Ranta, lämpöä, ravintoloita ja aurinkoa. Niistä on hyvä lomakohde tehty ja niitä Miami Beachilla riittää. Miami Beach on n.14 kilometrin mittainen saarikaupunki Miamin itäpuolella. Hotellimme sijaitsee South Beachilla Ocean Drivella, joka on ihan rannan vieressä kulkeva koko eteläisen alueen mittainen tie. Tien toisella puolella on oikeastaan pelkkiä hotelleja ja ravintoloita ja toisella puolella ranta.

Ocean Drivesta tulee mieleen Välimeren rantakohteet vieri vieressä olevien ravintoloiden ja niiden sisäänheittäjien vuoksi. Jokaisessa ravintolassa on aamusta alkava happy hour ja erilaisia tarjouksia drinkkien suhteen. Juomat ovat valtavan kokoisia ja toinen toistaan ilosemman värisiä. Illan lähestyessä musiikin volyymi kohoaa ja terassit täyttyvät nuorisosta. Jos ei siedä melua kannattaa majoittua vähän syrjemmälle Ocean Drivesta. South Beachin rannoilla voi bongailla myös julkkiksia. Pari päivää sitten täällä oli nähty Cameron Diaz polskimassa ja ottamassa aurinkoa.

Kävimme tänään tutustumassa Miamiin turistibussilla ja veneellä. Bussi kierrätti meitä ympäri Downtownia pysähtyen Coconut Grovella ja Little Havanassa. Coconut Grove on alue Miamin eteläosassa, jossa on korallista tehtyjä hienoja taloja ja on siellä myös ostoskatu, CocoWalk, pienine liikkeineen. Little Havana taas on keskustan länsipuolella sijaitseva alue, jossa asuu lähinnä Kuubasta tulleita maahanmuuttajia. Siellä on hienoja seinämaalauksia ja pikku ravintoloita, joista saa muun muassa todella suuria kuubalaisia leipiä ja tietenkin sikareita.

Matkamme jatkui veneellä, jolla kiersimme muun muassa Star Islandin, johon pääsee asumaan vain julkkikset. Näimme Shakiran, Madonnan, Cherin sekä usean muun tähden luksuskodit. Kalleimman saarella olevan talon arvo on 63 000 000 dollaria! Ei ihan kenen ulottuvilla tahansa.

Venekruisailun jälkeen meillä oli pari tuntia aikaa kulutettavana ennen paluumatkaa, joten päätimme käydä testaamassa Miamin Downtownia kiertävän ilmaisen metrosysteemin Metromoverin. Metromoverin metrot ovat pieniä, ilman kuljettajia liikkuvia vaunuja, jonka kiskot kulkevat korkealla alla olevaa liikennettä häiritsemättä. Sillä on kolme eri reittiä, joilta pääsee kätevästi vaihtamaan muihin kulkuneuvoihin. Vaunuissa oli myös ilmainen wi-fi, jota useat näyttivät käyttävän hyväkseen.

Paluu Miami Beachille ei sujunut ihan odotetun mukaisesti. Bussimme piti tulla neljältä meidät hakemaan, mutta vielä viideltäkään sitä ei näkynyt eikä kuulunut. Lopulta oudosti ääntelevä ja viimeisillä voimillaan liikkuva auto ajoi paikalle ja sammahti siihen. Ei puhettakaan, että auto olisi enää käynnistynyt. Siinä sitä sitten ihmeteltiin ja noin tunnin odottelun jälkeen kilpailevan firman auto vei meidät takaisin hotelleille.

Tästä tuli taas mieleen, että viime kesäisestä Route 66 -matkasta ja tämän kesäisestä USA kiertelystä oppineena taidamme käyttää tästä lähtien vain Gray Linen turistikierroksia. Niillä on jokaisessa turistikohteessa hienot yleensä kaksikerroksiset ja avokattoiset hop on – hop off -bussit ja loistavan humoristiset turistioppaat. Tämän turistikierroksen (Miami Adventures) opas oli meksikolainen, joka puhui todella huonoa englantia, bussi oli pieni ja ylibuukattu, joka lopulta vielä hajosi. Ei siis kannata välttämättä ostaa sikana säkissä sitä matkaa mitä hotellilta suositellaan, vaan kannattaa vähän selvitellä millainen opasreissu on kyseessä.