Honolulu ja Waikiki-ranta! Honolulu sijaitsee nimensä mukaisesti Oahu-saaren suojaisassa lahdessa. Honolulu osoittautui ihan erilaiseksi lomapaikaksi kuin Mauin Kihei. Kaupunki on täynnä japanilaisia turisteja, kalliita merkkivaateliikkeitä sekä kaikenmoista korkealle hinnoiteltua turistikrääsää.

Waikikin ranta on pitkä hiekkaranta, johon suurin osa turisteista kerääntyy ottamaan aurinkoa. Waikiki tarkoittaa suihkuavaa vettä, joka on osuva nimi, koska aallot lyövät rantaan pärskähtäen korkealle. Aaltojen korkeus vaihtelee paikoittain, joten surffarit kokoontuvat yleensä tiettyyn osaan rantaa ja uijat toiseen osaan. Merivesi oli lämmintä, muttei yltänyt kuitenkaan Miamin lukemiin.

Jos Hawaijille asti on tullut niin, pakkohan yhdet hawaijilaiset kekkerit on kokea! Osallistuimme yksityisellä rannalla järjestettyihin Luau-bilesiin, jossa tarjolla oli hawaijilaisen ruoan lisäksi erilaisia tanssiesityksiä, tulen kanssa temppuilijoita sekä paikallista laulua. Ruoka koostui maan alla haudutetusta possusta, salaateista, kanasta ja naudanlihasta sekä poi-kastikkeesta. Jälkiruoaksi oli tarjolla erilaisia hawaijilaisia kakkuja ja Mai Tait virtasivat sekä alkoholillisina että alkoholittomina versiona. Esiintyjät olivat todella taitavia ja suurin osa heistä oli alkuperäisväestöä tatuointeineen ja pitkine mustine hiuksineen. Laulut laulettiin hawaijiksi ja opetettiin sitä meillekin pari sanaa.

Kävimme myös pyörähtämässä Honolulun eläintarhassa ja katsomassa mimmoinen paikka on kyseessä. Eri eläinlajeja oli kohtalaisen paljon suuresta pieneen ja olosuhteetkin näyttivät olevan kunnossa, vaikka aina se vähän kirpaiseekin nähdä eläimet häkeissä. Tarhassa oli myös puutarha-alueita, joissa pääsi tutustumaan erilaisiin puihin ja kasveihin.

Honolulustakin olisi löytynyt enemmän hiljaisuutta ja luonnon kauneutta, jos olisi lähtenyt saarta kiertelemään. Pearl Harbor oli kokemuksena silmät aukaiseva, eli jos joskus Honoluluun eksyy, kannattaa siellä käydä kierroksella.

Mahalo!