San Francisco – Pump Up the Volume

Julkaistu 15 elokuun, 2011 , kirjoittanut Eija

”Täällähän jäätyy!” oli ensimmäinen ajatus astuessamme ulos San Franciscon lentokentältä. Seuraava aamu ei lupaillut yhtään parempaa, sillä taivas oli pilvinen ja tuuli viileä. Majoituimme Oaklandin puolelle 15 kilometrin päähän San Franciscosta, koska asuminen täällä on huomattavasti halvempaa. San Franciscossa on loistavat julkiset liikenneyhteydet, joten kulkeminen paikasta paikkaan on helppoa. Bussien ja metron lisäksi mäkisillä kaduilla liikkuvat hauskat ”cable car” -vaunut, jotka luovat kaupunkiin ihan omanlaisensa tunnelman. Oaklandista kaupunkiin pääsee kätevästi Bay Area Rapid Transit -metrolla, jota tuttavallisemmin kutsutaan Bartiksi.

Säästä huolimatta hyppäsimme Bartin kyytiin ja ajoimme San Franciscon keskustaan. Kaupunki on suuri 7.5 miljoonan asukkaan kaupunki, jossa riittää kauppoja, ravintoloita ja kulttuuria jokaiseen makuun. Kävelimme mäkisiä katuja satamaan Fisherman’s Wharfille, jossa kävimme moikkaamassa rannan tuntumaan majoittuvia merileijonia. Alcatrazkin näkyi horisontissa kiehtovana ja pelottavana saarena. En kyllä ymmärrä, miten sieltä olisi joku joskus voinut paeta.

Päätimme vuokrata polkupyörät ja ajella Golden Gatelle katsomaan näyttikö silta yhtä hienolta kuin se aikoinaan oli elokuvassa 007 ja Kuoleman katse. Ja näyttihän se! Vastatuuli oli melkoinen ja matkaa sillalle 7 kilometriä. Välillä piti pysähtyä ottamaan kuvia, vaikkakin ilma oli sumuinen eikä sillasta välillä näkynyt juuri mitään. Sillalle päästyämme aurinkokin oli alkanut paistaa, joten päätimme jatkaa matkaa sillan yli kohti Sausalitoa, josta pääsimme lautalla takaisin palauttamaan pyörät. Yhteensä 15 kilometriä tuli pyöräilyä! Ja kroppa kiittää.

Budjettimatkailua Miamista San Franciscoon

Julkaistu 15 elokuun, 2011 , kirjoittanut Eija

Miami, klo 8.00 paikallista aikaa
Lähtö lentokentälle.

Miami, klo 12.50 paikallista aikaa
Continental Airlines nousi juuri ilmaan ja otti suunnan kohti Houstonia, josta meidän pitää vaihtaa Los Angelesin koneeseen ja lentää sieltä San Franciscoon. Koneemme pääsi kuitenkin lähtemään myrskyn takia yli tunnin myöhässä, joten luultavammin tulemme myöhästymään vaihdoistamme. Saapas nähdä mikä seikkailu tästä tulee ja löydämmekö sekä me että matkatavaramme perille ja milloin. Oli meillä sentäs viihdettä kentällä. Koneeseen astumista odotellessamme saimme seurata huumekoirakoulutusta, jossa koiralle oli piiloteltu ympäri terminaalia paketteja, joita sen tuli löytää. Aina, kun koira löysi oikeanlaisen paketin palkittiin se lyhyellä palloleikkihetkellä. Koulutusta seuraillessa odottavan aikakaan ei tuntunut pitkältä, vaan meni oikein joutuisasti.

Houston, klo 14.10 paikallista aikaa
Saavuimme Houstonin kentälle melkein tunnin myöhässä. Lentomme Los Angelesiin oli merkitty lähteväksi 14.30, joten päätimme yrittää ehtiä koneeseen. Boardin Passissa lähtöportiksi oli merkitty G 37, joka oli toisessa päässä terminaalia. Ei siinä muuta, kuin kamat kantoon ja pikajuoksulla kohti terminaalia. Päästyämme perille huomasimme, että portilla luki San Diego. Siinä hetken hikisinä ja hengästyneinä ihmeteltyämme eräs miesmatkustaja sanoi, että Los Angelesin lento on siirretty portille E 8. Noh, kamat taas kantoon ja pikavauhtia toiseen päähän kenttää. Saavuttuamme oikealle portille helpotukseksemme huomasimme, että koneen lähtöä on siirretty 45 minuuttia eteenpäin, joten ehdimme hyvin koneeseen. Ja eikun taas menoksi.

