Disneyn maaginen valtakunta

Orlando on teemapuistojen luvattu maa. Usean päivän tutkiskelun jälkeen päätimme toteuttaa lapsuuden unelmamme ja mennä moikkaamaan Mikkiä Disney Worldin Magic Kingdomiin. Magic Kingdom on Disney Worldin neljästä isosta puistoista vanhin ja perinteisin. Koko maailma on valtava 122 km2 laajuinen alue, johon mahtuu teemapuistojen lisäksi pari vesipuistoa, hotellialueet, retkeilyalue ja Downtown-alue. Vinkkinä teemapuistoihin meneville: International Driven varrelta löytyy Discount Ticket -myymälöitä, joista lippuja saa ostettua halvemmalla.

Aamu alkoi tavallista aikaisemmin ilmaisen shuttle-kuljetuksen lähtiessä puistoalueelle jo puoli kahdeksalta. Shuttle haki meidät kätevästi hotelliltamme ja ajelimme noin 40 kilometriä moottoritietä etelään Epcot-puistoon, josta jatkoimme kahdella Monorail-junalla perille Kingdomiin. Olimme perillä juuri ovien aukaisun aikaan, joten vastassamme oli iloinen Disneyn hahmoista koostuva paraati, joka lauloi “Wishes” -biisiä ja tervehti paraatin varrella olevia ihmisiä. Kyllä täytyy myöntää, että ihmemaalta paikka vaikuttikin, sellaiselta jossa unelmat käyvät toteen. Kaikki rakennuksista ja työntekijöiden vaatetuksesta lähtien oli mietitty loppuun asti teemaan sopiviksi ja jokaisella oli leveä hymy kasvoillaan sekä palvelualttius kohdallaan.

Magic Kingdomissa on seitsemän eri aluetta, joilla jokaisella on oma teemansa. Puistosta löytyy niin fantasiamaailmaa kuin seikkailumaailmaakin. Aamulla ihmisiä ei ollut vielä paljon liikkeellä, joten laitteisiin ei joutunut odottamaan muutamaa minuuttia kauemmin. Päivällä ihmismäärä oli kasvanut niin suureksi, että pahimmillaan jouduimme jonottamaan laitteisiin puolisen tuntia. Mikään Kingdomin maailmoista tai laitteista ei tuottanut pettymystä, vaan mieliala pysyi korkealla kuumuudesta ja ihmispaljoudesta huolimatta.

Ehdottomaksi suosikiksi nousi Haunted Mansion hienoine efekteineen ja kummituksineen. Pimeyden laskeutuessa tuhannet ja taas tuhannet valot sytyttivät kadut uudelleen henkiin ja keskeisellä paikalla ollut Tuhkimon linna sai myös uuden loisteen. 13 tuntisen Disney-päivän kruunasi loppuparaati ja taivaan valaiseva ilotulitus. 10-vuotias lapsi heräsi sisällä henkiin ja sai nauttia siitä päivästä, jonka 23-vuotta sitten olisi halunnut kokea. 🙂

Orlando blooms, päivä SeaWorldissä

Minne kaikki korkeat rakennukset hävisivät? Astuessamme ulos lentokentältä vastassa oli vain vihreitä nurmia, korkeita palmuja ja nihkeä kuumuus. Saavuimme Orlandoon JetBlue-lentoyhtiön koneella, joka on yksi Amerikan halpalentoyhtöistä. Jatkoimme matkaamme taksilla Monumental Movieland -hotelliin, joka sijaitsee International Drivella.

International Drive on Orlandon pääturistikatu, jonka varrelta löytyy lähes kaikki nähtävyydet, teemapuistot, ravintolat ja tustistikaupat mitä ajatella saattaa. Liikkuminen paikasta paikkaan on suhteellisen helppoa kadun päästä päähän kulkevan trolleyn avulla. Verrattuna New Yorkiin täällä on kaikki viimeisen päälle laitettu ja maalattu ja näyttää jopa siltä, että kävelykadut ja tiet olisivat imuroitu! Niin siistiä ja puhdasta täällä on. International Drivea voi verrata Las Vegasin Strippiin, johon kaikki kasinot sun muut turistinähtävyydet on keskitetty. Tarkoituksenamme on kyllä käydä myös piipahtamassa Downtownissa, jos aika vain sallii.

