillallinen koostui seitsemästä ruokalajista ja perinteisestä hääkakusta. Paikalliset juovat paljon olutta, joten sitäkin oli tarjolla runsain mitoin. Kaikki olivat iloisella tuulella ja oikein ystävällisiä. Tavaralahjoja täällä ei hääparille perinteisesti anneta, vaan kaikki tuovat kuoressa rahalahjan.
Tästä matka jatkuu puolikuntoisena kohti Mui Nea, mutta pitää tämä Saigon tulla vielä sen jälkeen tsekkaamaan uudemman kerran. Jäi sen verran kaivelemaan hampaankoloon näkemättömät mestat.
Pikavisiitti Bangkokissa osoittautui oikein mieluisaksi kokemukseksi, eikä syy ollut ainoastaan viiden tähden hotellissa missä majailimme. Saatiin hotels.comista 70% alennuksella AETAS Residence -hotskusta huone ja voi juma mikä lukaali! Huoneessa oli pesukoneesta lähtien kaikki tarpeellinen ja henkilökunta oli yhtä aurinkoa. Kuntosali, uima-allas ja saunaosasto eivät myöskään olisi voineet olla parempia. Voi lämpimästi suositella!
Itse kaupunkikin vaikutti oikein viihtyisältä suurkaupungiksi. Emme tietty nähneet siitä kuin murto-osan, mutta hyvä fiilis jäi. Kävimme käppäilemässä Lumpini Parkissa, syömässä sushia Siam Centerissä ja katsastamassa katumarkkinoita. Halvalla lähtee ja hinnoissa ei ollut niin kova tinkiminen kuin Vietnamissa. Siitähän tietty seurasi se, että taas joutui ostamaan lisää kiloja seuraavaa lentoa varten. Onneksi tuo toimii Air Asialla hyvin ja kaiken voi hoitaa netin kautta. Kätsyä!