Los Angeles, klo 17.15 paikallista aikaa
Huh! Vaikka lento lähtikin myöhässä saimme aikaa kurottua kiinni niin paljon, että lento oli lopulta vain 20 minuuttia myöhässä. Meillä oli 45 minuuttia aikaa siirtyä seuraavaan koneeseen. Tällä kertaa kysyimme lähtöportin henkilökunnalta, joka olikin vaihtunut aikaisemmin ilmoitetusta. Saavuttuamme portille siellä odotti kasa vihaisia ihmisiä. Jotain siellä kuulutettiinkin, mutta ääni oli niin pienellä, ettei siitä saanut selvää. Lopulta kysyimme vieressä seisovalta mieheltä mitä oli tekeillä ja hän kertoi, että ensinnäkin lentoja oli peruttu, mutta kukaan ei tiennyt mitä lentoja ja milloin seuraavat lennot lähtevät ja kuka niihin pääsee.

Siinä samalla huomasimme, että olimme saaneet lennolle kaksi Jamin nimellä olevaa boarding passia, joissa tietenkin oli sama istumapaikka. Noh, eipä siinä sitten kun jonottamaan muiden vihaisten ihmisten jatkoksi, josko ongelma vaikka selviäisi. Tiskille päästyämme meille vain todettiin, että asialle ei voi tehdä mitään ja meidän pitää vain mennä koneeseen ja katsoa onko siellä ylimääräistä paikkaa. Voimme kuitenkin yrittää mennä seuraavaksi lähtevään koneeseen. Teimme työtä käskettyä ja otimme suunnan konetta kohti, mutta meidät käännytettiin ovelta takaisin, koska toisella ei ollut paikkaa. Siinä asiaa sitten tovi selviteltiin, kunnes lopulta meidät päätettiin päästää koneeseen ja onneksi ylimääräinen paikkakin löytyi. Nyt on jännät paikat ovatko laukkumme löytäneet myös perille!

San Francisco, klo 18.30 paikallista aikaa
Perillä! Ja laukutkin löysivät oikeaan paikkaan. Lisätäksemme vielä jännitystä elämään päätimme suunnistaa hotellille julkisilla kulkuneuvoilla. Reilun tunnin verran matkassa meni, mutta perille päästiin. Näköjään olivat tutkineet matkalaukkuni, ottaneet hoitoaineen suojapussista, jättäneet sen niin, että se oli avautunut ja loput varmaan arvaattekin…

Mutta, 15 tuntia matkaa takana! Tämä se on sitä budjettimatkailua! 🙂

Cya later Miami

Julkaistu 11 elokuun, 2011 , kirjoittanut Eija

Olisihan tuota Miamissa voinut viettää pidemmänkin aikaa. Päällimmäisinä mieleen jäivät ihana pitkä hiekkaranta ja lämpimin merivesi, missä on koskaan uinut, Beachilla pyörivät kaikenmoiset tuunatut menopelit kaksipyöräisestä nelipyöräiseen sekä upeat avomalliset Cadillacit ja massiiviset jahdit. Myöskin Miamin luonto kasveineen ja eläimineen on mainitsemisen arvoinen. Rannalla ovat myös hyvät urheilumahdollisuudet lenkkipolkujen, lentopallokenttien ja erilaisten lihaskuntolaitteiden ansioista.

Parin viimeisen päivän vietimme rannan lisäksi vierailemalla Love&Hate -tatuointiliikkeessä, joka paremmin tunnetaan nimellä Miami Ink. Tatuointeja emme tällä kertaa ottaneet, mutta ideoita kyllä syntyi. Ehkäpä matkan varrella ne voisi toteuttaakin! Kävimme myös Gator Park alligaattoripuistossa, jossa näimme alligaattoreiden lisäksi käärmeitä, liskoja, kilpikonnia ja sammakoita luonnollisessa asuinympäristössään. Kierroksen päätteeksi olevassa näytöksessä esiteltiin alligaattorin hallintataitoja ja laitettiin minut pussaamaan rupikonnaakin nähdäksemme muuttuisiko se prinssiksi. Arvaatte varmaan miten kävi 😉

Katso koostevideo Miamista.

Miamin asukkaista yli 70% on espanjankielisiä ja sen kyllä huomasi. Tuntui, että useissa paikoissa puhui itse parempaa englantia kuin asukkaat. Sanoma meni kuitenkin aina perille ja ravintolassakin sai sitä mitä oli halunnut.

Julkinen liikenne Miamissa perustuu bussien, metromovereiden ja metrojen varaan. Liikenne toimii hyvin ja matkat on helposti suunniteltavissa Miami-Daden sivuilla.

Lämpötila pyöri 34 °C tienoilla koko viikon ja välillä tuli ukkoskuuroja, jotka kastelivat hetkessä läpimäräksi. Emme kuitenkaan kokeneet ilmastoa liian kuumaksi, koska mereltä tuleva tuuli vilvoitti sopivasti. Myöskin taivaalla oli pilviä, joten aurinko ei päässyt paahtamaan suoraan pilvettömältä taivaalta. Saas nähdä millainen keli seuraavassa kohteessa, San Franciscossa, on!

