Matkasimme junalla myös Santa Cruzista Los Angelesiin. Matka kesti 11 tuntia ja oli järjestetty hieman erillä tavalla kuin lyhyemmän matkan junat. Tässäkin junassa jokaisella vaunulla oli oma konduktöörinsä, joka vastasi omasta vaunustaan. Junaan astuessamme konduktööri määräsi meille istuinpaikat ja vaikka matkasimmekin päiväaikaan saimme tyynyt matkan ajaksi.
Hieman lähtömme jälkeen ravintolavaunusta vastaava kiersi vaunuissa, jolta pystyi varaamaan lounas ja päivällisaikoja. Junassa oli myös kahvila, josta sai kaikenlaista pientä purtavaa. Vaunuissa oli paljon jalkatilaa ja jokaisen istuinparin kohdalla oli virtapistoke, jottei läppäristä päässyt virta loppumaan. Wi-Fiä junassa ei ollut tai jos oli, niin se ei ainakaan toiminut. Matkan aikana aikuisille järjestettiin ravintolavaunussa viinin ja juuston maistelu samalla, kun lapset pystyivät katselemaan elokuvavaunussa elokuvaa. Junassa oli myös pelivaunu, jossa oli isoja vanhanaikaisia kolikkopelejä.
Matka Los Angelesiin kulki vuoristoisilla raiteilla vihreiden kukkuloiden keskellä. Loppumatkasta alkoi merikin näkyä. Kokemus se oli taas tämäkin 😉
Viinin ja juuston maistelua ja lounasvuorovarauksia? Hoo, tuollaisia junayhteyksiä tarvitaan myös Etelä-Suomen ja Lapin välille. Vaan ei… en nyt teidän blogiin ala avautua VR:stä (mielipuuhaani), mutta voin sanoa, et esim. ajolangat on täällä jatkaneet tippumistaan ihan entiseen malliin rantaradalla 😉
Ei taida VR:llä olla muutoksia odotettavissa kovinkaan nopeaa. Ma olen hengessä mukana sun tuskassa ja lähetän lämpimiä ajatuksia joka perjantai ja sunnuntai 🙂