Onko siitä todellakin jo puoli vuotta, kun yhteisen päähänpiston ja viikonlopun harkinnan jälkeen päätimme laittaa asuntomme myyntiin, sanoutua irti töistä ja lähteä kiertämään maailmaa. Aika rientää niin nopeasti, ettei perässä meinaa pysyä. Se kai olikin juuri yksi painavimmista syistä, miksi päätimme suunnitelmamme toteuttaa: ikää tulee lisää joka vuosi ja on parempi toteuttaa haaveensa silloin, kun se vielä on mahdollista. On tässä varmasti jonkinlainen ikäkriisikin kyseessä. Enää ei pysty suoriutumaan asioista siten kuten kymmenen vuotta sitten ja paikkoja on alkanut kolottamaan sieltä sun täältä Sitä on myös tajunnut olevansa kuolevainen ja epätietoinen siitä kuinka monta elinvuotta loppujen lopuksi on enää jäljellä. Vuosia on myös ollut sellainen tunne, että jotain elämästä puuttuu. En ole osannut kohdistaa sitä mihinkään tiettyyn asiaan, joten tämä on myös matka itsensä löytämiseen ja ymmärtämiseen.

Onneksi meillä oli yhteinen haave maailmankuvan avartamisesta. Vieraat kulttuurit, luonto, erilaiset ihmiset ja matkustaminen yleensäkin ovat kiehtoneet meitä kumpaakin jo pitkään. Pienestä pitäen olen katsellut matkaoppaita ja haaveillut erilaisista paikoista, joissa haluaisin vierailla. Olen myös aina haaveillut pidempiaikaisestakin asumisesta ulkomailla, joten ehkäpä sekin haave toteutuu tällä reissulla? Emme tehneet sen tarkempia reittisuunnitelmia, vaan päätimme, että valitsemme seuraavan kohteen vasta aina edellisessä kohteessa, pitäen reissailun spontaanina ja yllättävänä. Matkavakuutus on otettu vuodeksi, jonka jälkeen pitää ainakin vierailla Suomessa.

Tätä kirjoittaessani istumme koneessa kohti matkamme ensimmäistä kohdetta New Yorkia! Matkaa on takana reilut kuusi tuntia ja pitäisikin yrittää nukkua, jotta pääsisi helpommin Nykin aikaan, mutta eihän tässä malta, kun päässä pyörii vain tuleva matka. Jännityksellä odotan mitä tämä vuosi tuo tullessaan ja mistä löydämme itsemme milloinkin. Vain yksi on varmaa: TÄMÄ ON MAHTAVAA!