Retki Mt Tamborinelle

Julkaistu 12 marraskuun, 2011 , kirjoittanut Eija

Tamborinevuorelle ajelee Brisbanesta reilun tunnin matkan. Vuori kohoaa 600 metrin korkeuteen ja sen päältä näkee toiselta puolelta katsottaessa Brisbanen ja toiselta Gold Coastin rantaviivan. Vuorella on sademetsää ja siellä liikkuessa törmää melko varmasti myös koaliin sekä kenguruihin. Päivä oli kuuma ja automme saikin vuorelle kiipeämisestä tarpeekseen, joten sen jäähdytin keitti yli. Onneksi tämä tapahtui tuttavan pihassa, joten auton huilatessa mekin pääsimme huilailemaan.

Mt Tambourinen pienen pienessä keskustassa on kivoja pieniä ravintoloita ja liikkeitä, joista voi ostella tuliaisia. Jostain syystä siellä on paljon saksalaisia siirtolaisia ja oli sillä myös saksalainen käkikelloliikekin 😉

Rantapäivä Gold Coastilla

Julkaistu 10 marraskuun, 2011 , kirjoittanut Eija

Vastaa

Tunnin ajomatkan päässä Brisbanesta etelään on surffareiden ja uimareiden rantaparatiisi Gold Coast. Valkohiekkaista rantaviivaa riittää useiden kilometrin verran ja paikkoja löytyy aallokkoisista surffipaikoista suojaisiin uimapoukamiin. Päädyimme suuriaaltoiselle paikalle, jotta pääsisimme testailemaan bodyboardeja. Boardin kanssa leikkiminen osoittautui taitolajiksi, sillä yrittäessä ohittaa aaltoa syvemmille vesille päästäksemme, lauta tuli saada tarpeeksi syvälle, jottei se pomppaisi aallon voimasta suoraan päin näköä. Muutama kova isku tuli naamaan saatua, mutta oli se silti mukavaa.

Onnistuimme kaikki polttamaan selkämme, vaikka suojakerrointa olikin päällä +50. Gold Coast on turismin mekka ja siellä järjestetään esimerkiksi auto- ja venekisoja. Rannan tuntumassa on useita hotelleja ja korkeita rakennuksia, ihan kuin Floridan Miami Beachilläkin. Ravintoloita ja kahviloita riittää ja löytyy sieltä kasinokin. Päivän päätteeksi kävimmekin kasinolla ämppäämässä täydellisen buffetlounaan. Mmmmm.

Brisbane – /brɪzbən/

Julkaistu 9 marraskuun, 2011 , kirjoittanut Eija

Vastaa

Osataanpa nyt lausua kaupungin nimikin oikein. Alussa kieli väänsi nimen aina väärin, mutta kun sitä tarpeeksi usein joutuu toistelemaan, niin jo alkaa luonnistua – ja paikallisetkin ymmärtävät mistä on puhe 😉

Brisbane on kahden miljoonan asukkaan kaupunki, mutta se ei näy ulospäin. Asutus on niin laajalle levinnyttä ja rakennukset matalia, että luulisi tämän olevan Helsingin kokoinen paikka. Vasta, kun lähtee kaupungin laitamille ajelemaan tajuaa, että välimatkat ovat todella pitkiä ja asutusta on silmien kantamattomiin. Oli hauska huomata autoteiden varrella ”varo kenguruita” ja ”varo koalia” -kylttejä, joihin ei varmasti muualla maalimassa törmää. Autotiet ovat ruuhka-aikoina ihan tukossa. Täälläkin on kuitenkin paikoittain käytössä ”kimppakyytikaistat”, joita saavat ajaa autot, joissa on useampi ihminen. Bussit ajavat ihan omia teitään, joten ne eivät ruuhkista välitä. Täällä pääseekin busseilla näppärästi, eivätkä hinnatkaan ole kovin korkeita.

Majailemme East-Brisbanessa, josta oli kätevä kulkea ympäriinsä. Kaupunkiin käppäili alle tunnissa kulkien Brisbanejoen varrella olevan South Bankin kautta. South Bankissa on erikokoisia palmujen alla olevia uima-altaita, ravintoloita, kahviloita, kojuja sekä piknik-paikkoja. Siellä on myös the Wheel of Brisbane sekä monia muita turistinähtävyyksiä. South Bankista pääsee kävelemään joen yli siltaa pitkin keskustaan. Keskusta on täynnä liikkeitä, kahviloita ja kiireisiä ihmisiä. Rakennukset on pidetty aika matalina, joten auringon valo pääsee paistamaan kaduille kuumasti.

Brisbanejoella kulkee useampia jokipaatteja, jotka kyyditsevät ihmisiä paikasta paikkaan. Niitä näyttivät käyttävän turistien lisäksi opiskelijat ja työmatkailijat. Teimme puolentoistatunnin retken City Cat -veneellä, joka kuuluu kaupungin julkiseen liikenteeseen, joten matka maksoi vain neljä dollaria. Joella liikennöi kyllä turistiveneitäkin, joissa kerrotaan enemmän matkan varrella näkyvistä paikoista, mutta olimme varsin tyytyväisiä tähänkin kyytiin. Aurinko nääs paistoi pilvettömältä taivaalta ja hellettä oli ilmassa 30 astetta. Ei voi valittaa 🙂

South Bankin vieressä on myös ilmainen taidemuseo, Queensland Art Gallery. Museossa on vaihtuvia näyttelyitä ja tällä kertaa esillä oli paikallisten taiteilijoiden lisäksi eurooppalaisten taiteilijoiden töitä. Ei Brisbanesta kyllä kulttuuria puutu, jos sitä kaipaa. Tarjolla on musikaalia, oopperaa, teatteria, museoita ja puutarhoja. Kyllä täällä saa useamman viikon vierähtämään nopeaa, eli aikaa kannattaa varata riittävästi!