Tänään otimme suunnaksemme Sea Worldin. Liput halpenivat kolmen jälkeen, joten IHOP:n aamiaisen ja altaalla loikoilun jälkeen nousimme hauskasti maalattuun trolleyyn ja ajelimme paikan päälle. Alue on laaja ja lipun hintaan sisältyy useita eri näytöksiä, joten jos haluaa päästä näkemään juuri tietyt showt kannattaa suunnitella reittiä etukäteen. Me emme suunnitelleet, vaan lähdimme vain kävelemään aluetta ympäri ja päätimme mennä niihin esityksiin, jotka sattuisivat sopivasti kohdalle. Ensimmäisen pysähdyksemme, Dolphin nurseryn, kohdalla kastuimme läpimäriksi, kun yksi vekkuli delfiini tuli lähellemme esittelemään taitojaan (otimme tietty kameran tässä vaiheessa esiin), sen jälkeen katsoi meitä ovelasti ja läiskäisi pyrstönsä veteen niin lujaa, että vesi lensi kaarena päällemme. Noh, kesä onneksi kuivattaa eikä kamerallekaan käynyt mitenkään. Muut katsojat saivat vain hyvät naurut ja lopulta se nauratti itseäkin.

Seuraavaksi olivat vuorossa jääkarhut, mursut, pingviinit, maitovalaat, hait, alligaattorit sekä muut nisäkkäät, matelijat ja kalat. Ehdimme nähdä miekkavalasesityksen, merileijonien temppuilunäytöksen ja Cirque du Soleilin tyyliin toteutetun sirkusesityksen. Vaikkakin merimaailma vaikutti viihtyisältä ja näytti siltä, että eläimiä kohdellaan hyvin, hiipi mieleen ajatus millaistahan eläinten elämä siellä mahtaa olla?

So long NYC

Kaikki hyvä loppuu aikanaan. Kaksi viikkoa on nyt tallailtu New Yorkin katuja ja tallailua olisi voinut vielä jatkaa vaikkapa Brooklynin suunnasta. Kaiken kaikkineen Hell’s Kitchen osoittautui loistavaksi sijainniksi ensikertalaisille, koska siinä oli kaikki kulkuyhteydet ja päänähtävyydet lähellä. Majailimme nämä kaksi viikkoa homeaway.com -sivuston kautta varatussa huoneistossa, joten asumiskustannukset pysyivät kohtuullisina verrattuna hotelliasumiseen. Tietenkin nyt, kun kaupunki ja sen julkinen liikenne on tutumpi, voisi majoittua kauemmaksikin ja säästää kustannuksissa vielä enemmän. Meillä oli huoneistossamme käytössä täysin varustettu keittiö, joten luulen, että säästimme ruokakustannuksissa kuitenkin aika lailla.

Kaiken kaikkiaan kaupungista jäi todella hyvä fiilis ja tunne, että sinne pitää jonain päivänä päästä uudelleen pidemmäksi aikaa. New Yorkin syke on jotain mitä ei aikaisimmilla reissuilla ole kokenut. Ja tällaisille kulttuuria rakastaville ihmisille kaupunki tarjoaa mitä moninaisempia elämyksiä Broadwaystä ja museoista lähtien. Vaikka kaupunki onkin iso ja miljoonien erilaisten ihmisten koti, tunsi siellä olonsa turvalliseksi. Kaikki ravintolat ja kaupat ovat auki melkeenpä 24/7 ja kaikkea on tarjolla orgaanisesta ruoasta kunnon pihveihin, K-martin halpatuotteista Versacen huippumuotiin. New Yorkista saa myös aivan uskomattoman hyviä pitsoja, jopa parempia kuin Italiasta! Mmmmmm.

Klikkaa kuvaa katsoaksesi koostevideo New Yorkista

*Video:new york

Viimeiset päivät vietimme kierrellen jo tutuksi tulleita katuja, kävimme kolikkopyykillä läheisessä pesulassa ja näimme vielä yhden Broadway-esityksen “The Motherf**ker With the Hat”, jota tähdittää Chris Rock. Esitys oli tavanomaisempi ja verrattavissa enemmän Suomalaiseen teatteriin, kuin aikaisemmin näkemämme Broadway-pläjäykset. Kävimme myös viimeisen illan kunniaksi syömässä ison veneellisen sushia ja katsomassa Harry Potterin 3D:nä. Täällä 3D-lasit ovat paljon kevyemmät ja sopivat päähän paremmin kuin Suomessa. Oli haikeaa pakkailla laukkuja, mutta onneksi emme ole vielä palaamassa Suomeen, vaan seuraava kohteemme on Orlando!

I like to see the pretty lights

Öinen New York. Ihan kuin kaupunki heräisi uudelleen henkiin päiväruuhkien jälkeen. Ihmisiä virtaa kaduilla: osa on tulossa töistä, osa menossa juhlimaan, turistit ihmettelevät yöllistä cityä ja kodittomat levittelevät patjojaan katujen kulmiin. Parhaimman kuvan öisen kaupungin valomerestä saa esimerkiksi Empire State Buildingin katolta.

