Aamulla aikainen herätys, kamat kasaan ja auto kohti pohjoista. Ajoimme kiemuraisia sademetsien läpi kulkevia serpentiiniteitä Uuden-Seelannin pohjoisimpaan kärkeen Cape Reingaan, jossa kaksi merta yhdistyvät toisiinsa. Matkan varrella näkyi mahtavia maisemia ja suuria lampaiden ja lehmien laidunalueita. Metsissä havupuut elivät sulassa sovussa palmujen ja bambujen kanssa.

Toisin kuin Suomessa täällä metsässä voi olla yli 200 eri puulajia. Perille päästyämme patikoimme niemen kärjessä olevalle majakalle, josta avautui merelle upea näkymä. Meret todella yhdistyvät täällä! Tyynen valtameren ja Tasmaninmeren aallot löivät toisiaan vasten synnyttäen kunnon pärskeitä lopulta rantautuen kallioita vasten.

Paluumatkalla kävimme ajelemassa Ninety Mile Beachilla. Täällä siis todellakin on hiekkaranta, jossa saa autolla ajaa hiekalla meren vieressä. Välillä aallot löivät rantaan niin lujaa, että vesi ylsi auton alle asti. Heh, hauskaa!

Matkalla näimme myös pellolla kolmiuloitteisena ”leijuvan” sateenkaaren pään. Voi mitkä värit! Valitettavasti kultaruukkua ei kuitenkaan näkynyt missään, muutenhan tätä reissua olisi voinut jatkaa loputtomiin 😉

Olemme käyneet myös veneretkellä kiertelemässä läheisiä saaristoja. Retkellä olisi ollut hyvä mahdollisuus nähdä delfiinejäkin, mutta juuri tuona päivänä ne olivat päättäneet pysyä piilossa. Veneilimme Hole in a Rockin läpi ja kävimme kahvilla pienen saaren rantakahvilassa.

Iltapäivällä kävimme tutustumassa Kawitin Glow Worm Cavesiin, joka on valomatojen kotina toimiva tippukiviluola. Kyseisenä päivänä oli hiljaista turistien suhteen, joten saimme yksityisen kierroksen luolan syvyyksiin. Opas johdatti meidät luolan keskivaiheelle ja sammutti lyhdystään valon. Luolan seinät olivat täynnä pieniä vihertäviä valopisteitä! Ihan kuin olisi katsellut tähtitaivasta sisätiloissa. Matojen peräpää on kuulemma se osa, joka loistaa pimeässä. Niiden elinikä on munasta aikuiseksi n. 10 kk, jonka jäkeen niistä kuoriutuu suuttomia kärpäsiä, jotka elävät n. kolme päivää ennen kuin kuolevat nälkään. Tuona aikana niiden tehtävä on yrittää lisääntyä. Eipä ole häävi elämä raukoilla.

Pimeä saapuu yllättäen jo kuuden jälkeen illalla. Tämän jälkeen onkin pilkkopimeää, koska katu- ja muita valoja ei pahemmin ole. Täälläkin tähtitaivas pääsee siis kunnolla oikeuksiinsa.

Ja eikun suunta kohti etelää ja uusia kokemuksia!