Voi jessus, kaikenlaisissa paikoissa sitä tuleekin yövyttyä. Olimme varanneet halvimman majoituksen, minkä New Plymouthista löysimme (joka sekin kuitenkin maksoi 92 NZD). Majoitus osoittautui pieneksi mökiksi, joka oli suunnilleen saman kokoinen kuin leikkimökki, joka minulla oli lapsena. Tietenkään mökissä ei ollut juoksevaa vettä, sähköä eikä lämmitystä vessasta puhumattakaan. Ja kaiken lisäksi lakanoista joutui vielä maksamaan erikseen. Yö oli jäätävän kylmä, vaikka olimme laittaneet kaikki vähänkään lämpimät vaatteet päällemme. Onneksi tuolla ei tarvinnut yöpyä kuin yksi yö ja aamulla lähdimme heti kohti tulivuori Mount Egmontia ja sen patikointipolkuja.
Valitsimme reitiksemme Wilkies Pools Loop Trackin, joka oli kolmisen kilometriä pitkä, kilometrin korkeudelle nouseva reitti. Taustalla häämötti 2500 metriin nouseva lumen peittämä ja pilvien harsoama kraateri. Polku kulki läpi Goblin-metsän, jossa oli vanhoja sammalten ja jäkälien peitossa olevia puita sekä pieniä puroja. Metsä näytti lumotulta auringon säteiden päästessä pilkahtelemaan sen tiheän kasvuston läpi. Polun päässä oli näyttävä vesiputous. Vesi ei ollut korkealla, joten pääsimme hyppelemään putouksen kivillä ja kiipeämään sen seinämiä ylöspäin. Putouksen vesi oli kirkasta ja luultavammin juomakelpoista. Täällä kuulemma purojen vedet yleisesti ovat juomakelpoisia, jos toisin ei ole mainittu. On ihan kiva reissata, kun turistiaika ei ole vielä alkanut. Saa ihan itsekseen ja rauhassa kierrellä paikkoja eivätkä suuret turistimassat ole rikkomassa rauhaa.
Ja matka jatkuu kohti Wellingtonia 🙂