Aihearkisto: Bali

Temppeleita ja apinoita

Julkaistu , kirjoittanut
2

Edellisen päivän kauppakierros meni oikein hyvin: saimme hommattua puhelinliittymän ja uuden matkalaukun alennuksesta. Täälläkin on joulu käsillä, vaikka hindut eivät yleisesti joulua vietäkään. Kaupat ovat täynnä joulukrääsää ja joululaulut raikaavat. Kauppakeskusten ovella oli vartijat, jotka kävivät metallinpaljastimella kassit läpi, ennen kun päästivät keskukseen sisään. Ostoskeskuksissa ei onneksi tarvi tinkiä, on se vaan niin rasittavaa hommaa.

Kuski osoittautui niin mukavaksi veikoksi, että sovimme hänen kanssaan uudesta retkestä. Tänään lähdimmekin heti aamusta kiertelemään saarta. Ajelimme ensin hopeatehtaalle, jossa meille näytettiin miten täällä valmistetaan hopeakoruja käsityönä. Ihastuin balilaisiin korvakoruihin ja Jammeri osti ne minulle joululahjaksi. Sieltä jatkoimme matkaa taulu”tehtaalle”, jossa oli upeita maalauksia. Kyllä on käden taito balilaisilla hallussa. Seuraava kohde oli Pura Taman Ayn -temppeli.

Temppeleihin tulee pukea päälle hame, sarong, ja kangasvyö, jotka saa lainaan temppelin ulkopuolelta. Sitten oli vuorossa Tampaksiringin temppeli, josta jatkoimme matkaa Mt. Batur -tulivuorelle. Heti, kun tulivuorella astui ulos autosta oli kasa myyjiä kauppaamassa krääsäänsä. Vaikka kuinka yritti sanoa, ettei kiinnosta, niin he törkeästi ottivat kädestä kiinni ja tunkivat tavaraa käsiin. Sitten alkoivat väittämään, että sinä ostit jo tämän. Huoh. Verenpaine nousi, mutta onneksi maisemat olivat sen arvoiset.

Pikalounasbuffetin jälkeen ajelimme katselemaan riisipeltoja Ubundiin ja sen jälkeen pyhälle temppelille monkey forestiin. Vähän jännitti mennä apinoiden sekaan käppäilemaan, mutta oikein lupsakoita ne loppujen lopulta olivat. Yksi välikohtaus nähtiin, kun apina varasti nuorelta tytöltä sandaalin jalasta ja vei sen korkealle puuhun. Eipä sitä sieltä enää pois saanut, vaan sinne jäi.

Kävimme myös maistelemassa paikallisia kahveja. Saimme eteemme kymmenen pientä kuppia erimakuisia paikallisia kahveja ja olivahan ne hyviä! Joukossa oli hunaja-, vanilja-, inkivääri-, chilikahvia ja muita mitä en edes muista. Pääsimme myös kokeilemaan Kopi Luwak -kahvia, joka on tehty sivettikissan syömistä ja ulostamista kahvipavuista. Kokemus oli…mielenkiintoinen. Kahvi oli samalla sekä pehmeää että kitkerää ja vähän jauhomaista. Ei kuitenkaan niin hyvää, että siitä viitsisi maksaa maltaita.

Aurinko laski jo taivaanrannan taa, kun palasimme villalle. Sovimme uuden retken lauantaille ja sunnuntaille. Huominen meneekin altaalla töiden parissa 🙂

Skootteriviidakko

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Aamulla tuli herättyä jo kahdeksan aikaan. Eipäs siinä, kun pinkona sängystä ylös ja verhot auki! Arska kurkisteli taivahalla ja auringonsäteet osuivat altaaseen oikein houkuttelevasti. Uikkarit päälle ja aamun tehouinti käyntiin. Siinä jonkin aikaa polskittiin, henkilökuntaa näkyi pyörivät ympärillä semmoiset seitsemän kappaletta ja vähän tuli fiilis, että huhhuhh missähän sitä oikeen ollaan.

