No, ei nyt sentään. Tässä on vain tullut kuunneltua Metallican Ride the Lightningia pari viikkoa putkeen ja tietenkin juuri kyseinen biisi soi päässä, kun lähdettiin patikoimaan Franz Josef Glacierin jäätikölle. Jäätikölle ei saa tehdä omatoimiretkiä, vaan sinne pääsee patikoimaan vain kokeneen oppaan seurassa. Emme oikein tienneet mitä odottaa reissulta, koska olimme vain nähneet pari kuvaa paikasta.
Aamulla kokoonnuimme retken järjestäjän toimistolle, josta saimme patikointikengät, niihin laitettavat jääpiikit sekä vedenkestävät housut ja takin lainaksi. Minusta todella tuntui, että olin lainavaatteissa, koska heidän pienin kokonsa oli minulle ihan liian iso. Takin hihat roikkuivat polvissa ja housujen lahkeet piti kääriä moneen kertaan. Heiltä sentäs löytyi yksi pari koon 35 kenkiä, joten ei tarvinnut käppäillä vielä liian isoissa kengissäkin. Matkasimme bussilla lähemmäs patikointipaikkaa, josta jatkoimme jalan ensin sädemetsän läpi ja siitä sitten jäätikölle. Aluksi jäätikkö oli pienten liuskakivien peittämää, joten emme tarvinneet kenkäpiikkejä. Jäätikkö on kahden vuoriston väliin kasautunut lumikertymä, joka ajan saatossa muuttuu jäätiköksi sateiden vaikutuksesta. Vuorten reunoilla oli kymmeniä erikokoisia vesiputouksia, joista korkeimmat aloittivat matkansa vuoren huipulta saakka.
Saavuttuamme paljaan jäätikön reunalle laitoimme piikit jalkaan ja lähdimme tarpomaan kohti jääpolkuja. Oppaamme, Mohawk Mike, kertoi, että vaikka reittejä onkin pyritty tekemään etukäteen, pitää ne joka kerta tarkistaa ennen niille menoa. Jää voi liikkua jopa neljäkin metriä päivän aikana, joten polut eivät ole pitkäikäisiä. Jää hohti kirkkaan sinisenä ja kiiltävänä ympärillämme näyttäen samalla todella kauniilta ja pelottavalta. Opas kulki edellä hakaten hakulla reittejä ja rappusia mitä pitkin pääsimme kävelemään helpommin. Välillä kävelimme kujia, jotka olivat noin seitsemän metristen jääseinämien välissä olevia 40 cm polkuja. Ei paljon passaa olla ahtaanpaikankammoinen tuolla liikkuessa. Opas otti välillä T:n mallisen rautaputken esiin ja hakkasi alla olevien polkujen jäätä testaten kantaako se. Jään alla on kuulemma joskus satoja metrejä syviä onkaloita ja jää voi pettää alta ihan yllättäen. Alueella on myös noin 1000 maanjäristystä vuosittain, joten nekin muokkaavat jäätikköä uuteen uskoon.
Viiden tunnin patikoinnin jälkeen olimme väsyneitä, mutta erittäin onnellisia jäätikön tallaajia. Mikäs sen täydellisempää pitkän päivän jälkeen, kun mennä kuumiin mineraalilähteisiin rentouttamaan lihaksia. Franz Josefin hot poolit ovat sademetsän keskellä olevia kuumia lähteitä, joissa pystyy istumaan ja rentoutumaan. Lähteistä on tehty siistejä altaita, muuten ympäristö on säilytetty koskemattomana puineen ja aluskasvillisuuksineen. Perfect!
