Phi Phi ja Bond -saaret

Nyt, kun Phuketissa kerran ollaan, niin pitäähän sitä päästä vähän pyörähtämään läheisillä saarillakin mutka. Intoa tietty lisäsi se, että Phi Phillä on kuvattu Leonardo Di Caprion “The Beach” -leffa ja Bond saarella Roger Mooren tähdittämä “Kultainen ase”. Kummatkin leffat olen nähnyt vuosia sitten, mutta muistan kyllä elävästi kuinka hienoilta maisemilta paikat elokuvissa näyttivät. Oli jännä päästä ihan itse upottamaan varmaat samaan hiekkaan Leonardon kanssa ja kahlaamaan veteen, missä itse herra Moore on uittanut varpaitaan. Kummatkin reissut olivan kokopäivän retkiä.

Phi Phi -reissulla pörräilimme ympäriinsä pikaveneellä, jossa oli viisi moottoria. Ensin pysähdyimme Maya Bayn -poukamaan, jossa odotti aikamoinen näky: parikymmentä turistipaattia yritti luovia pienessä poukamassa itselleen tilaan ja ranta kuhisi turisteja. Tunnelma ei ihan ollut leffan kaltainen, mutta jos kuvitteli kaikki muut pois ja itsensä yksin istumaan valkoiselle rantahiekalle, niin paikka oli kuin paratiisi turkoosine vesineen ja palmuineen. Pitääkin katsoa leffa uudestaan ja bongailla tutuksi tulleita paikkoja.

Maya Baysta kävimme mutkan apinasaarella, josta siirryimme snorklailemaan saaren pohjoispuolelle. Vesi oli kirkasta ja kalat uiskentelivat korallien seassa. Seuraavaksi kiirehdittiinkin jo syömään, josta matka jatkui Khai Nok -saarelle, jossa pääsi makoilemaan rannalla ja uimaan sekä snorklailemaan lisää. Reissu oli kiva, vaikka upeat maisemat olikin pilattu liiallisella turismilla ja turistien jättämillä roskilla.

Bond-saari -reissu oli myöskin kokopäivän matka, joka alkoi apinatemppeliin tutustumisella. Toisin, kun Balilla nämä apinat eivät varastelleet ihmisiltä laseja päästä ja sandaaleja jalasta. Ainoastaan, jos kädessä tai kassissa oli ruokaa, ne kiipeilivät olalle ja kurkottelivat kasseihin. Temppelillä oli myös hirveästi kulkukoiria, jotka olivat ihan kamalassa kunnossa. Minen voinut lopulta enää katsella niitä raasuja, vaan poistuin autolle takaisin etuajassa.

Siitä matka jatkui Phang Nga Bayn kautta Koh Pan Yi -saarelle ja siitä Bond-saarelle. Bond saari oli Phi Phin tavoin täynnä turisteja, mutta emme antaneet sen häiritä. Siellä se kivi törrötti keskellä vettä ihan kuin Kultaisessa aseessakin ja oli kyllä aika nostalgiset fiilikset. Olen aina ollut Bond-elokuvien suurkuluttaja ja mieleen palautui muistot, kun isän kanssa ensimmäistä kertaa katsoin kyseisen leffan. Oli siistiä päästä näkemään nyt itse kyseinen kivimöhkäle! Rogerin jalanjäljiltä siirryimme melomaan Tum Talu -luolille, jossa näimme mahtavien maisemien lisäksi rannalla tepastelevia kaloja.

Bond-reissulta jäi oikeastaan paremmat fiilikset kuin Phi Phi -matkalta. Ehkä osittain johtuu kyllä matkanjärjestäjästäkin. On se vaan kuitenkin harmi, että tuollaiset uskomattoman hienot paikat pilataan liiallisella turismilla.