Nälkä alkoi kurnia mahassa, joten piti heittää vaatteet niskaan ja lähteä villan portista ulos katselemaan mitä sen ulkopuolella on. Ja voi jösses! Ihan vieressä on vilkas kapea tie, jossa autot ja miljuunat skootterit puikkelehtivat vieretysten toisiaan väistellen. Kadun varrella oli putiikkeja, hylättyjä taloja ja lehmiä. Ei puhettakaan, että olisi päässyt tien yli, joten jatkoimme matkaa samalla puolen tietä etiäppäin ja toivoimme jonkin ruokamestan tulevan vastaan. Onneksi kohta tuli vastaan Cafe Moka, jossa näytti olevan länsimaalaisia turisteja. Sinne siis! Munakas, leipä, tuore mehu, hedelmäkulho ja kahvi tulivat maksamaan 4 euroa. Ei paha ja oli vielä hyvääkin. Piti kuitenkin pitää mielessä bali-belly mistä meitä varoiteltiin, ettei mitään kypsentämötöntä tai paikallisessa hanavedessä uitettua saanut syödä. Kahvilan vieressä oli kauppa, joten kävimme siellä vielä täyttämässä vesivarastot ja palasimme villalle ottamaan enemmän selvää Balista ja sen tavoista.

Balilla on neljä miljoonaa asukasta, mikä on paljon sen kokoon nähden. Asukkaista on hinduja yli 90% ja sen huomasi kadullakin kulkiessa pienten temppeleiden ja niille laitettujen uhrilahjojen kautta. Saarella näyttäisi olevan paljon tutustumisen arvoisia paikkoja, joten joku päivä pitää ottaa kuski alle ja lähteä saarta kiertelemään. Täällä on tapana palkata oma kuski/opas, joka kierrättää juuri niitä paikkoja, kun haluaa nähdä. Kahdeksan tunnin retki maksaa bensoineen kaikkineen 49 euroa, joten ihan on kohtuullinen hinta. Ja kaikesta voi aina sopia. Pyysimmekin villan henkilökuntaa suosittelemaan meille kuskia ja sovimme treffit seuraavaksi päiväksi ihan vain kierrättämään meitä läheisissä kaupoissa. Ja eikun taas uimaan!

Tervetuloa Balille!

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Paljon meitä peloteltiin Indonesian korruptoituneista poliiseista, huumeiden laittamisesta matkalaukkuihin ja erilaisista taudeista, mutta päätimme silti ottaa riskin ja matkata Balille. Sen verran kuitenkin varauduimme, että ostimme matkalaukkuihin lukot, ettei niihin pääse kukaan laittamaan mitään ylimääräistä. Lento oli suora lento Sydneystä ja sen olisi pitänyt kestää kuutisen tuntia, mutta kone oli myöhässä reilu pari tuntia. Eipä tuo kuitenkaan haitannut, koska koneessa pystyi katselemaan elokuvia ja tv-sarjoja oman mielensä mukaan.

Lentokentälle laskeuduttua meidän piti ostaa Visa on arrival -viisumit, jotka maksoivat 25 USD per lärvi. Siitä sitten tullin kautta matkalaukkuja hakemaan. Matkalaukkuhihnojen vieressä hyöri paikallisia ukkeleita, joilla luki ”custom” rintapielessä. Heti, kun otimme laukkumme hihnalta tällainen mies tuli ja otti laukun itselleen ja lähti vetämään sitä uloskäyntiä kohti hokien ”please, please, follow”. Nooh, me ajateltiin, että tämä on ihan normaali käytäntö ja tyypit vaan ovat avuliaita tai jotain, mutta auta armias, kun ovelle päästiin, niin näillä oli kummallakin kädet ojossa ”money, money”. Ja eihän meillä ollut pientä rahaa ollenkaan. Joten nämä onnekkaat ”tullimiehet” saivat tipeikseen 50 000 rupiaa kumpainenkin, eli nelisen euroa. Kyllä tyyppien silmät levähtivät ammolleen ja suupielet nousivat korviin, kun lävästiin setelit heille kouriin. Ja näin turisteja taas vedätettiin..

Olimme varanneet Villan Airbnb-sivustolta ja he järjestivät meille myös kuljetuksen majapaikkaan. Astuessamme ulos kentältä pieni tumma mies istui maassa pidellen kylttiä ”EijaP”. Siitä sitten hypättiin autoon ja ajeltiin yön pimeydessä villalle. Kiva yllätys oli vastassa! Huoneisto on todellakin uusi ja hieno. Meillä on kaksi makuuhuonetta, mitä emme edes tienneet, pihalla on uima-allas ja ulkona vartija. Not bad! Lisäksi talossa on useita työntekijöitä, jotka ovat aina valmiita auttamaan: käymään kaupassa ja tekemään ruokaa, siivoamaan ja auttamaan muutenkin. Saimme majoituksen puoleen hintaan, koska osa villasta ei ole vielä valmis. Villassa on yhteensä 4 asuntoa, joista kaksi vasta käytössä. Eipä siinä muuta kun suihkun kautta pehkuihin ja odottelemaan miltä paikat näyttävät päivänvalossa!