Spooky Mormon Hell Dream

Olimme useampana päivänä kävelleet 49-katua ja panneet merkille Eugene O’Neill -teatterin edessä olevan valtavan ihmisparven. Teatterissa pyörii komediamusikaali The Book of Mormon. Googlasimme yhtenä iltana kyseisen Broadwayshown ja selvisi, että kyseinen show on Southparkin luojien tekemä ja tällä hetkellä suosituin musikaali Broadwayllä.

Eilen sitten satuimme puolen päivän jälkeen vahingossa taas kyseiselle kadulle ja huomasimme, että nyt teatterin edessä oli vain kahdeksan ihmisen jono. Tämän lisäksi kadun reunalla punaisen aidan sisällä istui kasa ihmisiä, mutta he eivät näyttäneet jonottavan, joten päätimme huviksemme mennä jonon jatkoksi ja katsoa, jos vaikka saisimme liput illan näytökseen.

Satuin kuulemaan jonossa edessä olevien naisten keskustelun, jossa toinen kertoi toiselle yrittävänsä saada liput syyskuulle. Toinen totesi tähän epäuskoisesti: “good luck with that“. Nainen tähän sitten korjasi, että “niin siis vuodelle 2012.” Tässä vaiheessa katselimme toisiamme epäuskoisesti ja päätimme, että jono on niin lyhyt, että ei se ota jos ei annakaan. Vähän aikaa jonossa seistyämme paikalle tuli teatterin turvamies, joka kyseli mitä lippuja kukin jonottaa. Tässä vaiheessa meille selvisi, että olemme väärässä jonossa. Kyseisestä jonosta jonotettiin vain tulevia lippuja, joka siis käytännössä tarkoitti ensi vuoden lippuja. Jonoja oli kolme lisää: arvontajono, seisomapaikkojen jono ja peruutuslippujen jono.

Emme vieläkään oikein tajuneet, mitä mikin jono tarkoitti, mutta valitsimme peruutuspaikkajonon, johon pääsimme heti ensimmäisiksi. Peräämme alkoi kertymään jonolle jatketta ja siinä sitten alettiin keskustelemaan keskenämme. Meille selvisi, että punaisen aidan sisällä istuvat ihmiset jonottavat musikaaliin halpoja seisomapaikkoja, ja ovat tulleet jonottamaan jo kuudelta aamulla. Arvontajono taas oli sitä varten, että ennen jokaista näytöstä arvotaan kymmenkunta lippua, joiden voittajat saavat ostaa liput halvempaan hintaan. Sitten on meidän peruutusjono, joka tarkoitti sitä, että jos joku sattuu perumaan tulonsa, niin saamme ostaa peruutetut liput normaaliin hintaan. Mitään takeita sille, että saisimme lipun ei ollut.

http://www.youtube.com/watch?v=heNsdBOF_uI

Jonottaessa vierähti useampi tunti ja meille Cancellation-jonossa oleville syntyi hyvä yhteishenki. Siinä seistessä meille selvisi myös, että kyseinen musikaali on voittanut 9 Tony Awardsia, joka on kuulemma “teatterin Oscar-palkinto”. Tässä myös yksi syy kovaan kysyntään. Meille kerrottiin, että jos peruutuspaikkajonossa jonotti parina, toinen sai osallistua myös arvontaan. Päätinpä yrittää minäkin onneani ja heitin nimilappuni arvontakoneeseen.

Peruutuspaikkajono - JamiArvonta suoritettiin kaksi tuntia ennen esityksen alkua ja ihmisiä osallistui arvontaan n. 100, joten mahdollisuudet olivat todella pienet. Ei arpaonni kohdannut tällä kertaa, mutta onneksi olimme kärjessä silti peruutuspaikkojen suhteen, joten toivoa oli vielä. Lopulta tuntia ennen esityksen alkua meidät päästettiin sisään jonottamaan ja peruutuspaikkoja alettiin myymään. Onneksemme peruutuspaikkoja oli tullut ja me saimme niistä parhaimmat: viidenneltä riviltä alatasolta! Seuraavat saivat liput ylätason bokseista, jossa on rajoitettu näkyvyys lavalle. Usean tunnin jonotus siis lopulta kannatti!

Teatterin sali oli pienempi kuin Spider-Manissa, mutta se oli kuitenkin yhtä hieno ja koristeellinen. Musikaali kertoi kahdesta mormonista, jotka lähtevät lähetysretkelle Ugandaan. Tarinassa tehtiin komediaa mormonien kustannuksella erittäin nokkelalla ja hauskalla tavalla. Joseph Smithin opit sekä mormonien “käännyttämismetodit” olivat keskeisenä tekijänä. Tarina oli paikoin niin hauska, että nauroin vedet silmissä. Täydet pisteet taas roolivalinnoille sekä lavastukselle. Go Broadway go! Musikaali oli todellakin tuntien jonottamisen arvoinen.