Kaikki hyvä loppuu aikanaan. Kaksi viikkoa on nyt tallailtu New Yorkin katuja ja tallailua olisi voinut vielä jatkaa vaikkapa Brooklynin suunnasta. Kaiken kaikkineen Hell’s Kitchen osoittautui loistavaksi sijainniksi ensikertalaisille, koska siinä oli kaikki kulkuyhteydet ja päänähtävyydet lähellä. Majailimme nämä kaksi viikkoa homeaway.com -sivuston kautta varatussa huoneistossa, joten asumiskustannukset pysyivät kohtuullisina verrattuna hotelliasumiseen. Tietenkin nyt, kun kaupunki ja sen julkinen liikenne on tutumpi, voisi majoittua kauemmaksikin ja säästää kustannuksissa vielä enemmän. Meillä oli huoneistossamme käytössä täysin varustettu keittiö, joten luulen, että säästimme ruokakustannuksissa kuitenkin aika lailla.
Kaiken kaikkiaan kaupungista jäi todella hyvä fiilis ja tunne, että sinne pitää jonain päivänä päästä uudelleen pidemmäksi aikaa. New Yorkin syke on jotain mitä ei aikaisimmilla reissuilla ole kokenut. Ja tällaisille kulttuuria rakastaville ihmisille kaupunki tarjoaa mitä moninaisempia elämyksiä Broadwaystä ja museoista lähtien. Vaikka kaupunki onkin iso ja miljoonien erilaisten ihmisten koti, tunsi siellä olonsa turvalliseksi. Kaikki ravintolat ja kaupat ovat auki melkeenpä 24/7 ja kaikkea on tarjolla orgaanisesta ruoasta kunnon pihveihin, K-martin halpatuotteista Versacen huippumuotiin. New Yorkista saa myös aivan uskomattoman hyviä pitsoja, jopa parempia kuin Italiasta! Mmmmmm.
Katso koostevideo New Yorkista
Viimeiset päivät vietimme kierrellen jo tutuksi tulleita katuja, kävimme kolikkopyykillä läheisessä pesulassa ja näimme vielä yhden Broadway-esityksen ”The Motherf**ker With the Hat”, jota tähdittää Chris Rock. Esitys oli tavanomaisempi ja verrattavissa enemmän Suomalaiseen teatteriin, kuin aikaisemmin näkemämme Broadway-pläjäykset. Kävimme myös viimeisen illan kunniaksi syömässä ison veneellisen sushia ja katsomassa Harry Potterin 3D:nä. Täällä 3D-lasit ovat paljon kevyemmät ja sopivat päähän paremmin kuin Suomessa. Oli haikeaa pakkailla laukkuja, mutta onneksi emme ole vielä palaamassa Suomeen, vaan seuraava kohteemme on Orlando!
Satuin kuulemaan jonossa edessä olevien naisten keskustelun, jossa toinen kertoi toiselle yrittävänsä saada liput syyskuulle. Toinen totesi tähän epäuskoisesti: “good luck with that“. Nainen tähän sitten korjasi, että “niin siis vuodelle 2012.” Tässä vaiheessa katselimme toisiamme epäuskoisesti ja päätimme, että jono on niin lyhyt, että ei se ota jos ei annakaan. Vähän aikaa jonossa seistyämme paikalle tuli teatterin turvamies, joka kyseli mitä lippuja kukin jonottaa. Tässä vaiheessa meille selvisi, että olemme väärässä jonossa. Kyseisestä jonosta jonotettiin vain tulevia lippuja, joka siis käytännössä tarkoitti ensi vuoden lippuja. Jonoja oli kolme lisää: arvontajono, seisomapaikkojen jono ja peruutuslippujen jono.
Arvonta suoritettiin kaksi tuntia ennen esityksen alkua ja ihmisiä osallistui arvontaan n. 100, joten mahdollisuudet olivat todella pienet. Ei arpaonni kohdannut tällä kertaa, mutta onneksi olimme kärjessä silti peruutuspaikkojen suhteen, joten toivoa oli vielä. Lopulta tuntia ennen esityksen alkua meidät päästettiin sisään jonottamaan ja peruutuspaikkoja alettiin myymään. Onneksemme peruutuspaikkoja oli tullut ja me saimme niistä parhaimmat: viidenneltä riviltä alatasolta! Seuraavat saivat liput ylätason bokseista, jossa on rajoitettu näkyvyys lavalle. Usean tunnin jonotus siis lopulta kannatti!