Menoa ja meininkiä Miamissa

Julkaistu 7 elokuun, 2011 , kirjoittanut Eija

Ranta, lämpöä, ravintoloita ja aurinkoa. Niistä on hyvä lomakohde tehty ja niitä Miami Beachilla riittää. Miami Beach on n.14 kilometrin mittainen saarikaupunki Miamin itäpuolella. Hotellimme sijaitsee South Beachilla Ocean Drivella, joka on ihan rannan vieressä kulkeva koko eteläisen alueen mittainen tie. Tien toisella puolella on oikeastaan pelkkiä hotelleja ja ravintoloita ja toisella puolella ranta.

Ocean Drivesta tulee mieleen Välimeren rantakohteet vieri vieressä olevien ravintoloiden ja niiden sisäänheittäjien vuoksi. Jokaisessa ravintolassa on aamusta alkava happy hour ja erilaisia tarjouksia drinkkien suhteen. Juomat ovat valtavan kokoisia ja toinen toistaan ilosemman värisiä. Illan lähestyessä musiikin volyymi kohoaa ja terassit täyttyvät nuorisosta. Jos ei siedä melua kannattaa majoittua vähän syrjemmälle Ocean Drivesta. South Beachin rannoilla voi bongailla myös julkkiksia. Pari päivää sitten täällä oli nähty Cameron Diaz polskimassa ja ottamassa aurinkoa.

Kävimme tänään tutustumassa Miamiin turistibussilla ja veneellä. Bussi kierrätti meitä ympäri Downtownia pysähtyen Coconut Grovella ja Little Havanassa. Coconut Grove on alue Miamin eteläosassa, jossa on korallista tehtyjä hienoja taloja ja on siellä myös ostoskatu, CocoWalk, pienine liikkeineen. Little Havana taas on keskustan länsipuolella sijaitseva alue, jossa asuu lähinnä Kuubasta tulleita maahanmuuttajia. Siellä on hienoja seinämaalauksia ja pikku ravintoloita, joista saa muun muassa todella suuria kuubalaisia leipiä ja tietenkin sikareita.

Matkamme jatkui veneellä, jolla kiersimme muun muassa Star Islandin, johon pääsee asumaan vain julkkikset. Näimme Shakiran, Madonnan, Cherin sekä usean muun tähden luksuskodit. Kalleimman saarella olevan talon arvo on 63 000 000 dollaria! Ei ihan kenen ulottuvilla tahansa.

Venekruisailun jälkeen meillä oli pari tuntia aikaa kulutettavana ennen paluumatkaa, joten päätimme käydä testaamassa Miamin Downtownia kiertävän ilmaisen metrosysteemin Metromoverin. Metromoverin metrot ovat pieniä, ilman kuljettajia liikkuvia vaunuja, jonka kiskot kulkevat korkealla alla olevaa liikennettä häiritsemättä. Sillä on kolme eri reittiä, joilta pääsee kätevästi vaihtamaan muihin kulkuneuvoihin. Vaunuissa oli myös ilmainen wi-fi, jota useat näyttivät käyttävän hyväkseen.

Paluu Miami Beachille ei sujunut ihan odotetun mukaisesti. Bussimme piti tulla neljältä meidät hakemaan, mutta vielä viideltäkään sitä ei näkynyt eikä kuulunut. Lopulta oudosti ääntelevä ja viimeisillä voimillaan liikkuva auto ajoi paikalle ja sammahti siihen. Ei puhettakaan, että auto olisi enää käynnistynyt. Siinä sitä sitten ihmeteltiin ja noin tunnin odottelun jälkeen kilpailevan firman auto vei meidät takaisin hotelleille.

Tästä tuli taas mieleen, että viime kesäisestä Route 66 -matkasta ja tämän kesäisestä USA kiertelystä oppineena taidamme käyttää tästä lähtien vain Gray Linen turistikierroksia. Niillä on jokaisessa turistikohteessa hienot yleensä kaksikerroksiset ja avokattoiset hop on – hop off -bussit ja loistavan humoristiset turistioppaat. Tämän turistikierroksen (Miami Adventures) opas oli meksikolainen, joka puhui todella huonoa englantia, bussi oli pieni ja ylibuukattu, joka lopulta vielä hajosi. Ei siis kannata välttämättä ostaa sikana säkissä sitä matkaa mitä hotellilta suositellaan, vaan kannattaa vähän selvitellä millainen opasreissu on kyseessä.