Australia Zoo

Julkaistu 24 lokakuun, 2011 , kirjoittanut Eija

Ihana olla taas lämpimässä! Brisbanessa on ollut aurinkoista ja keskimäärin 25 astetta lämmintä. Olemme sukuloineet, kierrelleet kaupungilla, käyneet tutustumassa lähiöihin ja tänään kävimme Australian eläintarhassa.

Australia Zoo on edesmenneen Steve Irwinin vanhempien perustama eläintarha, jonka hän otti myöhemmin hoitaakseen. Irwin tuli tutuksi ”The Crocodile Hunter” nimisestä dokumenttisarjastaan, jossa hän etsi luonnosta kaikenmoisia elukoita, kunnes kuoli isokeihäsrauskun pistoon samaisen dokumentin kuvauksissa.

Itse eläintarha on valtava 40 hehtaarin kompleksi, jossa voi tutkailla kymmeniä eri eläinlajeja. Odotimme eniten kenguruita ja koalia, joita emme olleet aikaisemmin missään nähneet. Tarhassa eläinten asiat on järjestetty hyvin: niillä on paljon elintilaa ja olot on pyritty luomaan mahdollisimman luonnollisiksi. Jopa linnuilla oli todella isot häkit, joiden sisälle vierailijat pääsivät niitä tutkailemaan. Kenguruilla ja koalilla oli myös omat isot alueensa, joissa ne elelivät vapaina ihmisten tallustellessa niiden seassa. Näimme myös Tasmanian tuholaisia, vapaana juoksentelevia liskoja ja syötimme norsuja.

Koko päivä siellä vierähti. Tässä muutamia räpsyjä paikan päältä:

So long New Zealand

Julkaistu 19 lokakuun, 2011 , kirjoittanut Eija

Vastaa

Tässä sitä koneessa istutaan kohti uusia seikkailuja, kohteena Australia ja Brisbane! Kuukausi Uudessa-Seelannissa vierähti turhankin nopeaa ja luulo, että aika voisi käydä pitkäksi osoittautui aivan vääräksi. Kilometrejä tuli ajettua 4350, emmekä ehtineet tehdä lähellekään kaikkia asioita mitä olisimme halunneet.

Reissasimme sekä pohjois- että eteläsaarella pelkästään länsipuolella, joten itä ei tullut lainkaan tutuksi. Pohjois-Amerikan jälkeen Uusi-Seelanti paljasti erilaisen ympäristön mihin olimme tottuneet. Täällä luonto avasi aivan uuden maailman, jonka ehdoilla mentiin ja jossa liikuttiin. Kaikki pinnallinen oli helppo jättää taakse ja antautua luontoäidin vietäväksi. En olisi uskonut, että meistä kuoriutuisi luonnon helmassa viihtyvät patikoijat, jotka eivät välitä ulos lähtiessä miltä näyttävät. Näin kuitenkin kävi. Nyt tuntuu siltä, että tänne on joskus pakko palata uudelleen ja kokea kaikki se mikä jäi kokematta.

Vietimme viimeiset päivät Queenstownissa, joka on tunnettu extreme-lajeistaan. Sieltä löytyi lasku-, liitovarjo- ja benjihyppyä, koskenlaskua ja monia muita lajeja, joita olisi ollut hauska päästä testaamaan. Hinnat olivat kohtalaisen kalliita, joten jouduimme valitsemaan mieluisimmat. Viimeisenä päivänä matkasimme gondola-hissillä ylös Ben Lomond-vuorelle katselemaan mitä siellä on tarjolla mahtavan näköalan lisäksi. Vuoren rinnettä alas laskeutui mäkiautorata, joka näytti todella hauskalta eikä hintakaan huimannut päätä. Ostimme liput, laitoimme kypärät päähän ja nousimme istumahissillä radan alkupäähän. Autot olivat yksinkertaiset, joissa ohjaus ja nopeudensäätö toimivat ratin avulla. Rata kiemurteli vuoren rinnettä alas ja välillä oli pakko hiljentää vauhtia ja katsella huikeaa The Remarkables-vuoristoa, joka näkyi vastapäätä. Autoradalla ei ikä ollut esteenä ja näytti siltä, että eniten kyydistä nauttivat vanhemmat miehet 🙂

Olimme myös katselleet kanjoneissa ajavia jetboatteja sillä silmällä. Auringon paistaessa pilvettömältä taivaalta päätimme käydä kyselemässä kyytien hintoja. Aika kalliita olivat: 25 min ajelusta joutui maksamaan 119 NZD/hlö eli noin 70 euroa. Kyyti näytti kuitenkin niin houkuttelevalta, että pakkohan sinne oli päästä! Ja eipä kyllä kaduttanut. Vene hurjasteli 90 km tuntivauhtia kapeissa kanjoneissa tehden 360 käännöksiä ja tiukkia kurveja. Vettä roiskui päälle ja suu kuivui viimasta ollen jatkuvasti auki, joko hymystä tai kauhusta. Vene pomppi pienten aaltojen päällä ja välillä tuntui, että lentää kyydistä. Mahtava kokemus!

Kiitos Uusi-Seelanti, kun näytit kuinka mahtaviin taideteoksiin luontoäiti pystyy.