Risteilyä Karibialla

Julkaistu 5 elokuun, 2011 , kirjoittanut Eija

Aruba, Jamaica, oh I wanna take you. Bermuda, Bahama, come on pretty mama… Beach Boysien klassikko soi päässä saapuessamme taksilla Miamin satamaan. Edellinen yö tuli vietettyä kauheimmassa hotellissa (paremminkin motelli), jossa olemme koskaan olleet, mutta yksi yö nyt menee vaikka päällään seisten, joten emme antaneet sen haitata tunnelmaa. Olimme varautuneet viettämään sataman lähtöselvityksessä useita tunteja, mutta turvatarkastukset, avainten luovutukset sun muut oli järjestetty niin jouhevasti, että olimme laivassa jo puolen tunnin kuluttua satamaan saapumisesta. Huoneisiin ei päässyt vielä pariin tuntiin siivouksen takia, mutta yläkannella oli valmiina odottamassa neljä eri buffettia notkuvine pöytineen, johon menimme odottamaan huoneen valmistumista. Matkatavaroistakaan ei tarvinnut huolehtia itse, vaan laukut jätettiin satamaan tullessa turvatarkastettavaksi ja toimitettiin myöhemmin suoraan huoneisiin.

Onpahan laivalla kokoa! 12 kerrosta korkean ja 272 metriä pitkän laivan kyytiin mahtuu 2700 matkustajaa. Huoneisiin toimitettiin päivittäin seuraavan päivän ohjelma, josta pystyi valitsemaan mieluisensa. Tarjolla oli kaikkea live-esiintymisistä kilpailuihin, stand uppiin ja elokuviin. Laivalla oli neljä uima-allasta porealtaineen, useita buffetteja, ravintoloita, grillejä, pitserioita sekä sushibaari, joista pystyi valitsemaan mitä milloinkin teki mieli. Ja kaikki oli tietenki ilmaista, vain alkoholijuomista laskutettiin erikseen. Huoneemme oli alimmalla kannella ja ikkunasta näkyi Karibianmeren aaltojen loiske. Huone oli siisti ja viihtyisä beigen ja kullansävyisine sisustuksineen sekä eläinhahmoiksi muotoiltuine pyyhkeineen.

Risteilyllä oli eri ilmapiiri kuin Ruotsin ja Tallinnan vastaavilla. Täällä pääpaino oli ruoassa ja erilaisissa ohjelmanumeroissa. Ruokaa oli tarjolla todella paljon ja kaikki näytti niin hyvälle, että jokaista lajia olisi tehnyt mieli maistaa. Salaattipöydät, pääruokapöydät ja jälkiruokapöydät näyttivät toinen toistaan houkuttelevimmilta. Tästä varmaan johtuikin, että useat seurueet kasasivat pöydät täyteen ruokia jättäen lopulta suurimman osan syömättä. Voi vain kuvitella millaisia määriä ruokaa menee hukkaan näin isolla risteilyllä. Cocktaileja tarjoiltiin erikoisten lasien lisäksi esim. oransseista pallokalan muotoisista ”kupeista” ja kookoksiin kaiverretuista apinoista. Päivällä hankitut kalorimäärät oli hyvä käydä kuluttamassa kuntosalilla, jossa pystyi myös rentoutumaan saunassa. Ja pitihän sitä kasinollakin käydä pelaamassa pari peliä yksikätistä.

Katso koostevideo risteilystä.

Laivan henkilökunta oli erittäin ystävällistä ja tuli usein juttelemaan niitä näitä. Yksikään jututtamamme henkilökunnan jäsen ei ollut amerikkalainen, vaan kokoonpano oli kasaantunut ympäri maailmaa. Jututimme muun muassa etelä-afrikkalaista, turkkilaista, meksikolaista, irlantilaista ja vietnamilaista naista sekä perulaista miestä. Oikein kunnon sekoitus erilaisia kulttuureja, kieliä ja ulkonäköjä.

Karibialla seilaavia risteilyjä on moneen eri makuun pituuksien ja teemojen suhteen. Risteilymme oli perinteinen viiden päivän risteily, joka pysähtyi Jamaikalla ja Caymansaarilla. Risteily ei myöskään yleisen luulon mukaan ollut kallis, vaan täysihoidon sai n. 100 dollarilla/päivä. Ikäjakauma oli laidasta laitaan, joten mistään eläkeläisristeilystä ei ollut kyse. Ja täytyy sanoa, että laivalla pystyi todella rentoutumaan ja nollaamaan itsensä. Koska meillä ei ollut nettiä käytössä (kalliin hinnan vuoksi) eikä puhelimessa kenttää sai/joutui keskittymään ihan muihin asioihin. Raha ei myöskään laivalla liikkunut, vaan ostokset tehtiin kortilla, johon oli ennen risteilyn alkua avattu tili. Kortti toimi samalla maihinnousu- ja ovikorttina sekä henkilötodistuksena. Todella vapauttavaa!